Esikoita edelleen

Mukavia reissuja olemme taas tehneet, ja kohta tehdään lisää. Ei sillä, ettemmekö viihtyisi täällä Kanttorilassa. Päinvastoin! Mutta viihdymme kyllä myös sukulaisten ja ystävien seurassa. Nyt vuorotteluvapaalla on paremmin aikaa myös ns. pr-toimintaan. Pohjoisen reissun aikana saatiin sukulaistapaamisten lisäksi myös sovittua kaupunkikodin remontit. Yksi stressi vähemmän.

Eilen illalla näin ensimmäiset aueneet luumunkukat ('Sinikka'), mutta ilman kameraa. Mies oli jo mlkein tulossa kuvaamaan, mutta hänen lenkkarinsa olisivat kastuneet pitkässä märässä ruohossa. Nt tosin näyttää lupaavalta, että ruoho voisi sen verran kuivahtaa, että mies saisi puskettua ruohonleikkuria ympäri pihaa. Minullakin olisi yhtä sun toista tekemätöntä työtä, mutta ajattelin läntätä ensin jonkun rivin ja kuvan.

Esikoista otin lisää kuvia, kun kukkia alkoi olla enemmän. Nämä kuvat on otettu 20.5. Nyt esikoiden aika alkaa vähitellen mennä ohi - kuten narsissienkin - kun tulppaanien aika on alkanut.

Tänä keäänä palloesikko kukki niin runsaana, että minäkin tunnistin sen palloesikoksi. Alemmallekin esikolle sain nyt nimen, kun luin Millanin blogisivulta luettelon Kanttorilan kasveista ja kun sitten kyssyin Millanilta, mikä esikoista on julianesikko. Se on tämä:

Harmi vaan, ettei kuvani koskaan näytä todellista väriä. 

Esikoiden lisäksi Millan on suosinut puutarhassaan mm. maksaruohoja. Olen kiitollinen, että hän on avartanut puutarhakasvimieltymyksiäni. Melkein kaikki hänen Kanttorilaan hankkimansa perennat olivat minulle entuudestaan outoja enkä itse olisi varmaan niitä tullut hankkineeksikaan. Tosin isoa maksaruohoa minulla oli kaupunkikodissakin, mutta hävitin sitä kovalla kädellä, koska se näytti leviävän, minne mieli. Nyttemmin olen oppinut tykkäämään kaikensortin maksaruohoistakin, ihan vain siitäkin syystä, että ne houkuttelevat pölyttäjiä.  Ja eikös vain tuollaset ruusunnuppumaiset ruusukkeet olekin aivan suloisia, vaikkakaan niissä olevat kastehelmet eivät kuvassa erotukaan.

Taimenvaihtotaloutta

Kun olin saanut omat taimitilaukseni maahan, niin seuraavana päivänä, siis eilen, kiikutettiin Millanille hänen tilauksensa. Ja samalla joukko muutakin istutettavaa. Millan oli sanonut minulle, että kaikkea saa tuoda (siis Kanttorilan perennojen jakotaimia), koska hänellä on tilaa ja tarvetta saada kasvillisuutta erinäisiin kohtiin. Niinpä sitten parsaistutuksen jälkeen kuljin perennapenkiltä toiselle mukanani erikokoisia lapioita ja purkkeja sekä aiemmin kirjoittamani lista, mitä perennoja mistäkin penkistä joudun joka tapauksessa karsimaan. Kasvit levittäytyvät ja kylväytyvät oman mielensä mukaan, eivät välttämättä vain sinne, minne puutarhuri toivoisi. Mutta se on osa perennojen viehätystä ja helpottaa kovasti niiden jakamista ystävien kesken.
En vielä saanut käytyä läpi koko listaa, purkit loppuivat. Ja antaa Millanin nyt istutella tuo ensimmäinen erä rauhassa. Eivät nämä istutusolosuhteet kuitenkaan vielä hetkeen huonone. Leikkailin maitopurkeista nimikylttejä, joihin merkkasin perennoiden nimiä: illakko, soikkoratamo, keltakaunokki, oranssikeltano, kultatyräkki, tähtiputki, kanadanpiisku, ripsialpi... Ja irrotinpa tuppaan viheliäistä ranta-alpia ja yhtä viheliäistä peurankelloakin. Kun kerta Millan oli päästänyt suustaan, että kaikkea saa tuoda... En silti yllättynyt, vaikka hänen naamansa vähän venähtikin niiden kohdalla. No, aikoi etsiä niille paikan, missä leviäminen ei haittaa. Hänen on ainakin yhtä vaikea heittää eläviä taimia menemään kuin minunkin.


Loppuun vielä kuva. Tässäkin on yksi toteutuneista puutarhahaaveistani: kukoistava helmililja eli -hyasintti. Ei siitä ole montakaan vuotta, no se oli toukokuussa 2013, kun olimme veljentytön rippijuhlissa ja ihailin veljen helmihyasinttipenkkiä vähältä kateellisena. Helmihyasintti kuului jo äitimme perennapenkkiin ensimmäisinä keväänkukkijoina, ja olen siitä siis lapsesta asti tykännyt. Kaupunkikodin pihassakin sitä jonkin verran on, mutta kasvu on ollut vaatimatonta.

Asparagus officinalis

Mennyt yli viikko edellisestä postauksesta. Aika on kulunut pihalla, vaikka ilmat ovatkin pysytelleen edelleen koleina. Eilen oli varsin sateinen päivä, ja ajattelinkin aamulla, että taidan jäädä sisälle ja ompeluhommiin. Mutta sitten tuli mieleen, että kompostori kannattaisi mullistaa. Ja sitten kun lähdimme käymään kaupassa, tuli mieleeni käydä samalla asiamiespostilla kysymässä, jos vaikka taimet olisivat jo saapuneet. Olin nimittäin saanut aamulla taimifirmalta viestin, että paketti on tulossa ja että sen kulkua voi seurata netissä. Ja sieltä sainkin selville, että tilauksemme oli ollut aamuseitsemältä 80 km:n päässä lajittelukeskuksessa. Ja kuinkas ollakaan, paketti oli jo tullut ja sain sen muitta mutkitta mukaani henkiltunnuksen loppuosalla ja allekirjoituksella.
Kotiin palattuamme avasin heti paketin, löysin  tilaamani parsat ja syysleimut sekä Millanin punakoivun ja kärhöt. Parsojen istuttamiseen kehoitettiin saatekirjeessä ryhtymään pikaisesti, sillä kuivumaan päässeet juuret lähtevät hitaasti elpymään tai voivat kuollakin.  

Kaivoin leveän vaon, jonka pohjalle sekoitin kalkkia ja kanankakkaa. Sitten levitin parsojen juuria ja asettelin niitä vaon pohjalle. Juuri kun aloitin säädetyn viiden senttimetrin multakerroksen levittämisen juurakoiden päälle, hoksasin, että haluan kuvan muistoksi tästä harvinaisesta hetkestä.

Sen verran harvinainen ja erikoinen tilanne parsan istutus oli elämässäni, että käytin oikein mittatikkua 5 cm:n  multakerroksen paksuuden tarkistamiseksi. Sain tuon mittatikun Millanilta samalla kun tuolaisia nimikylttejäkin, joista nyt yhden maltoin käyttää parsaan. Se kun on nyt sitten - toivon mukaan - vuosikausia tuossa samassa paikassa.

Taas yksi puutarhahaaveeni on toteutunut.

Toki istutin ne viisi syysleimuakin saman tien, samaan pitkään penkkiin, missä jo ennestään on pari Millanin istuttamaa samanväristä.

Kylvöjä sinne tänne

En edelleenkään ole muistanut/ viitsinyt ottaa kännykameraa mukaan ulos. Kaipa vähän pelkään sen puolesta. Vaikka se on huovutetussa suojuspussissaan, pelkään sen silti taskussani joutuvan mullittumaan. Toisinaan kantta auki liu'uttaessani olen kuullut, miten hiekka rahisee rakosissa. Joten nytkään ei tähän kohtaa tule kuvia, vaikka tulppaaneja ja narsisseja aukeilee koko ajan. Halutessaan voi tsekkailla viimekeväisiä kuvia, samalta ne näyttävät.

Kaupunkikodissa käydessämme vajaa viikko sitten tein siellä myös vähän kylvöjä, jotta sieltäkin löytyisi vähän syötävää ja särvintä kesäkävijöille ja syksynkin tarpeisiin. Valkosipulia siellä oli kivasti kasvussa, mutta nyt kylvin vähän persiljaa, porkkanaa ja jäävuorisalaattia sekä ihan muutaman lehtikaalin kokeeksi. Kunhan toukokuun loppupuolella seuraavan kerran käymme, vien ja istutan sinne vielä sellereitä ja purjoa, ja vähän kesäkukkia.

Täälläkin sitten päätin varalta kylvää loput porkkanansiemenet (perjantaina), koska syyskylvöstäni ei ole vieläkään näkynyt itämisen merkkejä ja koska viime kesänäkin itäminen oli huonoa samoista siemenistä. Aikaisemmin kylvämistäni muutamista härkäpavuista pari on jo itänyt, ehkä enemmänkin, mutta kun en muista tarkkaan, mihin paikkoihin sitä kylvin (koho- ja perennapenkkeihin).

Samaten tyhjäsin toisen, jo puhkikuluneen jäävuorisalaattisiemenpussin yhden kohopenkin päähän. Kasvihuoneessa jäävuorisalaatti on jo taimivaiheessa. Kosmoskukka iti yllättävän nopeasti, sitä on talon päädyssä yhdessä ruiskaunokin kanssa sekä "hautapenkissä", jonne aion istuttaa lisäksi petunioita ja Millanin lemmikkien muistopuun (= karahka, jossa roikkuu nimikoidut savilinnut) juurelle köynnöskellon ja päivänsiniä. Olen varmaan siitä jo aikaisemminkin kirjoittanut, mutta olkoon. Tänään olin näkevinäni, että tarhaneitokin olisi jo alkanut itää.

Nyt hörppään kahvit ja sitten painelen hetkeksi vielä pihalle. Aina siellä jotain tekemistä löytyy. Ilman ajatustakaan sisätöiden pakoilusta.

Kukkatilanne 5.5.

Keskiviikkona käväistiin Kanttorilan pihassa kääntymässä (= jättämässä traileri ynnä sen kyytillä ollut sitikka pois auton perästä). Ehdin sen verran silmätä ympärilleni, että totesin vihreyden ja kukkeuden lisääntyneen taas verrattuna näihin tiistaina ottamiini kuviin. Ja kun eilen palattiin etelän suunnasta valintakoereissulta, päivän mittaan vallinneen lämmön ja kosteuden yhteisvaikutus oli huomattavasti kiihdyttänyt ruohon kasvua ja tulppaanien ym. avautumista. Tässä kuitenkin vanhentuneet kuvat.

                                              Tarhakylmänkukka, suloinen vaaleanpunainen

                                                              Esikoita yllä ja alla

Kevätkaihonkukkaa olen saanut Millanilta kaupunkikodinkin pihaan, mutta siellä käydessämme harmikseni huomasin, ettei se ollut enää jaksanut juurikaan nousta esiin. Olin tosin yrittänyt sitä saada pihaamme kerran aikaisemmin saatuani eräältä ystävältä alkuja. Luulin, että vikana oli silloinen kavupaikka, mutta todennäköisesti se ei vaan viihdy kaupunkipihassamme. Kaunokainen on toinen laji, jota turhaan olen yrittänyt saada siellä leviämään ja innostumaan. Yhden kesän kukki nätisti ruustinnan bellikset. 

Tänään nämä tulppaanit olivat avanneet hempeänpunaiset kukintonsa. Istutin niiden kanssa samaan penkkiin jo aiemmin kevättalvella ostamani loistoesikon. Tänään istutin siihen vielä kaupunkikodin seinustalta pelastamani liljansipuleita ja siperianunikon, jonka toivon kylväytyvän tuossa yhtä kiltisti kuin kaupunkikodin perennapenkissä.

Reissusta toiseen

Eilispäivänä emme juuri olleet Kanttorilan kulmilla, vaan teimme kevätretken Millanin kanssa siskoni luo. Mieheni oli meillä kuskina. Emme päässeet ihan niin aamusta liikkeelle kuin olimme ajatelleen, kun miehellä meni ensi aikaa Millanille tuomansa lahopuuaitakuorman purkamisessa, kun pihaan ajeli joku naapurin puhelias mies kyselemään sementtistä ojarumpua ja kun vielä juuri lähdön tuoksinassa huomattiin, että eväsreppu insuliineineen olikin meiltä unohtunut Kanttorilan porstuaan. Pikkumutka takaisin päin ja retki pääsi alkamaan onnistuneesti. Muutenkin reissu oli huippuhieno, vaikkei sitten kirppikseltä löytynytkään sitä kevättakkia, jota Millan olisi kaivannut. Mutta löytyipä tuolinpäälliset.

Illanviileydessä palattuamme kannoimme vielä Millanin kellarista rautasängyn rungon osia kyytiimme. Millan alkoi kantaa taimia kasvihuoneesta takaisin sisätiloihin, johon hommaan minäkin ryhdyin heti Kanttorilaan asti päästyämme. Sänky sai jäädä auton kyytiin. Kun käymme tänään hakemassa esikoisen valintakokeisiin, viemme samalla sängyn kaupunkikotiin odottamaan, että tytär löytää uuden asunnon, jonne rautasänky viedään. Valmistuneella on puoli vuotta aikaa etsiä uusi kämppä opiskelija-asunnon tilalle.

Nyt kun tulee tätä reissaamista, tulee vähän taukoa puutarha-askareistakin. En taida tohtia viedä taimia täksi aikaa kasvihuoneeseen. Päivän kasvit kyllä pärjäisivät ikkunan tuuletusautomaatin johdosta, mutta yöt voivat edelleen olla turhan viilakkaita.

Viikonlopun aikana sain kuitenkin kohopenkin valmiiksi, myllättyä kompostoreita ja aloitettua juhannusruusun ruokkoamisen. Joutaa tässä vähän paussia pitää.

Kahden kierroksen välissä

Aamuinen puutarhakierros alkoi kasvihuoneesta. Kohta kannan sinne taas taimilaatikoita, aurinko oli jo alkanut lämmittää huonetta. Orvokkien lisäksi jätin nyt yöksi myös sellerin ja purjon taimia, kohta kai ne pärjäisivät jo ulkonakin. Iloitsin kasvihuoneessa parvekelaatikossa itäneistä sokeriherneistä ja yhdestä freesian nipukasta.
Jatkoin katsastamalla riihen lähistöllä olevat perennapenkit. Eilen voikukista perkaamassani kolmiopenkissä iloitsen erityisesti siitä, että jouluruusu on hengissä ja työntää maasta vartta.  Aika monet Millanin istuttamista perennoista jo muistan ja tunnistan pienistä lehtien aluista, mutta kyllä Millanin piirtämät kukkapenkkikartat ovat edelleen tarpeen. Oikeastaan pitäisi muistaa kuskata karttakansiota mukana "aamulenkillä".
"Huvikumpukoivun" luokse pysähdyin pidemmäksi aikaa katkomaan pudonneita kuivia oksia pienemmiksi pätkiksi, joutessani kannan ne puuplassille. Ulla-käly sen ensimmäisenä sanoi, että Kanttorilan pihapiiri tuo mieleen Huvikummun. Vanhat paksut lehtipuut osaltaan luovat sitä tuntua.
Aidanvierusperennapenkissä esikon kukinta edistyy, mutta sinivuokkokin on edelleen kukassa. Luulisin, että kylmä sää on pitkittänyt kukintaa. Nyt kun krookusten (ja kohta sinivuokonkin) kukinta alkaa olla ohi, esikoiden lisäksi vuoroaan aloittavat ainakin narsissit (ensimmäinen tete-a-tete oli avannut nuppunsa kivikkopenkissä) ja sarjatulppaanit sekä valkovuokko. Ai niin, viimevuotisista orvokeista osa aikoo kukkia tänäkin kesänä, vielä tummat nuput ovat kuitenkin pysytelleen kiinni.
Kansion lisäksi kamerakin pitäisi olla puutarhakierrolla matkassa. Edes kännykkä, silläkin jonkinlaisia kuvia pystyisi räpsimään.
Jospa aloitan uuden kierroksen, jälleen kasvihuoneesta kantamalla sinne tomaatit kumppaneineen valohoitoon ja karaistumaan.

"Jo saavu, toukokuumme ja lämmin tuuli tuo"

Toukokuu toi tuulen. Ei se suorastaan kylmäkään ollut, mutta varsin terhakka ja toimelias se oli. Heti herättyämme huomasin, että keittiön portailta oli kadonnut sinne pykäämäni muovinen kasvihuone, sellainen nelihyllyinen kaappi, jossa on vetoketjulla suljettava muoviovi (kuva hökötyksestä täällä). Ei se kauas ollut lentänyt, naamallensa vain portaiden juurelle. Kasvit olin kantanut yöksi sieltä sisälle, joten sen suurempaa vahinkoa ei tullut. Nyt olen sitonut sen kuminauhalla ikkunalautaan kiinni. Taaskin siellä kuin myös kasvihuoneessa pidin taimia muutaman tunnin, neljästä puoli kymmeneen. Raju tuuli arvelutti päivällä, pelkäsin sen katkovan tomaattien varsia kantaessani taimiastioita.

Muutenkin vapunvietto on sujunut työn merkeissä. Sen sijaan perinteinen vappulounas yhteisvastuun hyväksi jäi meiltä tänä vuonna väliin, ja ne yo-lakitkin ovat siellä kaupunkikodissa. Lipputankoakaan meillä ei vielä täällä ole, saati lippua.

Mies purki tuulenriepottaman autokatoksen tyystin veks. Tuli avaruutta pihaan. Minä sain viimein pykättyä pajukehikot katajien suojaksi, kun teroittelin puukolla pajuntyviä, että sain ne upotettua maahan. Samoin veistelin kierrätysrimojen päitä ja sain niistä pystytettyä suunnittelemani tukiristikon köynnösruusujen ja kärhöjen avuksi. Illanhämyssä tongin vielä yhdestä perennapenkistä voikukkia pois. Toki lähes kaikista jäi maan uumeniin juurenkärjet kasvamaan uutta rikkaviljaa, mutta jos hetken olisi perennoilla enemmän tilaa vahvistua.

Eilenkin vappusiivoukseni keskittyi pihaan. Haravoin vähän ja siivosin verihanhikit ja tulikellukat rikkakasveista. Samalla kun olen siivoillut perennapenkkejä, olen koettanut suunnitella, mihin sijoittelen perennojen ja kesäkukkien taimia ja mihin kylvän kesäkukkia. Vielä enemmän olen funtaillut vihannesmaan järjestystä. Nyt siitä alkaa olla suuret linjat selvänä. Useaan kertaan kylvettävät salaatit, tillit ja herneet kylveskelen sitten aina sinne, mihin kulloinkin sopii. Kuulin Millanilta, että auringonkukatkin kuuluvat maanparannuskasveihin, joten aion istuttaa niitä yhden kohopenkin laitaan, enkä navetan päätyyn, jonne ensin ajattelin.

Vähitellen kunnostelen kasvimaata valmiiksi kylvöjä ja istutuksia varten. Ties vaikka ne parsatkin jo pian postista tupsahtavat. Kun nyt saisi sitä hevosenlantaa.