Pyykki ja dyykki

Olimme jälleen Kanttorilassa viikonlopun. Perjantaina saavuttuamme oli kaunis selkeä sää. Lauantai valkeni miten kuten, pikemminkin harmeni. Tuuli piiskasi sadetta keittiön ikkunaan. Olin kuvitellut peseväni pyykkiä, jonka sitten ripustaisin ulos. Pyykkään nykyisin vain Kanttorilassa. Osakeasuntomme pienessä vessa-kylpyhuoneessa ei ole tilaa pesukoneelle. Asuntoyhtiöllä on kyllä pyykkitupa, jossa on pesukone vapaasti käytettävissä. Mutta kun se ei toimi siten kuin ohjekirjasta väitetään. Ohjelma, jonka pitäisi kestää vaikkapa 90 minuuttia, jatkaa pyörittämistä vielä kahden tunnin jälkeenkin. Lakkasin yrittämästä sen koneen käyttöä, kun ei koskaan voinut tietää, milloin voi mennä hakemaan pyykkejä koneesta. Niinpä keräämme viikon mittaan kertyvät pyykit kassiin ja kuljettama ne mukanamme Kanttorilaan. En ole suinkaan joka viikonloppu pyykännyt, etenkään jos sää ei ole suosinut ulkona kuivattamista. Lauantaiaamuna tsekkasin sitten netistä, mitä ennuste lupaa säästä. Huojennuksekseni luin, että lauantaina illalla selkenee ja myös sunnuntai olisi selkeää. Niinpä pyykkäsin vasta kyläreissumme jälkeen käytyämme Millanin luona, ja sain sittenkin vaatteet kuivumaan ulkona. 

Perjantaina kotimatkalla töistä keräsin tapani mukaan taas roskia. Tyhjän ja kastuneen tupakka-askin vein taloyhtiömme roskikseen, ja samalla bongasin sekajätteiden päällä pajusta punotun pallon. En kuitenkaan kehdannut sitä sieltä ottaa. Jos vaikka pallon hylännyt näkisi klasistaan minun sitä kantavan... Mutta en myöskään halunnut sitä sinne jättää. Suunnittelin, että Kanttorilaan lähtiessämme ajamme roskisten kautta ja saan pallon suoraan auton kyytiin. Sehän passaisi miehelle, kun hän aikoi samalla siirtää peräkärryllä ylimääräisiä renkaita, ahkion ym. tavarapahaasta ulkovarastoon, jonka ovi on roskisten vieressä. Siellä se nyt roikkuu, roskiksesta dyykattu pajupallo Kanttorilan kuistilla odottamassa, mitä sille keksin tehdä. 

Sunnuntaina olimme Marianpäivän messussa, mutta sen jälkeen aloimme taas jo valmistella lähtöä, koska matkaan piti varata kunnolla aikaa. Tämänhetkisen automme laakerit huutavat, niin pitää ajella rauhallisesti siihen asti, kun tilattu varaosa tulee ja kun se on saatu paikoilleen.