Pyhä- ja lepopäivä

 Eilen saimme iloksemme jo toisen kunnon sateen viikon sisällä. Se alkoi jo ollessamme Millanin luona synttärin jälkeisillä kakkukahveilla. Kun sade hieman hiljeni, lähdimme polkemaan takaisin tandemilla, jonka olimme tuoneet Millanin peräkoukussa - samalla siis palautimme hänen autonsa ja toimme ne lahjaksi ostamamme pensasmustikat. Pyörämatkan aikana kastuin, muttei tullut liian kylmä. Kotona rupesin vajentamaan ylitsevuotavia "nurkka-astioita", ennen kuin maltoin mennä vaihtamaan kuivaa ylle. Illalla sitten olikin noukittavissa ennätysmäärä etanoita 😒. Olin aamulla perannut kasvimaalla, ja aika hyvin rikkaruohot ehtivätkin nuutua ennen sadetta. Mutta niiden päältä ja alta  keräsin etanoita toiseenkin lasipurkkiin, kun eka alkoi olla puolillaan, eivätkä sukkelimmat meinanneet enää pysyä purkissa. Arvelin myös, että liian täysi purkki jäähdyttänee etanoiden lopettamiseen tarkoitetun kuuman veden niin että se olisikin kidutusta. Etanoiden tappaminen on tarpeeksi vastenmielistä ilman, että pitäisi vielä kiduttamisenkin ottaa tunnolleen. Tottahan illan masentavat tappotouhut tulivat sitten uniinkin, peräti espanjansiruetanoiden kokoisina nopeina ryökäleinä, ynnä jonain vaaleina isoina toukkina, jotka olivat kalvaneet gladiolukset. En ole valvetilassa ennättänyt/ hoksannut lainkaan vahtia koristekasveja tuholaisten varalta, kun päivittäinen etanajahti on vienyt ajatukset. Kirvojen suihkuttelunkin lopetin muutamaan kertaan. No, tokihan olen liljoja pitänyt silmällä sen jälkeen, kun alkukesästä ensimmäisen liljakukon rookasin.

Muutama ilonaihe taas vastapainoksi. Ekassa kuvassa on kaksi kukkivaa amaryllistä ja oppilaalta saatu gerbera, joka ensin ei näyttänyt saavan nuppujaan kukkaan asti. Nyt on ensimmäinen alkukesän kukinnan jälkeen. 

Jaloritarinkukat ovat keittiön kuistin portaiden toisessa laidassa. Minulla on portaiden molemmissa laidoissa ruukuissa yrttejä ja kukkia. Parissa ruukussa on mukana myös ruusupapua, jonka siemeniä pitkästä aikaa ostin. Yllätyin iloisesti, kun sen kukat eivät olekaan sitä tavallista punaista vaan hempeämpää hennon vaaleaa lohenpunaista. Piti oikein kaivella siemenpussi esiin, ja lajike olikin nimeltään Celebration. Kun ostaa siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä, niin pusseissa ei ole mitään värikuvia kasveista. Niin voikin saada kivoja ylläreitä. 

Tänään saimme yllätysvieraan, kun Liisa poikkesi matkallaan kirkkoon. Puutarhaihmisenä häntä luonnollisesti kiinnosti kiertää kanssani puutarhan ympäri. Sain antaa hänen mukaansa mäkimeiramimättään ja ranskantulikukan siementaimen. Lisäksi annoin pari siemenpussia viime kesänä keräämiäni siemeniä. Veljen vaimolle  heidän täällä käydessään lupasin myös tuoda loppukesällä paria perennaa, joita hän ihasteli: alppipiikkiputkea ja Arctic Fire -ketoneilikkaa. 

Liisan vierailu toi osaltaan sitä pyhyyttä päiväämme; lyhyt yhteinen rukous ennen kuin hän jatkoi kirkkoon. Me emme menneet konfirmaatiomessuun. Kuuntelin sohvalla striimattua jumalanpalvelusta (eräästä) kotikirkostani, niin siinä tuli samalla sitä lepoakin. Nukahdin loppuvirren aikana. Tänään on taas turhan kuuma ulkoleikkeihin.