Klottausta helteellä

Niin hujahti ensimmäinen lomakuukausi. Onneksi olen jotain kirjoittanut muistiin, tänne tai vihkoon, niin näkee, ettei kuukausi kuitenkaan ole ihan jouten mennyt. Mutta säiden ehdoilla tässä on joutunut tekemisiään valitsemaan. Näillä helteillä leipominen ei tule kyseeseen. Samoin jätän suosista parin perennapenkin kohentamisen syksymmälle, niin perennoilla on paremmat selviytymismahdollisuudet ylösnostosta ja uudelleen istutuksesta. 

Sen sijaan pyykkäystä ja matonpesua tällaiset säät suosivat. Toimme Millanin luota sekä mattoja että pyykkiä. Pyykkiä koska hän ei tohdi enää käyttää pesukonettaan; sen linkoustärinä saattaa jouduttaa kivijalan lopullista hajoamista ja sitä myöten kylppärisiiven romahtamista. Kellarista toimme pois mattoja, kun Millan pyysi minua hakemaan sieltä itselleni mieluisia. Homeelle herkistyneenä hän ei itse pysty juuri kellarissa käymään saati pölyisiä painavia mattoja sieltä ulos raahaamaan. Siinä tulikin pari syytä, miksi Millan yrittää löytää uutta kotia, muitakin syitä on.

Melkein kaikille tuomillemme matoille riittää kunnon tuuletus ja muutaman tunnin pitäminen auringossa - kuudessa tunnissa auringonpaahteen pitäisi tappaa mahdollisista mikrobeista suurimman osan. Kolme käytössä ollutta mattoa pesin tänään. Rohkenen paljastaa, että kierrätin kahden pesukoneellisen pesuvedet matonpesuun, lisäsin vain vähän pesupulveria. Suurimman ja raskaimman maton valumaan ratustelussa tarvitsin miestä avuksi. Mies on auttanut myös rakentelemalla matoille kuivaus- ja tuuletustelineitä. Huomenna käännän aurinkoon päin tuulettumassa olevien mattojen toiset puolet.

Millanin pyykit ovat kuivuneet nopeasti, kerkesin jo kaulata pari hänen lakanaansa ja ommella pari korjausta vaatteisiin. Sattuneesta syystä hänellä ei ole sähköompelukonetta. 

Kärhöportti kukassa

 

Jäliistä juhannuksen - ja ennen sitä

Yksi tie, monta asiaa. Ajelimme viikko sitten yhdeksi yöksi pohjoisen asunnolle. Pääasiallisena syynä oli vähän reippaamman juhannussiivouksen suorittaminen sillä ajatuksella, että asunto olisi vuokrauskunnossa. Mutta samalla hoitui pari muutakin tärkeää asiaa, kun tytär sai edellisestä kuormasta unohtuneen hyödykkeen ja veljensäkin Norjan tuliaisia ja kun minä pääsin käymään työpaikalla hoitamassa esimiehen kanssa vuorotteluvapaapapereiden päivittämisen.

Asunnon tyhjäys ja siivous olisi ihan oman postauksen arvoinen, samoin kouluvierailu, mutta ehkä annan olla. Emme ehtineet emmekä jaksaneet tehdä muuttosiivousta valmiiksi, vessan ja keittiön siivous jäi seuraavaan kertaan. Vaatehuoneeseen kokosimme ne kamat, jotka eivät eka kuormaan mahtuneet (pakettiautoon + peräkärryyn).

Pääasia oli saada piano tuotua Kanttorilaan. Ennen pohjoisen reissua olin jo järjestänyt sille tilaa peräkamarin. Sopivasti juhannukseksi raivasin sitten eteisen tyhjäksi pianon siirtoa varten. Kun mies teki melkein koko juhannusaaton esivalmisteluja, varsinainen pianon siirto peräkärrystä peräkamariin sujui miltei leikiten. ❤️

Juhannus meni enimmäkseen sisällä hellettä paossa. Kirkkoon sentään polkaistiin tandemilla. Tänään olen tarjennut jonkin verran ulkonakin, kun menin sinne heti aamusta. Pölytin tomaatit ja tein esivalmisteluja matonpesua varten. Matonpesuun tarvitsin vain isoja soikkoja ja kuivaustelineitä. Annoin mattojen vain liota pesuvedessä, ei mitään porstaamista taaskaan.

Kun myöhemmin pilveili ja kun kasvimaa oli paikoin katveessa, otin harsot pois kylvöjen päältä ja perkasin rikkakasvit katteeksi. Tein keltajuurikkaasta uusintakylvön, koska ekasta ei näyttänyt nousseen mitään. Levitin kasvimaalle katteeksi lisää lampaanvillaa ja vähän myös ruohokatetta, kun hellettä uhmaten hieman lyhensimme nurmea osittain. Kannoin lampaanvillasäkit kasvimaalta talon taakse, pois silmistä. Löytyi sitten taas etanoitakin. Ei niitä sentään yhtä paljoa ole ollut kuin viime kesänä. Uskon, että viime kesän päivittäiset murhatyöt pienensivät kantaa.

Nyt tuli taas liian pitkä teksti, vaikken edes muuttoa selostanut... 

Potut löytyivät, mihin ne piilottaisin?

Ostimme kevättalvella edullisesti 10kg säkillisen yleisperunaa sillä ajatuksella, että niistä riittää myös idättämiseen. Niin kuin on riittänytkin, perunoita on yhä jäljellä jääkaapin vihanneslokerossa. Keväällä kannoin säkinlopun kellarista ylös ja lajittelin vähiten itäneet syömäperunoiksi. Muutaman eniten itäneen istutin jo silloin sinne tänne. Kymmenkunta ituperunaa laitoin sangopohjalle, peitin sanomalehdellä ja jätin kasvattamaan ituja. Sittemmin en enää löytänyt sankoa mistään. Oli vain hämärä muistikuva, että jonkinlaiseen astiaan olin jemmannut istutettavia pottuja. Kun tässä viikolla vihdoin aloin raivata keittiön kuistia - joka ikävällä tavalla toimii varastona epämääräiselle puutarhatarvikkeelle - ja kun etsiskelin ja keräsin sieltä likaisia istutusruukkuja pestäväksi, käteni osui kahteen päällekkäin olevaan sankoon ja niistä alemmasta löysin taannoin haeskelemani ituperunat. Nyt pitäisi sitten enää keksiä, mihin niitä tökkisin lymyyn... 

Loma hyvässä vauhdissa

Nyt kun kesälomareissu on tehtynä, olemme aloittaneet varsinaisen loman erityisen hartaasti (en viittaa kuitenkaan tällä kertaa hengellisiin rientoihin). Paljon kaikkea mukavaa puuhaa tiedossa. Jotain olemme jo saaneet tehtyäkin. Nurmikko on leikattuna, mies ajoi suurimman osan. Minä olen jatkanut istuttamista. Eilen siirsin villiviinit uuteen paikkaan, luumupuun suojaverkon juureen, peittelin luumun ja villiviinien ympäriltä perkaamani alueen lampaanvillakatteella. Samoin suojasin parsan siementaimet, jotka pääsivät nyt parsapenkkiin, jonka niille syksyllä valmistin.  Sain keväällä siskolta muutaman kukka- ja lehtikaalin taimen, jotka myös eilen viimein sain istutettua sellerien seuraksi. Ennen tuholaissuojaverkon virittämistä istutin kaalien väliin muutaman samettikukan ja kylvin hieman rucolaa. Edelliset - suojaamattomat - rucolat olivat jo kirppojen syömiä. Kesäkukkien istutus on yhä alkutekijöissään, kun ensin pitää raivata/ tehdä niille tilaa jonnekin. Jos ei muualle mahdu, niin ruukkuihin. 

Kävimme tänään Millanin luona. Mies latasi hänen autonsa akun ja tulimme takaisin kahdella autolla. Mies lupasi esikatsastaa/ huoltaa auton ennen maanantain katsastusta, ja ennen muuta pestä auton penkit ym. sisäosat myyränpissasta. Mies kun oli jo kuulemma tekemistä vailla, kun nurmikin on hetkeksi leikattuna. Norjan reissumme aikanakin hänelle suotiin mieleistä puuhaa, kun ystäväperheen pojan autossa oli käynnistymisongelmia. 

Loppuun vielä hieman haikea kuva. Tänäkään keväänä en ehtinyt nauttia parsasta kuin parin varren verran, ennen kuin ne kasvoivat yli syöntikauden. Mutta ensi keväänä lienee luvassa vielä runsaammin syöntipaksuisia versoja - ja aikaa kerätä niitä. 

Lomareissun jälkeen

 Lähes vuorokauden automatkan jälkeen olemme molemmin aivan pyörryksissä, vaikka minun ei tarvinnutkaan muuta kuin istua kyydissä ja torkkua. Teimme kahden vuoden koronatauon jälkeen perinteisen viikonlopun retken Norjaan ystäväperheen luo (ja vein samalla vauvatuliaiset). Matka oli jälleen monin tavoin antoisa, ja monenlaista ennenkokematontakin siihen mahtui. Esimerkiksi se, että teimmekin laivamatkan Naantalista Kapellskäriin emmekä Turusta Tukholmaan kuten aiempina vuosina. Se oli hyvä ratkaisu etenkin siksi, ettei tarvinnut Tukholmassa seikkailla. Ystäväpariskunnalla on nyt kaksi vävyä, joista tuoreemman tapasimme nyt ensi kertaa (tulevan vauvan isä). Ystäväperheeseen on sitten viime näkemän tullut myös yksi nelijalkainen jäsen, parivuotias leikattu kolli, joka oli luottavainen, rauhallinen ja rohkea.

En tee tällä kertaa sen tarkempaa matkapäiväkirjaa, sillä olen tehnyt sen jo kahteen kertaan, ystäväpariskunnan vieraskirjaan ja Millanin kirjeeseen.

Emme olleet varanneet paluumatkalle laivalippuja, sillä ajatuksenamme oli kokeilla pitkästä aikaa palata Norjasta Ruotsin  ja Haaparannan kautta ensin pohjoisen asunnolle, ehkä levähtää siellä yötä ja jatkaa sitten tänne Kanttorilaan. Niin teimmekin, paitsi että lähdettyämme liikkeelle n. 100 km Oslon eteläpuolelta aamulla puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä Suomen aikaa, olimme ennen aamukolmea Haaparannalla ja kotona vähän ennen viittä, ja mies päättikin, että vessassakäynnin jatketaan vielä loput vajaa kolme  tuntia Kanttorilaan. Perillä klo 7.40, ensi töiksi hain postin. Siellä oli myös odottamani allekirjoitettava paperi, jonka signeerattuani kävin postittamassa saman tien takaisin. Sain samalla mukavan pienen kävelylenkin, joka hieman vetreytti puutunutta takamusta.

Torkkumisten ja ukkoskuurojen välissä olen tänään sen verran tehnyt puutarhatöitä, että karaisin kesäkukkia ja istutin avomaankurkut, loput kesäkurpitsat ja ruusupavut. Pyykkiäkin pesin, jokohan nuo tohtisi ripustaa vai vieläkö on odotettavissa lisää rae- tai sadekuuroja?

En monta kuvaa ottanut matkan aikana, tässä pari niistä: joukko rhododendroneita ja ensimmäinen vilaus Höga Kusten Brosta.

Vauvatuliaisia

 Ystävän tytär saa tyttären juhannuksen paikkeilla. Tein töppöset ja päiväpeiton. Peittoon olin aloittanut kukat jo aikoja sitten, mutta nyt kun sille ilmaantui sopiva tarvitsija, niin sain tehtyä valmiiksi.

Tautinen lomanalku

 Vilustutin itseni viimeisellä työviikolla ja torstaina kävi vähän kuumetta. Tein varalta koronatestin, mutta se näytti negatiivista. Olin perjantain ja lauantain töissä vähän huonolla hapella, mutta lyhyet päivät jaksaa väsyneenäkin. Nyt vielä nuha vaivaa, hengästyttää pienetkin ponnistelut ja ääni on kun Jaakobin ääni.

Nyt olisi kyllä ollut kiireellisiä pihahommia, mutta on ollut pakko himmata tahtia. Äsken sain yhden kiireellisimmistä tehtyä, kun laitoin kasvihuoneessa tomaateille tukinarut. Kevyesti olen aloitellut myös kesäkukkien karaisua ja kasvimaan kunnostusta. Kasvimaata varten toimme lauantain muuttokuormassa kuusi säkillistä lampaanvillaa, sellaista takkuista mahavillaa, mikä ei kelpaa kerittäväksi. Aion kokeilla, käykö katteeksi.

Koulun loppuminen meni tunteisiin, hyvästelimme yhden kollegan ja itsekin olen jäämässä vuodeksi vapaalle. Suurimmat tunteet aiheutti kuitenkin yhden kuudesluokkalaisen minulle kirjoittama runo, joka oli kuin viesti Taivaasta, täyttä evankeliumia opettajan itsetunnolle.

Laitanpa vielä kuvan muistakin oppilaiden muistamisista, joissa ihastutti erityisesti se, että selvästi oli mietitty, mistä opettaja tykkää. 

Minun on täytynyt mainita joskus, että Tupla on suosikkisuklaapatukkani. Samoin on tainnut käydä ilmi, että harrastan käsitöitä (kassillinen neulelankoja ja neulottu nallemaskotti) ja puutarhanhoitoa (ruukkukukkia ja ötökkähotelli). Kamala luonto -korttikin on kortin antajan ja minun yhteinen suosikki. 

Harmi vaan, että tämä nuha vie nyt terän noiden kukkien tuoksulta. Punasarjassakin olisi nyt kaksi kukkavanaa tuoksuteltavana, ja posliinikukassa viimeiset tertut auki.