Trafiikkia

Täällä Kanttorilan kulmilla talviloma oli jo männäviikolla. Se meinaa, että koululaiset kulkevat tuossa naapurissa. On ollut jotenkin hauskanhaikeaa nähdä tuttujen linjapiilien huristelevan aidan takana kohti koulupysäkkiä. Joku vuosi sitten kuljin niillä töissä.
Eilen illalla kun istuimme olohuoneen sohvalla, olin kuulevinani ulkoportailta jotain kopinaa. Ehdotin miehelle, onkohan joku ovella, ja mies lähti katsomaan. Kovaäänisestä juttelusta ulko-ovella tiesin kuulleeni oikein. Ovikellon patterit olivat taas kulahtaneet, mutta kopistelu kuului yhtä lailla. Sen verran sain selvää miehen keskustelusta ovelle tulleen kanssa, että tulija haki aivan eri ihmistä kuin keitä Kanttorilassa tätä nykyä asustelee. Jälleen kerran täältä haettiin meitä edeltäneiden asukkaiden edeltäjiä. Eivät he hamoos ole, kun heidän postilootansa on meidän laatikon kanssa samassa telineessä, joten luultavasti ihan oikeaan tupaan mies tiesi kyselijän ohjata. Edellistä edellinen Kanttorilan isäntä on ilmeisesti LVI-alalla, mikä selittänee hänen suosionsa paikallisten asukkaiden keskuudessa.
Tänään olen innostunut ompeluiden lisäksi siivoilemaan. Se kävi jälleen kuin vahingossa. Asiat johtavat toiseen. En muista edes, miten tulin aloittaneeksi jääkaapin pesun. Tai muistan, mutta se on liian pitkä ja tyhmä juttu kerrottavaksi. Sen verran mainittakoon, että Kanttorilan jääkaappi on joulun jälkeen ollut pois kytkettynä, kun keittiön eteisen kylmäkomero toimittaa talvisaikaan suvereenisti jääkaapin virkaa, joten mitään suuria jääkaapin tyhjäys- saati sulatusoperaatioita ei tarvittu. Jääkaapin pesua ennen olin jo aloittanut keittiön lattian pesun, jota sitten jatkoin, kun kaapista pääsin. Olin juuri saanut lattian jonkinmoisen malliin ja ehtinyt lämmittää itselleni mikrossa hernerokkaa, kun näin keittiön klassista, että pihaan ajoi iso paketttiauto. Jopas jotain! Lisää ihmisiä Kanttorilan kulmilla! Huusin taas miestä avuksi. En minä ujo ole, muuten vain ihmisarka, umppoo ja mettäpöyröö. Mies meni ovelle, mikä olikin järkevä ratkaisu, sillä siellä oli kulkukauppiaita liikkeellä, ja sellaisten kanssa mies pärjää minua paremmin.
Ettei sosiaalisuus tähän tyssäisi, meillä on sovittuna huomiselle iltapäivälle piipahdus Ruusurannassa Millanin luona. Illaksi tarkoitukseni on päästä tuhkakeskiviikon iltatilaisuuteen kirkkoon. Torstaille ei vielä ole suunniteltu ohjelmaa, mutta perjantaille sitäkin enemmän, kun on tiedossa sukulointireissu. Samalla mokioomien vaihtoa siellä sun täällä. Vien siskolle nukkekotiaskarteluun tilpöhööriä, ja serkulla on puolestaan jemmassa kummitätini muutossa ylijäänyttä kolesta, joita me sisarusten kanssa sitten keskenämme jaellaan.
Ei tämä lomailu ehkä sittenkään niin tylsää ole kuin miltä meinasi sunnuntai-iltana jo tuntua.