Olihan se kurjenpolvi voimissaan, kun sain riivittyä sen päältä, keskeltä ja ympäriltä liiat kanadanvuokot. Viime kesänä en nähnyt kukan kukkaa kurjenpolvessa ja pelkäsin sen olevan taantumassa.
Eilen ja toissapäivänä sateli. Ryötin puutarhassa useamman vaatekerran, kun sateessa perkasin tuon kurjenpolven ympärystän lisäksi samaa penkkiä pidemmästikin, ja välillä siirryin ruohokäytävän toiselle puolelle rajaamaan kanttauslapiolla mansikkamaan ja pensasmustikoiden vierustaa. Käsillä oli pari muutakin työkalua (normaali lapio ja "käsipistolapio", joka on ehkä tärkein puutarhatyökaluni, sillä saa kaivettua rikkaruohot juurineen) ja muutama tyhjä multasäkki perkausjätteelle. Joita piti hakea koko ajan lisää...
Päätin sitten myös taas vähän laajentaa kasvimaata ja samalla pienentää nurmialaa. Toki vain jotain reilun neliön verran, mutta siihen kylvin kuitenkin tänään kolmea sorttia hernettä. Perennapenkkiä siivotessa nousi helmihyasintin sipuleita pintaan pesuvadillinen, osan jo palautin penkkiin, tällä kertaa kokeeksi muoviruukuissa, josko seuraavassa perkuussa riittää, että nostan vain purkit ylös ennen krökkyämistä. Yhden purkillisen sipuleita jemmasin siskoa varten, mutta loput vielä odottavat sijoittelua.
Tänään kylvin myös perhospenkin eteläpään tyhjään kohtaan harjaneilikkaa, kahta sorttia tarhasalkoruusua ja pioniunikkoa (jonka kylvö ei tänäkään keväänä jostain syystä onnistunut, kokeilen taas uuteen paikkaan ja eri aikaan). Vielä jäi kukkakylvöt kesken, kun harhauduin - taas - pyykin- ja matonpesuun. Huomenna on uusi päivä, ja silloin en notku netissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti