"Ei kahta kolmannetta"

Joulusiivouksien yhteydessä piilotin kaappiin odottamaan nipun silitettäviä tyyny- ym. liinoja - olivat olleet vieraskamarin sängyllä hyvän aikaa silitystä odottamassa. Saatuani pohjoisen reissulta uuden pesukoneen pyykkäsin lisää silitettävää. Se ei kuulu lempipuuhiini (siis silittäminen), enkä yleensä vaivaudukaan kuin tyyny- tai pöytäliinojen osalta. Otin viimeiset tyynyliinat pyykkinarulta jäisinä, kasasin ne kosteuttamaan kaapissa joulun yli jemmaamiani silitettäviä ja rustasin silityslaudan valmiiksi. Ehdin silittää ehkä puolet urakasta, kun silitysrautani kärähti. Pikkusiskoni totesi pyykkikoneen ja uunimme simahdettua olevan tyypillistä, että koneet laukeavat juhlapyhien aikaan. Vaikken silityksestä nautikaan, harmitti silti, että urakka jäi kesken. Ja liinakasa jälleen odottamassa vierashuoneen sängyllä ties mihin asti. Silitysraudan johdon pintaan oli tullut murtuma. Kun tyhmyyksissäni lisäsin vettä säiliöön höyryttämistä varten - irrottamatta johtoa seinästä - kastunut johto alkoi kipinöidä ja savuta. Toki se olisi alkanut kärytä kuitenkin siinä vaiheessa, kun olisin työntänyt pistokkeen takaisin pistorasiaan. Johto oli ollut litistyneenä ja vääntyneenä raudan telineessä, vaikka oli siihen täytynyt tulla pintavikaa/ suojauksen kulumista jo vuosien mittaan.

Kuvitukseksi huomiseen loppiaiseen liittyen tämän joulun korttikavalkadi pois lukien oppilailta saamani kortit. Loppiaiseksi olen tavannut kerätä joulukortit yhteiskuvaan ennen kuin olen lajitellut ne muistojen joukkoon. 

Viattomien lasten päivänä Hannes-myrskyn jälkeen

 Meillä oli tänä vuonna kissajoulu.

Neljä- ja kuusivuotiaat ragdoll-komistukset ❤️

Sain kuin sainkin kaikki laatikot paistettua, mutta aika ison osan piparitaikinasta pakastin. Ei taida olla järkeä tehdä enää ensi vuonna nelinkertaista taikinamäärää, vaikka tykkäänkin itse syödä pipareita vaikka ympäri vuoden. Jouluvieraamme viipyivät vain joulupäivään, niin kaikkien muidenkin jouluruokien ja herkkujen hävittäminen on jäänyt meidän kahden kontolle. Kesken toki vielä, vaikka olen pakastanut muutakin kuin taikinaa.

Tänä vuonna kuusen kokoaminen ja koristelu jäi miehelle, kun itselläni riitti siivousta aattoaamuun asti, ruokapuolen rustaamisesta puhumattakaan. Itse ehdin koristella joulua lähinnä vain tekstiilien osalta, jouluverhot, -liinat ja -matot, sekä lisäksi seimiasetelman rakentaminen piironkiin.

Kävimme tänään ihmettelemässä myrskytuhoja ja suurta varjelusta Millanin luona. Jo matkalla kauhisteltiin kokonaisten metsäplänttien tuhoja. 

Huomenna ohjelmassa taas vähän ajelua. Toiveissa mm. hommata meille uusi pyykkikone. 

Neljännen adventin aatto

Tänään alkoi joululoma. Tänään olin ajatellut leipoa piparit. Pitkän syyslukukauden jälkeen kuitenkin väsytti niin, että rojahdin sohvaan päivätorkuille. Vähitellen jaksoin käynnistyä ja päätin tsekata säätiedotukset, jos vaikka lataisi pesukoneeseen lakanapyykkiä. Näytti enimmäkseen poutaa, niin riuhtaisin lakanat koneeseen. Mutta mutta... Ohjelma alkoi heti tökkiä. Kokeilin toistakin ohjelmaa, siinä sama juttu, kummaa nikottelua. Sammutin koneen ja revin hivenen kostuneet lakanat pyykkikoriin. Ja aloin leipoa pipareita. Tälläkin kertaa tein myös leipää, että sai laittaa sen uuniin ensimmäisten pellillisten jälkeen, jotta voisi leivän kypsyessä leipoa lisää pipareita. Mutta mutta... Sitten tuli jokin häihäräppi. Kun leipä oli ollut jonkin aikaa uunissa, sain taas yhden pellin täyteen pipareita ja laitoin sen kiertoilmaan leipävuoan yläpuolelle. Piparit eivät kuitenkaan alkaneet kypsyä. Eikä merkkivalo sammunut kuin vasta alle sadassa asteessa, kun vääntelin säätimiä. Hohhoijaajaa. Ehkäpä joskus muistelen:"Niin se 2025 oli se vuosi, kun joulun alla simahti sekä pyykkikone että kiertoilmauuni."

Länttäsin valmiiksi kaulitun taikinapalasen takaisin kulhoon ja kylmään. Yritin paistaa puolikypsiä pipareita valmiiksi mikrossa, huonolla menestyksellä. Sitten kuitenkin kokeilin, toimisiko uunissa ylä- ja alalämpö. Se sentään huojensi, että uuni alkoi lämmetä. Sain leivän kypsymään valmiiksi ja sen jälkeen uuniin vielä pellillisen valmiiksi tehtyjä pipareita. Loppu piparitaikina saa nyt odottaa seuraavaan uuninlämmitykseen.

Meinasi jo alkaa lamaannuttaa moiset vastoinkäymiset. Ei minun tarvitse pyykätä ennen joulua, ja uunin käyttö täytyy nyt vain suunnitella toisella tapaa, kun ei pysty paistamaan/lämmittämään kahdessa tasossa yhtä aikaa.

Syyslukukausi sujahti, jäikö siitä jotain muistiin? En ainakaan ala nyt muistia kaivella. Saunaan ja sänkyyn. Suunnittelen jouluaskareet vaikka sitten huomenna kirkon jälkeen. 

Marraskuuta

Marraskuu on ollut tähän asti varsin leuto, toki kostea. Tällä viikolla syötiin viimeinen oma, uunin pankolla lämmössä kypsytellyistä suippopaprikoista. Söin myös viimeisen tomaatin, mutta niitä on toki jo jonkin aikaa tuotu myös kaupasta. 

Syysloman sisähommasuunnitelmista toteutui vain se siivousosuus. Aikomani askartelut ja käsityöprojekti jäivät tuonnemmaksi tähteellisempien kiireiden tieltä. Ykkösasia oli kasvihuoneen perusteellinen siivous. Kakkosena muitakin syksyn pihahommia. 

Ohoppas, aloitin tämän postauksen eilen perjantaina, mutta kesken jäi. Ilmeisesti postauksen päivämääräksi tulee kuitenkin eilinen 7.11.

On niitä pihan syystöitä ollut vielä loman jälkeenkin. Eilen käytiin Ruusurannassa tyhjäämässä loput vesiastiat ja minä istutin loput valkosipulit. Samalla keräsin sieltä maljakkoon viimeisiä kehäkukkia ja malvaa. 

Tilasin puutarhurilta uudet myyräkarkottimet ja samalla suvikellon sipuleita. Tilaajalahjana tuli lisäksi pussillinen luonnonnarsisseja, joista osa vein Millanille ja osalle piti etsiskellä paikkoja puutarhasta, samoin kuin suvikelloille. Meinasin jo unohtaa, mihin ne istutin, mutta olin sentään jotenkin merkannut paikat. Ai niin, ostinhan myös keisarinpikarililjan sipulin"oranssin lippiksen liikkeestä" poistomyynnistä, sen istutin perhospenkin eteläpäähän. 

Tänään laitoin loput verkkosuojaukset,  haravoin lehtiä omenapuiden alta ja nostin porkkanat. Ja sitten kun kiersin kameran kanssa kuvaamassa viimeisiä kukkia tässä pihassa, pökkäsin silmäni omenapuun oksaan. Silmää potien piti vielä saada kannetuksi omenat kuistilta kellariin. Kun ennustelevat kylmenevää. Luultavasti edessä pitkäaikainen vaiva tästäkin silmän sohaisusta.

Orvokkeja ja kehäkukka. 

 Unikko kasvimaalla oli yllätys. 

Kurjenkelloja oli sekä sinisenä että valkoisena. 

Syyslomaa kohti ennakoiden

Kirjoittelin jo itselleni listaa, mitä tahtoisin ehtiä hoitaa ensi viikon syyslomani aikana. Listalla on sekä sisähommia (ainakin käsitöitä, askartelua ja siivousta) että pihatöitä. Paria jobia olen jo vähitellen aloitellut. Kasvihuone pitäisi saada tyhjättyä tyystin ja pestyä huolellisesti - yritän päästä ansarijauhiaisesta eroon, ettei olisi ensi kesän riesana kasvihuoneessa. Kurkut olen jo ruosinut kasvihuoneesta pois ja myös osan tomaattien rontoista. Muutama tomaattihedelmä siellä on enää jäljellä, mutta paprikaa vielä raakana raakasti. (Tänään söimme kesäkauden jälkeen ensimmäisen kerran kaupasta ostettua jäävuorisalaattia. Aika mukavasti eri aikaisista kylvöksistä riitti satoa.) 

Myöskään perunasatoa ei ole jäänyt lomalle kaivettavaksi kuin rippeet, kun vielä viime sunnuntaina vieraat saateltuamme jatkoin Ruusurannassa perunapenkkien kaivelua. Samalla pussitin rikkakasveja useamman muovisäkillisen, jotka vein kuivumaan kasvihuoneeseen. 

Serkku kävi miehensä kanssa sunnuntaina, silloin minulla oli vielä kesän sinisävyiset kuosit keittiössä, mm. serkun äidin tekemä siniraitainen juhannuspoppanapöytäliina. Mutta sunnuntai-iltana aloin vähitellen vaihtaa kuosia aloittaen istuinpäällisistä. Kunhan siskot tulevat käymään loman lopulla, laitan vielä keittiön pöydälle samoista verhokankaista tehdyn kaitaliinankin. 

Kaukaa otetusta kuvasta ei niin selvästi erotu verhojen taitokset eikä pestyn(!) maton tahrat. Noinkohan oli ruokaöljypullo kaatunut matolle, kun tavallisella pesulla eivät tahrat olleet lähteneet. 

Välikausikeittiö. Jouluksi sitten taas jotain muuta, ainakin punainen tonttuverho. 

Perunaa punajuuripenkistä

 Jos ei ollut tämä kesä kurkun eikä kesäkurpitsan kulta-aikaa, niin olisi myös punajuuri varmaan tarvinnut lämpöisemmän alkukesän.

Nyt kun täälläkin uhkaa halla useampana yönä ja kun tänä aamuna auton lämpömittari näytti työmatkalla ulkolämpötilaksi -2°C, niin päätin nostaa punajuuret, vaikkeivät olekaan ihannemittoihin ehättäneet.

Otin avuksi lapion, jotta saisin samalla rikkaruohotuppaita perattua pois. Eipä aikaakaan, kun lapion terä osui ensimmäiseen perunaan. Sitten muistinkin, että punajuuripenkissä oli kesällä näkynyt myös perunanvarsia, edelliskesänä maahan vahingossa jääneistä mukuloista. Aloin kaivaa varovaisemmin, mutta silti halkesi vielä muutama peruna.

Hyvin äkkiä alkoi näyttää siltä, että perunasatoa kertyy punajuurimaasta enemmän kuin punajuurta. Vaan kyllähän pottua käytetään ja tarvitaankin useammin kuin punajuurta. Mies ei juuri syö etikkapunajuuria, ehkä kuitenkin teen niitä kaikkein pienimmistä omaa rosollimuunnelmaani sekä satunnaisia silakkaruokia varten. Mutta voi olla, että joulupöydän punajuuripaistokseen täytyy värkki hakea kaupasta.

En vielä aivan kaikkea kerännyt pois kasvihuoneesta, kun siellä on vielä varsin runsaasti vihreitä paprikoita. Vien ensi yöksi taas kynttilän sinne palamaan. 

Kovan onnen dahlia

Jänskättää, ehtiikö kuvan nuppu aueta ennen paleltumista. Tämä on nimittäin ensimmäinen nuppu kyseisessä daliassa monen vuoden odottamisen jälkeen. 

Ainahan olen dalian juurakoiden kanssa joutunut odottelemaan, mutta tällä yksilöllä vuosien viivästyminen johtui siitä, että istutin sen välillä väärinpäin. Taisin käännellä eri päin useampana kesänä, mutta sittemmin huolehdin, että kukka pääsi samoin päin multiin, oletettavasti oikein päin. Vihdoin sinnikkyys ja odotus palkittiin. 

Olemme käyneet Ruusurannassa tänä viikonloppuna perjantaista alkaen joka päivä enimmäkseen maata kääntämässä. Itse olen kääntänyt perunapenkkejä, ja perunoiden lisäksi olen kerännyt rikkaruohojuurakoita säkkeihin. Tänään mies lämmitti muuripadassa sadevettä, jolla pesimme kasvihuoneen sisäpintoja. Ulkoakin vähän pyyhkeilin sieltä, mihin ylsin. Loput tomaatit olin jo aiemmin kerännyt puoliraakana ja nyt revin rontotkin pois. Kaikki urakointi on aina vähän eteenpäin. 

EDIT  Pidin daliaa pari kylmää yötä sisällä, ja kun kukka alkoi aueta, nostin kasvin takaisin ulos. 

Kellertävä väri ei ole ihan lempparini, mutta tämä on ehdottomasti kookkain kukka, joka dalioihini on koskaan auennut, halkaisija 14 cm.