Kanttorilan kulmilla

Kanttorilan puutarhassa -blogi saa tässä tavallaan jatkoa, vaikkakin kirjoittaja on vaihtunut Kanttorilan isäntäväen vaihduttua. Toivon, että puutarha säilyisi edes lähimainkaan yhtä kukoistavana kuin Millanin hoidossa. Turha toivoa kuitenkaan samaa tälle blogille.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Kuvia jälkijättöisesti

›
Koska olen sekä kirjoittanut blogiini että ottanut kuvia enimmäkseen tabletilla ja koska sillä ottamani kuvat eivät ole minun siirrettävissä...
keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Mies, minä ja Millan

›
Kävimme tänään kylästelemässä Millanin luona. Vasta tänään, vaikka olemme maisemissa olleet jo perjantai-illasta ruveten. Alkuloma meni saar...
sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ensilumiryökäle

›
Kun perjantaina viimeisenä koulupäivänä alkoi sataa lunta, olin melkein yhtä innoissani kuin lapsetkin valtavista hiutaleista, joita leijail...
lauantai 7. lokakuuta 2017

Omenoista yhä

›
Olemme vähitellen pakanneet taas uutta omenakuormaa auton kyytiin. Tämä on kolmas lasti pohjoiseen. Kun veimme ensimmäiset pudokkaat pari vi...
perjantai 6. lokakuuta 2017

Enimmäkseen omenaa

›
Onpas taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, kuukausikin on ennättänyt vaihtua. Viimeksi kuvailemani kutina yltyi silloin illalla ...
lauantai 16. syyskuuta 2017

Terve taas!

›
Sen verran lisäisin vielä eiliseen postaukseen, että olihan Kanttorilan puutarhassa toki myös liuta vanhoja ihania omenapuita silloin, kun M...
2 kommenttia:
perjantai 15. syyskuuta 2017

Penkki vaiheessa

›
Kuten olen aiemminkin maininnut, Millan on perustanut Kanttorilaan uusia perennapenkkejä hurumykky. Täällä oli hänen aloittaessaan umpeenkas...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Aila
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.