tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ehtoolliskalut kateissa

Mainitsin eilen, että olin tsekannut viimevuotisen pääsiäispostaukseni. Syy, miksi sen halusin tsekata oli epätoivoinen yritykseni yrittää löytää jotain vinkkiä etsimiseeni. Olin siihen mennessä kollannut kirjahyllyn ja muut mahdolliset jemmat löytääkseni erään pääsiäisasetelmani olennaisen osan. Käydessämme Israelissa keväällä 2001 ostin Jerusalemista matkamuistomyymälästä pienen metallisen tarjottimen ja siihen kuuluvat minipikarit ja -viinikannun. Olen käyttänyt sitä koulun uskontotunneilla havainnollistamaan kiirastorstain ehtoollisen asettamista, Tarjottimella on aina ollut myös pari leipomaani minileipää.
Muistin, että viime pääsiäisenä "ehtoolliskalusto" oli  muun pääsiäisasetelmaan kuuluvan rekvisiitan kanssa polkusingerin päällä. Mutta en saanut millään päähäni, mihin olin tarjottimen astioineen lymyttänyt pääsiäisen jälkeen. Kaupunkikodissa sille oli sama jemma vuosikausia. Vanha totuus on se, ettei tuttuja jemmoja pitäisi mennä muuttelemaan.
Tänään yirtin kuitenkin vielä kerran muistella ja seurata omaa logiikkaani. Menin sinne samalle vinttikomerolle, jonne olin aiemminkin kurkkinut. Nyt otin käsiini yhden muovipussin,jossa tiesin olevan tuliaisia mm. Marinmaalta. Ja sielläpä vain ehtoolliskalut olivat muiden matkamuistojen kanssa.
Äsken kuopus tuli takaisin pohjoisen reissulta ja kävi vaihtamassa auton takaisin omaansa. Vaikka oli kuulemma tykästynyt fabiaan niin, että olisi voinut mielellään pitää sen micran sijasta. Nuoret jatkoivat heti kohta matkaansa, mutta oli mukava nähdä edes vilaukselta.
Muuten onkin sitten ollut ä--ä päivä (tähän hymiö suupielet alaspäin). Jaksuu on tiukilla.

1 kommentti:

  1. Tervetuloa joukkoon. Minäkin laitan tavaroita taltee ja parempaan talteen. Eikä niitä löydy muuten kuin istumalla ja miettimällä, miten olen ajatellut kun olen telteen laittanut. Joskus löytyy, useimmiten ei. Ja joskus ne vaan putkahtaa esiin, omia aikojaan.

    VastaaPoista