Omenatarha

Omenatarha

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Hevoskastanjoita ja suppilovahveroita

 Eilisen pyhäinpäivän aikana ja päätteeksi minulla oli varsinainen voittajafiilis. Olen himoinnut molempia otsikossa mainittuja asioita, ja nyt minulla oli mahdollisuus saada himoitsemiani, mutta se edellytti itseni ja pelkojeni voittamista.

Mitä tulee hevoskastanjoihin niin sellaisia oli tarjolla Facebookissa Roskalavalla. Ihan helppo juttu jopa minulle, kirjoittaa kommentti ja ilmoittaa kiinnostuksesta. Mutta sitten se hakeminen... Pitää tohtia lähteä etsimään uutta osoitetta, mennä vieraiden ihmisten pihaan ja - mikä pahinta - ehkä tulla nähdyksi. Mies lähti kuitenkin "tohoriksi", ja hakureissu onnistuikin helposti. Otin runsaasta tarjonnasta puunsiemeniä myös Millanin varten.

En ole koskaan aikaisemmin saanut tilaisuutta sienestää suppilovahveroita. Olemme niistä kyllä päässeet vuosien mittaan nauttimaan, kun olen saanut niitä kuivattuina enimmäkseen veljeltä mutta myös siskolta ja Millanilta. Tänä syksynä kuitenkin tuli iso hinku vihdoin löytää itsekin, kun somessa näin jatkuvasti kuvia sienisaaliista ja kun jopa pikkusiskonikin oli saanut suppissaaliin. Mutta minnepäin mennä metsälle? Tuskin kukaan paikallinen haluaa paljastaa apajaansa. Mutta Millanpa ehdotti erästä tuttua miestä, jolta kannattaisi kysyä ja joka saattaisi antaa koordinaatteja.

No niin. Laitoin viestiä mesen kautta. Helppo homma tähän asti sekin. Minulle luvattiin ohjeet, mutta ne haluttiin antaa suullisesti puhelimessa. Se meinasi sitä, että minun piti SOITTAA PUHELIMELLA! 

Kun hinku on tarpeeksi kova, se kyllä toimii pontimena. Tartuin härkää luurista, puheluani oli jo odotettukin, sain ohjeet, jotka skrivasin paperille pikakirjoituksella. Ohjeet näyttivät erittäin sekavilta, mutta sitten kun lähdimme niitä seuraamaan, ne osoittautuivatkin varsin täsmällisiksi.

Olin perehtynyt mm. Luontoportti.comin avulla niin suppiksien ulkonäköön, tuntomerkkeihin ja matkijasieniin kuin niiden kasvupaikkatietoihinkin. Ja, kiitos tarkkojen ohjeiden, sieniä löytyikin yllättävän helposti. 

Olimme vain hetken verran sienestämässä, otin sen lähinnä opintoretkenä, enkä halunnut liikaa perattavaa enkä kuivattavaa. Parin litran saaliimme oliki juuri sopiva. Siitä, mikä ei mahtunut kuivuriin, tein tänään sienikastikkeen muusin kaveriksi.

Tänään istutin kymmenen hevoskastanjaa ruukkuun, jonka upotin kasvimaalle ja suojasin kateharsolla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti