Riihen ulkoverhoilu

Edellisen, elokuun alun kirjoituskerran jälkeen  koulua on ehditty käydä jo kolme viikkoa ja syyskuu häämöttää. Puoleksi uuden ja lukumäärältään tuplaamtuneen luokan kanssa yhteiselon käynnistäminen ja uuden luokkahuoneen järjestely on työllistänyt ja syönyt voimiakin, niin etten ole alkuviikosta aina edes ehtinyt/ jaksanut töistä palattua kunnon pihakierrosta, häthätää kesäkukkien ja kasvihuoneen kastelua ja joinakin iltoina sinne kynttilän sytytys. 

Mies on sen sijaan ehtinyt poutapäivien ansiosta ahkeroida ulkorakennuksen ulkoasun fiksauksessa. 

Riihen seinien alaosissa on kuulemma ollut paikoin lahonnutta, jota on joutunut uusimaan ennen maalausta. 

Sopivasti tuosta seinustalta karsin alkukesällä tuoksuköynnöskuusaman kuolleita versoja, mies typisti niitä vielä lisää ja sai seinän maalattua siten helposti myös kuusaman takaa. Toivottavasti se alkaa taas kukoistaa. Myös Ruusurannan ruotsinköynnöskuusama oli kärsinyt viime talvesta niin, että luulin sen jo vallan menehtyneen, sittemmin sekin ilokseni nostatti versoa. 

Kultapallot ainakin toipuvat varmasti, vaikka nyt ovatkin lakoontuneet urakan alla. Mies sai hienoa jälkeä aikaan, vaikka päädyssä häiritsikin kukkapenkin alla olevasn maa-ampiaisten (?) pesän kuhina ja pörräys. Maali loppui kesken, takaseinien maalaus jatkunee ensi kesänä. 

Muistiinpanoja ja suunnitelmia tomaatin kasvatukseen liittyen

Ajatukset käylähtävät aina välillä tulevassa kesässäkin, josko Herra sellaisen jälleen soisi. Sitä (uutta kesää) varten olen tehnyt istutuksia ja kylvöjä, ja myöhemmin syksyllä aion kylvää ja istuttaa vielä lisää. 

Ensi kesää varten olen miettinyt myös kasvihuoneasioita. Tomaatin kasvatuksen ongelmia tänä kesänä ovat olleet ainakin latvamätä ja kasvuston homehtuminen. Niihin ongelmiin täytyy varautua ensi kesänä paremmin. Puutarhuri neuvoo, että tomaatin kasvualusta kannattaa paahteella suojata, ettei multa pääse kuumumaan liikaa. Se on yksi syy, joka hankaloittaa hivenaineiden imeytymistä ja siten voi aiheuttaa latvamätää. Niinpä täytyy muistaa ensi kesänä levittää ainakin ruohokatetta tomaattien juurelle. Toki tasainen kastelu pitää myös muistaa. Sen takia harkinnassa, ettei mentäisikään ensi kesänä festareille peräkkäisinä päivinä, jotta välipäivinä ehtisi ja muistaisi huolehtia kasvihuoneesta. 

Homehtumisongelmaan ratkaisuksi aion kokeilla harvempaa kasvustoa. Se toteutuisi ensinnäkin siten, että istutan muutamia lajikkeita ulos (Outdoor girl, Evakko ja Vienatar). Paikaksi niille aion järjestää tilaa jasmikkeen eteläpuolelta. Sieltä pitää raivata mäkimeiramia - ja juolavehnää - pois ja keksiä jokin tukirakennelma. Toiseksi ajattelen viedä Ruusurannan kasvihuoneeseen enemmän taimia kuin tänä kesänä. Siellä on pidempi kasvihuone kuin Kanttorilassa. Vaikken ole päivittäin käynyt siellä hyysäämässä, niin kaikkein surkeimmat taimet ovat siellä kasvaneet komeasti satoisiksi. "Potattomat"-lajike alkoi jopa kypsyttää satoa nopeammin kuin Outdoor girl, joka yleensä on ollut ensimmäinen. Kolmanneksi voisin  vähentää varkaita enemmän kuin viime vuosina, enkä antaisikaan jokaisen taimen tehdä sivurunkoa. 

Muistin tueksi vielä pari asiaa:

Pastel sleeves on se lajike, joka tekee pitkulaisia hedelmiä, tällä hetkellä näyttää, etteivät ne tulekaan punaisiksi. Olen koettanut pitää silmällä kypsyysastetta tunnustelemalla. 

Dr. Carolyn on kärsinyt tänä vuonna ainakin siitä, että sen versot ovat yltäneet seinään (kennomuoviin) asti, ja auringon puolella kosketus on polttanut jopa sen kukinnot. Uusi sijoituspaikka sille ensi vuonna. 

Tällä hetkellä minulla on ollut kasvatuslaatikot kolmessa rivissä, ensi kesänä voisin tyytyä kahteen riiviin ja silläkin tavoin luoda paremmat kasvuedellytykset joka taimelle. 

Lisää muistiinpanoja ja lisää kylvöjä ja istutuksia

 

Eilen oltiin liesussa, käytettiin Millanin koiraa hammashoidossa, samalla hoitui kauppa- ja työasioita. Tänään on sitten taas ollut puutarhapäivä. Vihdoin taisin saada tehtyä kaikki (tärkeimmät) istutukset ja kylvöt. Sain jatkettua vielä kasvimaan reunan kanttaustakin. Aika paljon lähti juolavehnää ja muuta sorttia risuaidan kukkuralle. 

Äsken kävin vielä hämärän hyssyssä ottamassa muutaman muistiinpanokuvan. 

Siivosin värimintulle, virginiantädykölle ja rohtoimikän siirtotaimille alueen perhospenkin pohjoispäästä ja aitasin sen väliaikaisesti kattotiilillä, sillä ajatuksella että ensi kesänä siivoan perennapenkin myös tiilien toiselta puolelta, toivoskellen, että tiili himmaisi siihen asti rikkakasvien juurien tunkeutumista siivotulle alueelle. (Värimintut eivät olleet istutuslistalla, mutta kun niitä irtosi heinien juuria kaivellessani, niin istutin ne takaisin.) 

Kolmelle yrtti-iisolle ja kahden sortin salkoruusun siemenille syyslannoitin paikan perhospenkin laitaan. Yksi yrtti-iison taimi on vielä purkissa, mutta sen voin tökätä jonnekin joutessani. Salkoruusun siemenet on kerätty mustasta ja vaaleanpunaisesta, aika näyttää, mitä tulee vai tuleeko mitään. 

Loput kaksi pulsatillaa istutin sitten kuitenkin liki toisiaan perhospenkin eteläpäähän, toisen punatähkän kaveriksi, toinen kukoistaa keväällä, toinen syksyllä, niin eivätköhän pärjää yhdessä. Viimeinen pulsatilla on takaisin istutettujen verihanhikkien välissä. 

Lähelle eteläpäätyä länsireunaan kunnostin paikan lopuille salkoruusun siemenille.. Lisäksi nakkasin perään vielä mäkitervakon siemenet, jotka keräsin tänään. Reunaan hain kasvihuonepenkistä pikkusydämen rääppööt, jotka eivät siinä paikassa lähteneet minkäänlaiseen kukoistukseen, elossa sinnittelivät. Nyt toivoskelen, että aikanaan leviävät ja rehevöityvät kuin muinoin entisen kaupunkikotimme pihassa. 

Tilliä keräsin kuivuriin nyt toisen annoksen. Kylvinpä vielä kesän viimeisen satsln salaattia, josko särvintä riittäisi sen tautta pitkälle syksyyn. 

Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Sarvikuonokaspoika

Olin menossa illan viiletessä kastelemaan mm. kesäkukkia, kun huomasin ruohon seassa jonkin ison mönkijän. 

Jätin kastelukannun siihen ja lähdin hakemaan sisältä kännykameraa. Otin mittakaavakuvan ja mietin, miten saisin sen ruohon seasta esiin niin, että koppis olisi kuvassa kokonaan tunnistettavaksi. 

Kasvihuoneesta löytyi pala pahvia, jonka päälle sain otuksen siirrettyä takapäästä pökkäämällä. Kävin näyttämässä miehellekin sarvikuonokkaaksi arvelemaan komistusta, mutta mies ei ilahtunutkaan: "Hyi olokohon, vie se pois!" 

Vein sen takaisin löytö paikalle, mutta olin hieman huolissani, miksi se oli niin vaisu ja pysytteli aloillaan. Kävin hakemassa sisältö vielä tassin, johon laitoin sen eteen vettä tarjolle. Sitten lähdin etsimään tietoa ötökkäkirjasta, ja arvaukseni osui oikeaan. Lisäksi löytyi tieto, että vain uroksella on sarvi ja että sarvikuonokas (Oryctes nasicornis) on yöaktiivinen. Se selittänee löytöhetken vaisuudenja paikallaan pysymisen. Käyn aamulla katsomassa, toivottavasti se on silloin kadonnut. Silloin varmistuisi , että kaverilla oli kaikki hyvin. 

Sarvikuonokkaat viihtyvät sahanpurukasojen ja kompostien lähellä. 

EDIT. Kun kävin nyt puoli yhdentoista maissa muilla asioilla pihalla, kävin kurkkaamassa myös vesitassin luona, ja kas vain, komistus oli jo ryhtynyt yöaktiiviseksi ja häipynyt paikalta 😊👍 

Seuraavat vieraat tulossa

Vaikka tänä kesänä meillä on ollut sosiaalisia kausia ehkä jopa tavallista enemmän, niin nyt alkaa taas yksi kesän sosiaalisimmista viikoista, festariviikko. Ja vaikka itse olemme festareilla vain kolme päivää alkuviikosta, niin loppuviikollekin on luvassa sosiaalisuutta sikäli että veljeni on jälleen tulossa kihlattunsa kanssa useammaksi päiväksi festareille ja siksi aikaa meille yöpymään. On toiveissa saada myös isosisko loppuviikosta yökylään, hänelläkin on lauantaiksi ostettu lippu, ja aamuyöhön kestävän keikan jälkeen olisi turhan rankkaa ajella kotia asti. Ehkäpä pääsemme myös koiran ammaksi, että sisko pääsee vapaammin kulkemaan festarialueella myös sisätiloihin. 

Ennen kohta alkavaa musiikillista kulttuuriantia pääsimme nauttimaan myös näyttämötaiteesta kesäteatterissa. Viime lauantaina oli Mika Waltarin klassikon ensi-ilta. Siinä samainen isosiskoni esittää Ulrikaa. Ja esittääkin niin taitavasti, että katsoja eläytyy ja samaistuu. Vein hänelle kiitoskimpun, jonka kokosin Kanttorilan puutarhasta. 

Aina välillä on ehditty toki puutarhatöihin. Sain Millanilta uuden perennankin, virginiantädykön, joka oli peräisin Millanin siskolta. En ole sitä vielä minnekään asetellut. Odottelen seuraavaa sadekautta. Ehkä lauantaina. 

Vieraita tulossa

Juhannukseksi siivottiin jonkin verran, vähän niin kuin tavan vuoksi. Viime viikonlopuksi siivottiin vähän lisää, kun veljeni oli tulossa käymään kihlattunsa kanssa kotimatkalla festareilta. Mutta nyt siivotaan vielä lisää, koska meille on tulossa yövieraita, mm. kolme teiniä, jotka eivät ole käyneet Kanttorilassa aikaisemmin. Lisäksi on tulossa myös ne kaksi ragdoll-kissaa,  joita saimme pitää vieraina jouluna. Silloin oli kova vahtiminen, etteivät ne olisi pureskelleet huonekasveja. Toinen ainakin sai vatsansa sekaisin jostain kasvistani. Niinpä päätin tällä kertaa siivota loputkin olohuoneen huonekasvit ulos (araurkia, oliivipuu ym. oli jo aikaisemmin ulkoistettu). Vain kliivian jätin sijoilleen, koska se ei tykkää siirtelystä. Keittiön eteisen ikkunalla olevat aaroninparrat, liisukka, pitsilehti ja kaktukset saivat myös jäädä paikoilleen, niihin kissat eivät pääse käsiksi (tai siis tassuiksi). 

Muut kasvit saavat tarjeta ulkosalla, mutta avokadon rontot vein kasvihuoneeseen siellä jo ennestään olevien eksoottisten siemenestä kasvattamieni kokeilu kasvien - mango ja persikka - seuraan. 

Vähän muutakin touhusin huonekasvien kanssa. Olen jonkin aikaa seurannut posliinikukkani vointia. Se kun on tiputellut ruskettuneita lehtiä. Mietin, että olen saattanut lannoittaa sitä liikaa ahtaaseen ruukkuunsa. Päätin kokeilla vihdoin vaihtaa sille vähän isomman ruukun ja laittaa alusruukkuun kerroksen lecasoraa. Operaatiota piti hieman valmistella, kun vaihto piti tehdä ikkunalla roikkuvaan amppeliin päin. Ei puhettakaan, että olisin yrittänyt pujotella posliinikukan köynnöshaaroja amppelinnsrujen väleistä - ja samalla katkonut kallisarvoisia haaroja, jotka tänäkin kesänä ovat jo kahdesti ilahduttaneet kukinnallaan. Vähäisen sotkemisen myötä temppu onnistui, ja nyt vain toivoskelen, että hoya hyötyy vaivannäöstä. 

EDIT. Vein sittenkin myös kliivian ulkoruokintaan, ettei tarvi murehtia, mitä kissut yöllä keksivät syödä.