Sukulaisia ja seurakuntaa pohjoisessa, "ahkerointia ja pihtailua" Kanttorilassa

Aloitin jo kaksi kertaa postauksen, mutta pyyhin pois. Ei nyt oikein irtoa, kun ajatukset ojentautuvat jo kohti töihin paluuta. Lomalla oli mukava tavata niin lapsiamme kuin ystäviä, tuttavia, ratiritiralla. Mies sai koivun kumoon kaupunkikodin  seinän tuntumasta, ja yläkerrassa yhden huoneen lattiaremonttikin edistyi. Minä pesin pyykkiä ja rustasin ruokaa. Pyhinä käytiin tietty kirkoissa. 

Kirkossa pääsiäisaamuna vasta kuulin järkyttävän uutisen Ylivieskan kirkon tuhopoltosta, olimme olleet vähän uutispimennossa edellisillan, en edes facessa ollut käynyt.  

Vähän taas jänskätti palatessa nähdä, miten pikkuiset taimet olivat pärjänneet Kanttorilan kamarissa. Ei niillä mitään hätää ollut. Tänään kylvin vähän lisää leijonankitaa ja lisäksi kasvihuonekurkkua ja ahkeraliisaa, kun hokasin, että nehän pitäisi kylvää maaliskuussa. 

Märällä pihalla pasteerailin sen verran, että löysin ilokseni vielä kaksi pihdan tainta riihen takaa. Ihmeteltiin miehen kanssa, mistä kummasta ne ovat sinne kylväytyneet, kun en ole nähnyt lähistöllä pihdanpihtaa. Kulkevatko siemenet lintujen mukana? 

Otsikk