Hevoskastanjan ja unelman taimet

 

Siskon luona käydessämme ihailin mm. hevoskastanjan kukintaa. Olen itsellenikin himoinnut tuota kaunista puuta. Joskus sain tädiltä kastanjan kylvetttäväksi, mutta se ei koskaan itänyt. Viime syksynä kuitenkin sain Roskalavalta kastanjoita. Kirjoitinkin siitä silloin blogiin. Laitoin silloin heti tuoreeltaan kymmenen pähkinää itämään isoon kukkapurkkiin. Upotin purkin kasvimaan laitaan reunaa myöten ja peittelin kylvöksen palalla kateharsoa, jotta naakat tai oravat eivät ryöväisi maahan kätkettyä aarrettani ja jottei purkkiin lennähtelisi muiden kasvien siemeniä itämään. 

Keväällä kateharson alta löytyi iloinen yllätys; kaikki olivat itäneet. Kaksi taimista onnistuin turmelemaan myöhemmin kun siirsin niitä omiin ruukkuihinsa. Mutta lopuista kahdeksastakin riitti oman tarpeen lisäksi muutama siskolle, veljelle, veljentytölle sekä Millania ja hänen siskoaan varten. Minulla on jo paikka hevoskastanjalle mietittynä, mutta vasta syksyllä sen aion istuttaa.

Kun keväällä teimme Millanin kanssa yhteistilauksen Hyötykasviyhdistykseltä, ostin mm. unelman siemeniä. Minulla on kyllä ennestään kyseistä parsansukuista huonekasvia, mutta kovin ränsistyneen näköisenä. Olen aina tykännyt unelmasta enemmän kuin hienohelmasta (asparagus sekin). Kylvin unelmat samaan aikaan kuin asparagus officinalis -ruokaparsatkin, ja arvelin jo pilanneeni kylvön (päästämällä sen kuivahtamaan), kun mitään ei alkanut näkyä, vaikka parsaa oli jo runsaasti pinnassa. Kylvöpussi tosin infosikin pitkähköstä itämisajasta, joten jäin odottamaan. Odotus palkittiin lopulta muutamalla taimella, jotka nyttemmin olen koulinut kahteen purkkiin. Ne ovat alkaneet jo tuuhettua. 

Pihalla aloittelin taimien istuttamisen jatkamista, mutta lounaan jälkeen ryhdyin leipomaan, ja sillä tiellä olen ollut tähän asti. Nyt voisinkin lähteä jatkamaan jatkamista, kenties jopa saattamaan loppuun alkukesän istuttamiset. Jäljellä on vielä ainakin leijonankidat, loput samettikukat ja muutama ahkeraliisa. Niille on helppo löytää paikka, mutta sen sijaan taimina ostamilleni tarhajaloangervoille en vieläkään tiedä paikkaa. Olisi ehkä pitänyt miettiä se ennen ostamista... Ai niin, sitten on vielä entisen koulukaverin lähettämistä siemenistä kasvattamiani tuntemattomia perennoja, jotka pitäisi ensin lajiltaan määrittää ennen kuin tökkään mitään vikapaikkaan.