Marraskuuhun jo

 Vähän hirvittää tuo, että ns. katselukerrat ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti viime aikoina. Syytän/ epäilen siitä TÄ:tä. Pitäisikö ruveta kirjoittamaan tavuittain tai lakata blogikirjoittelu tyystin (aika lailla kirjoittamiseni on vähentynytkin). Minulla on kynä-vihko systeemillä toimiva puuhapäiväkirja, joka osaltaan korvaa/korvaisi tämän netin käytön.

Syysloman reissut onnistuivat kivasti. Ensin meillä oli siskosten kanssa siivoussessio lapsuudenkodin navetassa. Vähän rymsteerattiin vintilläkin. Siivouspäivän päätteeksi veimme pikkusiskon kanssa kuorman hyötykäyttöasemalle. Jotain tuli följyssä perille asti, mm. pari vaatetta vintillä ja taimipurkkeja. Sitten perinteeksi jo muodostunut pitsalla käynti lasten kanssa. Tällä kertaa meitä oli koolla vain kahdeksan, kun miniänmoinen ja kaksi bonuslapsenlasta oli sairastunut. Valkosipuleita, omppuja, chiliä ja puolukkaa vietiin halukkaille.

Eilen kannoin viimeisetkin talvetettavat sisään, ruusun kellariin ja syyssyrikät vintin klasille. Eilen vielä tarkeni myös kaivaa rikkaruohoja kasvimaalta. Valkosipuliakin jo istutin Kanttorilan puutarhaan kaksi pitkää ja yhden lyhyen rivin. Tillikylvökin on nyt kokeilussa. Vielä pitäisi valkosipulia istuttaa ja ehkä kylvääkin myös Ruusurantaan. Palsternakat sieltä jo nostin, muutamia jäi siemeniä tuottamaan, aika paljon oli jyrsittyjä, myös  jonkinlainen heinistä tehty pesäkin löytyi palsternakkapenkin uumenista. Kyseinen läntti taisi olla liian lähellä ojaa, voi olla, että herkuttelija on ollut myös jonkinlainen vesimyyrä.

Eilen tyhjäsin bokashiastian multatehtaaseen kasvihuoneeseen, istutin jasmikkeen verson purkissa kasvimaan laitaan ja esikeitin palsternakkaa ja maa-artisokkaa pakastimeen. Illalla olin pyhäinpäivän iltakirkossa paikallisen naiskuoron riveissä. On ollut ilo aloittaa uudestaan rakas harrastus.

Hapankirsikka vielä sinnittelee ruskan väreissä, talviomenapuissakaan enää siellä täällä lehtiä. 

Syyslomaviikolla sadonkorjuuta ja muuta mukavaa

Tsekkasin pikaisesti edellisen kirjoitukseni. Sama kiireen - ja välillä myös voimattomuuden - tuntu on jatkunut, mutta nyt vietän syyslomaa, kiitollisena siitä, että sain jäädä lomalle sekä terveenä että hyvillä mielin. 

Perunannosto on edennyt vaiheittain aloittaen siitä kohtaa, missä lehtiin oli tullut ruskeita laikkuja. Käsipelillä, ja etenkin Ruusurannassa samalla rikkakasveja pois kaivaen työ on ollut verrattain hidasta. Mutta nyt ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen nostin loputkin Kanttorilan kasvimaalta. Komeita, kookkaita perunoita nousi runsaasti. Samalla nostin porkkanatkin. Niistä ei voi sanoa, että komeita ja kookkaita, vaikka muutamia oli ihan oikean paksuisia. Pienen koon ja ohuuden ymmärrän johtuvan mm. harvennuksen laiminlyönnistä, mutta se täytyisi vielä selvittää, mikä aiheuttaa halkeamisen (kastelun epätasaisuusko?) Yhdessä penkissä näitä oli enemmän kuin muissa kohdissa. 

Mitä tulee kasvihuoneen satoon, se alkaa olla syötynä, paitsi paprikan osalta. (Ja chilin, ne minä vien kuopukselle lomareissullamme.) Kaupasta on ostettu jo muutama kasvihuonekurkku, mutta tomaatteja on rippeet vielä jäljellä. 

Pitkä syksy on mahdollistanut taas siementen keruutakin. Veljeltä saamieni pitkäpalkoisen herneen siementen satoa jännäsin, kun märkyys meinasi mädättää palot ja saada herneet niissä itämään, mutta sain minä niistäkin siementä talteen, josko olisi osa itämiskykyisiä. 

Ruusupapua ('Celebration') riittää taas sekä tuliaisiksi että keväällä oppilaiden matkaan, vaikka oppilaita onkin nyt tuplaten viimekeväiseen - jolloin silloiset oppilaani näitä niin ikään saivat (yhdestä kodista sain syksyllä kuvia ruusupapujen kasvusta). 

Pari lomareissuakin on suunnitelmissa loman loppupäähän, mutta enimmäkseen olemme olleet kotona ja työn touhussa - ja enimmäkseen pihalla, kun puutarhassa on monta askarta toimitettavana talvea vasten. Nyt loman alkaessa muistin, että kesäkullerokin on vielä kylvämättä. Kylvin sitä kasvimaan "kukkareunuksen" jatkoksi lyhtykoison, tulikellukan ja vaaleanpunaisen palavanrakkauden väliin. Tämä itselleni muistutukseksi. Kesäkukkaruukussa pistokkaasta kasvattamani Arctic fire -ketoneilikan istutin väliaikaisesti hapankirsikan juurelle muiden väliaikaisten ruukku-upotusten viereen, kun kukkapenkin laita oli siinä vaiheessa niin kohmeessa, ettei pikkulapio siihen pystynyt. Nyttemminhän se olisi ollut sulana. 

Gladioluksen mukulat ovat jo kellarissa - ja pelakuut sun muut jo kauan vintin ikkunalla - mutta syyssyrikät, ruukkuruusu ja pari daliaa olen saanut vasta kuistille asti, tosin näillä säillä ei niiden kanssa kiirettä olekaan. Toki dalioista jo pakkanen vei varret, mutta jos vähän kuivahtaisivat ennen kellariin kantamista. Sitten olisi vielä työkalujen huolto talvea vasten. Tosin lapiota ja vesuria varmaan käytänkin vielä. 

Riihen ulkoverhoilu

Edellisen, elokuun alun kirjoituskerran jälkeen  koulua on ehditty käydä jo kolme viikkoa ja syyskuu häämöttää. Puoleksi uuden ja lukumäärältään tuplaantuneen luokan kanssa yhteiselon käynnistäminen ja uuden luokkahuoneen järjestely on työllistänyt ja syönyt voimiakin, niin etten ole alkuviikosta aina edes ehtinyt/ jaksanut töistä palattua kunnon pihakierrosta, häthätää kesäkukkien ja kasvihuoneen kastelua ja joinakin iltoina sinne kynttilän sytytys. 

Mies on sen sijaan ehtinyt poutapäivien ansiosta ahkeroida ulkorakennuksen ulkoasun fiksauksessa. 

Riihen seinien alaosissa on kuulemma ollut paikoin lahonnutta, jota on joutunut uusimaan ennen maalausta. 

Sopivasti tuosta seinustalta karsin alkukesällä tuoksuköynnöskuusaman kuolleita versoja, mies typisti niitä vielä lisää ja sai seinän maalattua siten helposti myös kuusaman takaa. Toivottavasti se alkaa taas kukoistaa. Myös Ruusurannan ruotsinköynnöskuusama oli kärsinyt viime talvesta niin, että luulin sen jo vallan menehtyneen, sittemmin sekin ilokseni nostatti versoa. 

Kultapallot ainakin toipuvat varmasti, vaikka nyt ovatkin lakoontuneet urakan alla. Mies sai hienoa jälkeä aikaan, vaikka päädyssä häiritsikin kukkapenkin alla olevan maa-ampiaisten (?) pesän kuhina ja pörräys. Maali loppui kesken, takaseinien maalaus jatkunee ensi kesänä. 

Muistiinpanoja ja suunnitelmia tomaatin kasvatukseen liittyen

Ajatukset käylähtävät aina välillä tulevassa kesässäkin, josko Herra sellaisen jälleen soisi. Sitä (uutta kesää) varten olen tehnyt istutuksia ja kylvöjä, ja myöhemmin syksyllä aion kylvää ja istuttaa vielä lisää. 

Ensi kesää varten olen miettinyt myös kasvihuoneasioita. Tomaatin kasvatuksen ongelmia tänä kesänä ovat olleet ainakin latvamätä ja kasvuston homehtuminen. Niihin ongelmiin täytyy varautua ensi kesänä paremmin. Puutarhuri neuvoo, että tomaatin kasvualusta kannattaa paahteella suojata, ettei multa pääse kuumumaan liikaa. Se on yksi syy, joka hankaloittaa hivenaineiden imeytymistä ja siten voi aiheuttaa latvamätää. Niinpä täytyy muistaa ensi kesänä levittää ainakin ruohokatetta tomaattien juurelle. Toki tasainen kastelu pitää myös muistaa. Sen takia harkinnassa, ettei mentäisikään ensi kesänä festareille peräkkäisinä päivinä, jotta välipäivinä ehtisi ja muistaisi huolehtia kasvihuoneesta. 

Homehtumisongelmaan ratkaisuksi aion kokeilla harvempaa kasvustoa. Se toteutuisi ensinnäkin siten, että istutan muutamia lajikkeita ulos (Outdoor girl, Evakko ja Vienatar). Paikaksi niille aion järjestää tilaa jasmikkeen eteläpuolelta. Sieltä pitää raivata mäkimeiramia - ja juolavehnää - pois ja keksiä jokin tukirakennelma. Toiseksi ajattelen viedä Ruusurannan kasvihuoneeseen enemmän taimia kuin tänä kesänä. Siellä on pidempi kasvihuone kuin Kanttorilassa. Vaikken ole päivittäin käynyt siellä hyysäämässä, niin kaikkein surkeimmat taimet ovat siellä kasvaneet komeasti satoisiksi. "Potattomat"-lajike alkoi jopa kypsyttää satoa nopeammin kuin Outdoor girl, joka yleensä on ollut ensimmäinen. Kolmanneksi voisin  vähentää varkaita enemmän kuin viime vuosina, enkä antaisikaan jokaisen taimen tehdä sivurunkoa. 

Muistin tueksi vielä pari asiaa:

Pastel sleeves on se lajike, joka tekee pitkulaisia hedelmiä, tällä hetkellä näyttää, etteivät ne tulekaan punaisiksi. Olen koettanut pitää silmällä kypsyysastetta tunnustelemalla. 

Dr. Carolyn on kärsinyt tänä vuonna ainakin siitä, että sen versot ovat yltäneet seinään (kennomuoviin) asti, ja auringon puolella kosketus on polttanut jopa sen kukinnot. Uusi sijoituspaikka sille ensi vuonna. 

Tällä hetkellä minulla on ollut kasvatuslaatikot kolmessa rivissä, ensi kesänä voisin tyytyä kahteen riiviin ja silläkin tavoin luoda paremmat kasvuedellytykset joka taimelle. 

EDIT. Dr Carolyn on vaalean keltainen tomaatti, niitäkin saatiin kuitenkin, toisesta taimesta. 

Lisää muistiinpanoja ja lisää kylvöjä ja istutuksia

 

Eilen oltiin liesussa, käytettiin Millanin koiraa hammashoidossa, samalla hoitui kauppa- ja työasioita. Tänään on sitten taas ollut puutarhapäivä. Vihdoin taisin saada tehtyä kaikki (tärkeimmät) istutukset ja kylvöt. Sain jatkettua vielä kasvimaan reunan kanttaustakin. Aika paljon lähti juolavehnää ja muuta sorttia risuaidan kukkuralle. 

Äsken kävin vielä hämärän hyssyssä ottamassa muutaman muistiinpanokuvan. 

Siivosin värimintulle, virginiantädykölle ja rohtoimikän siirtotaimille alueen perhospenkin pohjoispäästä ja aitasin sen väliaikaisesti kattotiilillä, sillä ajatuksella että ensi kesänä siivoan perennapenkin myös tiilien toiselta puolelta, toivoskellen, että tiili himmaisi siihen asti rikkakasvien juurien tunkeutumista siivotulle alueelle. (Värimintut eivät olleet istutuslistalla, mutta kun niitä irtosi heinien juuria kaivellessani, niin istutin ne takaisin.) 

Kolmelle yrtti-iisolle ja kahden sortin salkoruusun siemenille syyslannoitin paikan perhospenkin laitaan. Yksi yrtti-iison taimi on vielä purkissa, mutta sen voin tökätä jonnekin joutessani. Salkoruusun siemenet on kerätty mustasta ja vaaleanpunaisesta, aika näyttää, mitä tulee vai tuleeko mitään. 

Loput kaksi pulsatillaa istutin sitten kuitenkin liki toisiaan perhospenkin eteläpäähän, toisen punatähkän kaveriksi, toinen kukoistaa keväällä, toinen syksyllä, niin eivätköhän pärjää yhdessä. Viimeinen pulsatilla on takaisin istutettujen verihanhikkien välissä. 

Lähelle eteläpäätyä länsireunaan kunnostin paikan lopuille salkoruusun siemenille.. Lisäksi nakkasin perään vielä mäkitervakon siemenet, jotka keräsin tänään. Reunaan hain kasvihuonepenkistä pikkusydämen rääppööt, jotka eivät siinä paikassa lähteneet minkäänlaiseen kukoistukseen, elossa sinnittelivät. Nyt toivoskelen, että aikanaan leviävät ja rehevöityvät kuin muinoin entisen kaupunkikotimme pihassa. 

Tilliä keräsin kuivuriin nyt toisen annoksen. Kylvinpä vielä kesän viimeisen satsln salaattia, josko särvintä riittäisi sen tautta pitkälle syksyyn. 

Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Sarvikuonokaspoika

Olin menossa illan viiletessä kastelemaan mm. kesäkukkia, kun huomasin ruohon seassa jonkin ison mönkijän. 

Jätin kastelukannun siihen ja lähdin hakemaan sisältä kännykameraa. Otin mittakaavakuvan ja mietin, miten saisin sen ruohon seasta esiin niin, että koppis olisi kuvassa kokonaan tunnistettavaksi. 

Kasvihuoneesta löytyi pala pahvia, jonka päälle sain otuksen siirrettyä takapäästä pökkäämällä. Kävin näyttämässä miehellekin sarvikuonokkaaksi arvelemaan komistusta, mutta mies ei ilahtunutkaan: "Hyi olokohon, vie se pois!" 

Vein sen takaisin löytö paikalle, mutta olin hieman huolissani, miksi se oli niin vaisu ja pysytteli aloillaan. Kävin hakemassa sisältö vielä tassin, johon laitoin sen eteen vettä tarjolle. Sitten lähdin etsimään tietoa ötökkäkirjasta, ja arvaukseni osui oikeaan. Lisäksi löytyi tieto, että vain uroksella on sarvi ja että sarvikuonokas (Oryctes nasicornis) on yöaktiivinen. Se selittänee löytöhetken vaisuudenja paikallaan pysymisen. Käyn aamulla katsomassa, toivottavasti se on silloin kadonnut. Silloin varmistuisi , että kaverilla oli kaikki hyvin. 

Sarvikuonokkaat viihtyvät sahanpurukasojen ja kompostien lähellä. 

EDIT. Kun kävin nyt puoli yhdentoista maissa muilla asioilla pihalla, kävin kurkkaamassa myös vesitassin luona, ja kas vain, komistus oli jo ryhtynyt yöaktiiviseksi ja häipynyt paikalta 😊👍