Viattomien lasten päivä

Sydänjoulu riemukas vaihtuu välipäiviin, lähestytään uutta vuotta ja siitä edelleen kohti loppiaista. 

Saimme kuin saimmekin koko väkemme tänne, lapset ja vävyn. Jouluvieraat tulivat aatonaattona, poikarevohka lähti paluumatkalle joulupäivänä, nuoripari tapanina. Tehtyäni tapanina ja eilen lahjapalapelin aloin pestä lakanoita ja jouluastioita. Hoksasin viimein, että voin hyödyntää pesukoneen express-ohjelmaa parina yönä käytettyjen pussi- ja aluslakanoiden pesuun. 

Jouduin taas priorisoimaan ja karsimaan jouluvalmisteluitani. Koristelut jäivät melko tyystin tyttären hommaksi. Suurinpiirtein vain seimiasetelman pykäsin klaffipiironkiin. Ja ensi jouluna tiedän jättää taas jotain turhaksi osoittautunutta pois (= valkosipulin kynsien marinointi). Mutta toisaalta tiedän ja muistan kuoria syömäperunoita kerralla reilusti. Aattona kuvittelin, että ehtisin ja muistaisin kuoria ja keittää uuden perunaerän joulupäiväksi. En muistanut. 

Yhden uuden jouluvalmistelun hoksasin hyvissä ajoin ennen joulua. Pyysin miestä hakkaamaan pienet naulat keittiön nurkassa tönöttävään lastikostoon. Lähempänä joulua - kun ei ollut enää niin suurta likaantumisriskiä - ripustin nauloihin joululiinasta ompelemani suojaverhon. 

Verhon takana on nyt piilossa entisen kodin entisestä keittiöstä haalattu vetolaatikosto, jonka laatikoista on poistettu päätylevyt. Rumat muovilaatikot toimivat  pahvinkeräysastiana sekä siivousliinojen ja pesuaineiden säilytyspaikkana. Taidanpa ommella jostain kierrätyskankaasta myös kesä-/arkikäyttöisen suojaverhon. Pitäisi vaan vielä löytää lyhyt verhovaijeri, kun tuota ripustusnarua ei saa kiristettyä suoraksi.

Kun pojat oli saateltu kotimatkalle, me lähdimme tyttären ja vävyn kanssa vierailemaan Millanin luona, hänhän on tyttäremme kummitäti. Tytär ja vävy harrastavat viinejä, joten heillä oli tuliaisina Millanin toivelahja, omatekemää aronia-herukkaviiniä. Mekin lopulta korkkasimme aattona viime jouluksi saadun viinin, jota jäi tyttären ja vävyn häistä. Isolla väellä ei ollut pelkoa joupumisesta (siksipä pulloa oli säästeltykin, emme olisi miehen kanssa saaneet sitä asiallisesti tyhjättyä). Jäi pullon pohjalle maistiainen vielä Millanillekin.

Eilen tein uuniin riisipuuron jämästä karjalanpiirakkaa, samalla uuninlämmöllä kypsyi juuresvuoka. Tänään meinaan tehdä klimppisopan karjalanpaistin liemeen. Piilotan taikinaan myös valkuaisen, joka jäi käyttämättä, kun lapset eivät piitaneetkaan ruveta pipareita koristelemaan. Itse olin koristellut kaikki aikaisemmin leipomani, mutta lopputaikinasta tein lisää pipareita aatonaattona, jolloin leivon myös tortut. Ja mallasleipää. Silloin uuni olikin melkein koko päivän päällä, kun siellä vuorollaan olivat myös makaronilaatikko, karjalanpaisti, lanttulaatikko ja punajuurivuoka. Millanin kiertoilmauuni on kyllä mainio hankinta! 

3. adventtisunnuntai

Pitkä hiljaisuus sekä työkiireistä johtuen että myös siitä, että on ollut vaikea kirjoittaa sen jälkeen, kun yksi uskollisista blogini lukijoista, yksi rakkaista kälyistäni menehtyi marraskuun lopulla.

Hautajaiset olivat perjantaina. Raskas mutta ikimuistoinen päivä, jossa musiikilla oli iso rooli, kuten oli myös Ullan eläessä.

 

Kun surusaatto kulki hämärässä hautausmaan portista, kello lähestyi iltakuutta. Muistin, että juutalaisten sapatti oli alkamassa. Muistin, mitä heprealaiskirjeessä lukee: 

"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva."

Samoin kuin Jeesus laskettiin hautaan ennen sapatin alkamista, Ulla pääsi sapatinlepoon.

Sää on muuttunut. Pakkasen lauhtuminen pudotti lumet puiden oksilta. Aamutaivas punertaa. 

Eilinen meni siivoillessa, sain kaksi kamaria valmiiksi jouluvieraita varten. Vielä neljä työpäivää, joista yksi iltaan asti joulujuhlan merkeissä, sitten pari kotityöntäyteistä päivää, kunnes aatonaattona saamme lapset tänne. 

Marraskuun toinen sunnuntai

Nenää aristaa koko päivän kestänyt niistäminen. Onneksi kurkkukipu kuitenkin hellitti yhden yön ja päivän jälkeen. Olen kiitollinen, ettei nuha ole vienyt tyystin voimia. Olen vähitellen aloittanut joulusiivoukset, sellaisista paikoista kuin keittiön kuisti (roinaa oli kertynyt pitkin kesää ja syksyä), keittiön peräkomero (hyllyjä piti tyhjäillä ja järjestää, jotta sain tilan lisäksi irrotettua pari hyllytukea Millanille) ja peräkamarissakin pääsin jo alkuun (sängyn päällystä ja alusta sekä pianon päällystä. Työpöytä vaatii vielä toisenkin tuokion.) 

Isänpäivä on illassa, juhlistimme vaatimattomasti, tein uunissa juurespaistosta ja kurpitsakakkua. Juhlitaan toivon mukaan sitten jouluna isommalla porukalla.

Yksi maan isä on saatettu nimipäivänään perjantaina viimeiselle matkalle Narvan marssin sävelin. 

Suvi tuli takaisin käymään

Maanantaina yksi oppilas totesi hilpeästi: "Kylläpä talvi meni nopeasti ohi." Vaikka nyt on taas entistä hämärämpää aamuin illoin, niin on plussasäästä ainakin se ilo minulle, että kasvimaa on jälleen sulanut.

Tänä iltana - nukuttuani töiden jälkeen tunnin päikkärit sohvalla - kävin otsalampun turvin kaivamassa lapiolla lisää palsternakkoja, jotka irtosivat nyt paljon vähemmällä vaivalla. Yllätyksekseni sain lapiooni myös muutaman porkkanan. Kaivuun ohessa levitin samalla kasvimaalle tuhkaa. Puutarhuri oli vinkannut, että se kannattaakin tehdä syksyllä siksi, että keväällä kalkitsemisen (tahi tuhkaamisen) ja lannoittamisen välissä pitäisi olla ainakin kahden viikon tauko. Samasta syystä vein murskatut munankuoret jo kasvihuoneeseen kasvulaatikoihin. Jotta keväällä voi sitten lannoittaa huoletta. Paitsi kahteen laatikkoon en laita munankuoria, toiseen olen jo tyhjännyt bokashiastian ja toiseen tyhjään isänpäivän jälkeen, kun täysi astia on ehtinyt levähtää yli kaksi viikkoa.

Muuten onkin sitten elämä pyörinyt tanakasti työn ympärillä. 

Takaisin töihin

Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen koulupäivä. Oli tavallaan pehmeä lasku, kun maanantai on lyhyt päivä. Silti kotiin päästyäni nuokuin pöydän ääressä. Ottaa taas aikansa päästä rytmiin. Sunnuntaina nukuin kahdeksaan asti ja vaikka menin ajoissa nukkumaan, nukuin katkonaisesti.

Meinasi tehdä tiukkaa, mutta sain kuin sainkin tehtyä kaikki ne pihatyöt, jotka olin ajatellutkin ehtiä loman aikana. Porkkanat olisi kyllä ollut hyvä nostaa ennen kuin lähdimme sukulointireissulle pohjoiseen. Lauantaina lumeton kasvimaa oli jäätynyt jo niin kohmeiseksi, että sain hakata lapiolla tosissani. Osa porkkanoista nousi jäisen multapaakun mukana, vein ne sitten multineen kellariin sulamaan, niin kyllä ne sitten irtosivat. Muutamat purjoni ovat yhä nostamatta, mutta ainakin ennen ovat olleet vielä keväälläkin syötävässä kunnossa, jos ovat silloin vielä olleet maassa.

Kävimme sitten lauantai-iltana vielä kolmannenkin kerran Ruusurannassa tyhjäilemässä ja pakkailemassa. Mies kasasi loput arvokkaat koira-aitauksen osat ynnä koirankopin peräkärryyn, minä mm. pengoin "poistokirjoja" (yksi  vaatekaapillinen lähinnä kaunokirjallisuutta olisi menossa kiertämään, kun tietäisi vain mihin ja miten) ja otin tavalliset ja sähkösuojaverhot alas ikkunoilta ja toin ne pyykkinarulle tuulettumaan. Sunnuntaina mies nukkui vielä myöhemmälle kuin minä, joten tosi-kirkko jäi nyt väliin. Ensi pyhänä paremmat mahikset, kun saadaan yksi lisätunti. 

Lomaviikko työn touhussa

 Muistelen, etten olekaan tainnut aikaisemmin viettää syyslomaa näin aikaisin - ellei sitten uran alkuvuosina 1990-luvulla ollut jotenkin eri tavoin ajoitettu. Silloinkin kun vuosia sitten olin vajaan vuoden töissä täällä etelässä, työrupeamani alkoi vasta syysloman jälkeen marraskuussa.

Aika moni puutarhan syystyö on minulta jäänyt tähän lomaviikolle, kun koulupäivien jälkeen ei vain ole ehtinyt tai jaksanut. Mutta kasvihuoneen ainakin sain tyhjättyä ennen lomaa. Sieltä saatua satoa nautitaan yhä. Omat kurkut loppuivat Aleksis Kiven päivänä, mutta tomaatteja ja suippopaprikoita riittää vielä ainakin tämän viikon.

Eilen ja tänään olemme olleet miehen kanssa edelleen tyhjäämässä ja siivoilemassa Millanin entistä kotia. Meillä on Millanin auto ja peräkärry lainassa ja poissa tieltä sen aikaa, että hänen nykyisessä pihassaan saadaan tehtyä salaojitus. Se piti tapahtua viime viikolla, mutta urakka siirtyi sairastumisen vuoksi. Nyt sitten olemme käyneet hakemassa peräkärryllä Millanin toivomia tavaroita pihasta ja autotallista. Oma peräkärrymme on tällä hetkellä pohjoisessa (pitkä juttu), mutta torstaina on tarkoitus lähteä Millanin vetokoukullisella (ja talvirenkaisella) autolla hakemaan sitä ja samalla sukuloimaan.

Keräsimme äsken omenoita, kun olin saanut laitettua talvisuojat lopuille hedelmäpuille - ja uudelle koristearonian taimelle, jonka sain tänä syksynä veljeltäni. Huomiselle jää vielä ainakin kompostorin tyhjäys ja  kesäkukkien juurakoiden talteenotto. Niin, ja valkosipulia voisi myös alkaa kylvää ja istuttaa.

Nyt minulla on Kanttorilassa keraaminen liesi ja kiertoilmauuni, siirrettiin Millanin entisestä kodista ja vietiin sen tilalle vanha liesi. Millanilla on uudessa kodissaan vähemmän säteilevä sähköliesi, ja tuo kymmenisen vuotta vanha keraaminen liesi olisi kenties vain mennyt pilalle talossa, joka jätetään talveksi kylmilleen. Testasin eilen uunia, ja hyvin toimi. Omenapaistosta ja -piirakkaa sekä juurespaistosta.

Krassit sun muut kesäkukat paleltuivat jo viikko sitten. Silkkikukka sentään oli vielä loppuviikosta kukassa niin, että sain viedä luokkaan kukkia maljakkoon sadonkorjuujuhlamme kunniaksi perjantaina. Oppilaat olivat tuoneet kotoaan sadonkorjuuseen liittyviä maistiaisia, leivonnaisten lisäksi mm. päärynöitä, karpaloita, erilaisia hilloja (mm. paholaisenhilloa, jossa oli ainakin tomaattia ja chiliä) ja kurkkusalaattia. Musiikkipaikkakunnalle sopivaan tyyliin siirryimme lomalle herkuttelun jälkeen laulajaisten kautta. 

Työnantaja velvoitti unohtamaan työasiat ja pysymään poissa Wilmasta, mutta olisi mulla yksi läksyhomma, liittyen TCM-koulutukseen, jonka ensimmäinen sessio oli torstaina. Otan "läksykirjan" mukaan pohjoisen reissulle, niin ehdin ajomatkan aikana lukea pyydetyt kaksi lukua kirjan alusta. 

Pakkasta luvassa lähipäivinä

Tällä viikolla en ole jaksanut töiden jälkeen kotona juuri mitään. Pienet piipahdukset puutarhassa, kuten muumio-omenoiden keruuta lämpökompostoriin. Eilen hain persiljaa ja loput basilikat pakastimeen. Nyt kun uhkailevat hallalla/yöpakkasella torstain ja perjantain väliselle yölle, niin kävin tänään nostamassa mukulasellerit ennen kuin tuli liian pimeää. Tänään hoitui yksi palaveri, jota olin etukäteen jännittänyt, niin energiaa oli vähän enemmän kuin eilen sitä hermoillessa. Vielä muutama palaveri ja saman verran OPSien päivityksiä ennen syyslomaa. Siis tietysti tavallisen koulutyön lisäksi. (Toki nykyään nuo kuuluvat tavalliseen koulutyöhön.)

Porkkanat ja purjot saavat jäädä vielä maahan, samoin enimmät palsternakat ja maa-artisokat. Viikonloppuna nostin loput vähäiset perunat ja keräsin useamman desilitran etanoita...

Lopuksi jotain aivan muuta. Vuosia sitten Martti Muurikainen kävi silloisessa kotiseurakunnassani useammankin kerran Sanan ja rukouksen illoissa. Kerran kun olin kertonut hänelle rukousaiheitani ja olimme rukoilleet, hän sanoi kokevansa, että minuakin kutsutaan rukoilemaan sairasten puolesta. Lisäksi hän sanoi jotain sen suuntaista, että hänellä oli sellainen tunne, että se tehtävä alkaisi sillä, että rukoilen lapsen puolesta. Sen jälkeen olen rukoillut työhöni liittyen monien lapsien puolesta. Mutta tänään kotiin ajellessani rukoillessani erään lapsen puolesta muistin taas yhtäkkiä nuo Muurikainen aavistukset/ tuntemukset/ profetiat ja purskahdin itkuun ajatellessani, onko tämä se lapsi. Oli tai ei, rukous jatkuu. 

Sadonkorjuuta siinä sivussa

Uudenlainen syksy. Kiireinen. Kyllä. Mutta siinä ei oikeastaan ole mitään uutta, että blogikirjoittelu tahtoo jäädä niin koulutöiden kuin sadonkorjuupuuhien jalkoihin.

Se mikä on uutta ja ihanaa, on mahdollisuus vaikka joka työpäivän jälkeen pistäytyä puutarhassa ja ehkä puuhata siellä jotain. Mikäs sen palauttavampaa ja voimaannuttavampaa! Toissa syksynä piti vielä odottaa viikonloppua, että pääsi jatkamaan kauhealla kiireellä syysaskareita Kanttorilassa.

Toki alkusyksyn mittaan on ollut viikottain vähintään yksi työpäivä alkuiltaan asti, ja joidenkin koulupäivien jälkeen on tuntunut, että kakki mehut on puristettu, ja vähän tautejakin on ollut viikonloppuisin. Mutta esimerkiksi tänään ja eilen olen ehtinyt pihalle räämästämään.

Vähän saldoa ja muistiinpanoja, mitä puutarha ja kasvihuone ovat tuottaneet. Tähän asti olemme saaneet syödä kasvihuoneesta omia tomaatteja, kurkkuja ja nyttemmin myös paprikaa. Jonkin verran niitä liikeni lapsillekin tuliaisiksi, ja laskeskelin että vielä ainakin tämän viikon ne riittävät meille aamu- ja iltapalaleipien päälle, paprikoita senkin jälkeen.

Puutarhasta olen kerännyt härkäpapua vähän pakastimeen ja siemeneksi. Tällä kertaa jäimme ilman silpoydinherneitä. Pensaspapu ei ihan sitä korvaa joulupöydässä. Olemme syöneet kolme maissintähkää ja neljäs vielä tuleentuu. Kesäkurpitsoista isoimmat ovat kellarin hyllyllä. Kellarissa on jo myös vähän perunaa ja isoimmat punajuuret, vadelmahillo- ja omenasosepurkkeja sekä maustekurkkua. Vaikkakaan omista avomaankurkkukylvöstä ei ole ehtinyt kasvaa kuin kaksi hedelmää (jotka ovat yhä poimimatta), olen saanut silti säilöä kurkkua, kun Millan kehotti hakemaan säilöttävää hänen entisen kotinsa kasvimaalta. Valkosipuleista tuli hyvä sato, ne nostin kuivumaan elokuussa. Jos 

Viime vuosi oli omenapuille sapattivuosi, mutta tänä syksynä kerättävää on taas ollut. Lähinnä mies on urakoinut omenapuiden alla. Yhdessä on siivottu omenoita höyrymaijaan ja minä olen keitellyt sosetta purkkeihin. 

Pitkään lämpimänä kestänyt syksy on antanut lisäaikaa, venyttänyt sadonkorjuujaksoa pidemmäksi. Tänä iltana nostin loput punajuuret ja pari itsekseen ilmestynyttä kyssäkaalta. Ja siivosin taas purkillisen etanoita pois kasvimaalta 😒 Perunoista osa on vieläkin maassa, samoin kaikki mukulasellerit. Persiljaakin voisi vielä korjata pakastimeen. Porkkanat saavat jäädä vielä hyväksi aikaa, samoin purjot ja maa-artisokat. 

Metsän satoakin on saatu, vajaa sangollinen mustikkaa ja pari kertaa on käyty suppismetsällä, samalla on löytynyt vähän kantarelleja, ja karvarouskuja ryöppäsin sienisalaattiin. Mutta puolukat olivat sienipaikallamme vielä raakoja. Ehkä niitäkin vielä ehdimme kerätä. 

Koulua, mustikkaa ja muuttoa

Nyt on käyty jo yksi kokonainen viikko koulua, ja ilokseni ole voinut todeta, että viime kevään ekaluokkalaiseni ovat kasvaneet henkisestikin kesäloman aikana. Pelko siitä, miten pärjäämme yhtä ohjaajaa vähemmällä, vaikuttaisi nyt olevan turha. Erityisen suotuisa kehitys on tapahtunut sillä oppilaalla, jolla oli eniten vaikeuksia ekaluokalla ❤️🙏.

Emme sitten loman aikana ehtineetkään metsäretkelle, mutta tämän viikon tiistaina vihdoin kokosimme marjastuskimpsut ja sienestyskampsut ja lähdimme metsästämään. Sieniä emme kuitenkaan löytäneet kuin pari haperoa ja yhden voitatin (niistä mies teki herkulliset lämpimät pizzavoileivät). Mustikkaa sentään löysimme jonkin verran ja jaksoimme kerätä reilun puoli sangollista, sopivasti perkuu-urakkaa. Paluumatkalla poikkesimme Millanin entiselle kodille kastelemaan kasvihuoneessa.

Kuten edellä ja edellisessä kerrotusta voi päätellä, nyt on Millan päässyt muuttamaan uuteen kotiin, ja huomenna käymme ensi visiitillä viimesunnuntaisen muuton jälkeen. Meitä oli siinä hommassa Millanin naapuri sekä sisko miehensä ja tyttärensä kanssa. Ennen muuttokeikalle lähtöä kökkäväki kokoontui Millanin äidin ruokapöytään.

Koulussa kuvistyön mallina olleita kukkasia.

Ei enää viikkoakaan lomaa

Taas on mennyt yli kymmenen päivää edellisestä tekstistä. Sen jälkeen olen mm. ommellut valmiiksi seimihahmoille asut sekä helmikoristetyynyn helmet. Olemme käyneet tässä välissä kahteen kertaan pohjoisessa. Molemmilla kerroilla tapasimme lapset ja ensimmäisellä kerralla myös muita tärkeitä ja rakkaita sukulaisia. Puutarhassa säiden mukaan pientä puuhastelua, kohta pitäisi hoitaa syyslannoituskin. Kattofirman mies kävi yhtenä päivänä kuvaamassa taloa droonillaan. Annoimme luvan laittaa kuvan Facebookiin. 

Elokuu alkaa meillä aina synttäreiden merkeissä. Tänä vuonna aloitettiinkin ensimmäinen synttärikakku jo maanantaina heinäkuun puolella.  Olimme silloin osakemökillä Lapissa. Olemme tavanneet varata mökin muutamaksi päiväksi hilla-aikaan lähes joka kesä. Nyt reissu olisi jäänyt välistä, mutta sitten joku osakas perui tämän viikon, niin varasimme mökin sunnuntaista torstaihin. Yksi syy pikalähtöön oli tarve saada kuvia mökistä mahdollista osakkeen myynti-ilmoitusta varten. (Toinen syy luonnollisesti hillahimo.) 

     Tässä yksi minun ottamani ulkokuva. 

Reilun yhdeksän tunnin matkanteon jälkeen ehdimme vielä sunnuntai-iltana soutaa mökkirannasta saareen kolmeksi tunniksi hillastamaan. Maanantaina jatkoimme hillastusta ensin mantereen puolella ja ruokatauon jälkeen uusi souturetki saareen hakemaan sieltä loputkin. Sanomattakin on selvää, että mukana tuomamme kakkupohjan täytteeksi laitettiin hillaa. Illalla saunottiin ja käytiin pulahtamassa järvessä. Uida en tarjennut, kun tuuli niin kylmästi. Olimme aikoneet palata keskiviikkona, mutta kun sitten tiistaina aamupäivällä alkoi sadella emmekä keksineet muuta järkevää tekemistä, pakkasimme tavarat, teimme loppusiivouksen ja marssimme autolle. Kotimatkalla pysähdeltiin sen verran, että poikettiin viemään lapsille hillaa pakastettavaksi. Jäi sitä silti vielä itsellekin iltapuhteeksi, kun olimme kotiutuneet puoli kymmenen jälkeen. Piti käydä myös kasvihuone katsastamassa. Hain ensimmäisen kurkun ja ilokseni näin vihdoin ensimmäisen tomaatinkin viimein kypsyneen. 

Ensimmäisestä kakusta jäi rippeet varsinaisen synttäripäivän aamuksi, mutta tänään syötiin kakkua numero kaksi yhdessä Millanin kanssa samalla kun käytiin jälleen auttelemassa muuttoa. (Kuvassa toka kakku.) Tänään pääsin myös pitkästä aikaa lapsuudesta tuttuun puuhaan, kun lippasin Millanin uuden kodin pihaan tuotuja halkoja liiteriin. Iso kasa vielä jäi liiterin eteen, mutta mies peitteli ne takamarkilta löytyneillä kattopeltilevyillä sateen suojaan.

Vielä on muutama päivä kesälomaa jäljellä ennen kuin koulu alkaa. Lauantaina tavataan minun sisaruksiani lapsuuden seuduilla. Sen lisäksi, jos säät sallivat, olisi kiva ehtiä vielä käydä metsäretkellä, etsimässä joko mustikoita tai sieniä tai molempia. 

Pyöreä penkki

 Kirjoitin taannoin pienen pyöreän perennapenkin uusimisen onnistumisesta

Tässä vielä kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. 

Olen siirtänyt tuohon nyt sitten vielä amerikankeijunkukka kivikkopenkistä, kun siinä on turhan matalasti multaa.

Ylimpänä huojumassa lännenluppion punaiset tupsukat. Kurjenkello, rantakukka ja tähkätädyke kukassa, myös pallerokiurunkukka aloittelee kukintaa. Valkoinen peurankello kasvoi kääpiökokoiseksi tänä kesänä, ehkä moitti sitä, kun rajoitin sen leviämistä ruukulla. 

Puutarhakesän onnistumiset ja epäonnistumiset

 Kesäkukista:

Ikkunaremontti viivästytti enimpiä esikasvatuksia, mitä pidän suurimpana syynä - kolean kevään ohella - siihen, että suurinpiirtein kaikki siemenestä kasvattamani kesäkukat ovat edistyneet tavallistakin hitaammin. Toki osa on ehtinyt kukalle, vaikka vähäisemmällä varrellakin. (Ahkeraliisat ovat 5-10 cm:n korkuisia, yksi kukka auennut...) 

Sen sijaan talvettumassa olleista osa on jälleen palkinnut vaivan. 

Mm. Dahlioista nämä kaksi, viime kesänä ostamani vaaleanpunainen ja kolme vuotta sitten Vilma-oppilaalta saamani punainen. 

Mutta varsinainen helmi on tämä Iron cross - onnenapila. Jos miettii helppohoitoisinta, kestävintä ja varmimmin sekä kauimmin kukkivaa, niin en kyllä nyt keksi toista. Jatkossa onnenapila tulee saamaan yhä keskeisemmän aseman kesäkukkaistutuksissani. Varsinainen luottokasvi ❤️🍀

Hyötykasvit kasvihuoneessa ja kasvimaalla:

Osin samasta syystä kuin kesäkukkien kohdalla myös kasvihuoneessa kehitys on hidasta. Kasvihuonekurkuissa on lupaavasti alkuja, vaikka kasvavatkin kokoa kovin hitaasti. Silti niistä on tulossa satoa varmasti enemmän kuin viime kesänä, kun saimme yhden kurkun. Edes Outdoor girl -tomaatit eivät ole vielä alkaneet punehtua. Viime vuonna emme saaneet ananaskirsikoita, kun ne eivät edes kukkineet. Pistokkaasta kasvattamani uusi verso on kukalla ja yksi hedelmä on kehittymässä. Jonkin asteen onnistuminen siis kaiketi. 

Kasvimaalla tämän kesän onnistujiin on laskettava tilli. Ja vaikka kaikki kylvöt eivät ole itäneet, myös salaattia olemme jo hyvän aikaa saaneet tarpeeksi meille kahdelle.

Lisäksi jokakesäiset varmat lajit, kesäkurpitsa ja valkosipuli antavat satoa tänäkin kasvukautena.

Rivien suoruudessa ja yhtenäisyydessä emme taaskaan ole kasvimaani kanssa onnistuneet. Ajoittaisen kuivuuden tai vanhentuneiden siementen johdosta moniin kylvöriveihin on jäänyt aukkoja. Osin olen niitä yrittänyt paikkailla uusintakylvöillä, lähinnä salaatin, herneen ja tillin, mutta uusinnatkaan eivät ole välttämättä itäneet. Porkkanoiden itäminen on ollut taas epäsäännöllistä. Kaksi melkein ehjää riviä, mutta parissa muussa paikassa vain muutama iti. Toinen niistä oli syyskylvö, johon tein monta lyhyttä riviä, varmaan toista sataa siementä... Jospa nyt jo ottaisin opiksi, enkä enää yritä syyskylvöä. 

Pieni katsaus Kaustiselle

Avajaispäivänä Kaustisen Kansanmusiikkijuhlille pääsi ilmaiseksi, kun Avain Säästöpankki kustansi liput. Väkeä olikin sitten silmämääräisesti enemmän kuin muulloin käydessäni, vaikka toki tuo ilmainen maanantai alkaa ollakin jo perinne. 

Olin tehnyt itselleni lukujärjestyksen sekä maanantaita että tiistaita varten. Tokikaan en pystynyt sitä koko ajan noudattamaan, ja pari ohariakin tuli, mutta kaiken kaikkiaan ehdimme kahden päivän aikana kuulla monenlaista mielenkiintoista. 

Toiveenani oli tietysti nähdä myös tuttuja, ja se toteutui runsaammin ja erikoisemmin kuin olin uskaltanut odottaakaan. 

Kuvassa on Pikku-Ottosia, mukana myös pari oppilastani, joita toivoinkin bongaavani. Sen sijaan en osannut odottaa tapaavani entistä kämppäkaveriani opiskeluajoilta lähes 40 vuoden takaa. Hän se tunnisti, varmistui persoonastani, kun näki minut mieheni kanssa.

Pikkuserkkuni esitteli minut parille uudelle tuttavalle, Kaustisen henkeen sopivasti. Lähisukuakin treffattiin, toinen siskoni ja hänen tyttärensä, joka myös soitti Konsta Jylhä - kilpailun semifinaalissa, sekä vanhin veljeni perheensä kanssa. Veli ja hänen tyttärensä puolestaan osallistuivat ohjelmaan tanhuamalla.

Olin merkinnyt lukujärjestykseeni erityisesti tuttujen esitykset, semifinaalin lisäksi Trio Kolme M, jossa soittaa pikkuserkun mies, pari tanhuryhmää, veljen ryhmän lisäksi entisen esihenkilöni porukka sekä Teekkarikuoro, jossa on mukana seurakuntanuoriaikojen ystäväni tytär.

Bongasinhan myös useita työkavereitani ☺️ Ja pääsin käyttämään oppilaaltani saamani lahjakortin jäätelökioskille. ☺️

Heinäkuu puolessa

Kymmenen päivää edellisestä tekstistä, ja monenmoista olemme hommailleet, osin toki niitä samoja, mitä muutenkin tänä kesänä; veimme viime viikolla jo kolmannen muuttokuorman, ja tillejä olen ehtinyt kuivattaa kaksi erää lisää. Miehellä taas on edelleen riittänyt askarta autojen kanssa. 

Viime viikolla vietettiin Millanin synttäreitä. Olin tehnyt gluteenittoman ja maidottoman vadelmatäytekakun. Kahvittelun jälkeen täytimme peräkärryn ja tila-auton ja kävimme viemässä vielä yhden lastin hyllyjä ja kirjoja. Millan ei itse lähtenyt mukaan, kun oli sen verran huonossa kunnossa. Paluukyytiin lastasimme taas myös jätekuormaa ulkorakennuksesta, mm. metalliromua (kuten pyörän raato ja ruostunut lumikola).

Synttäripäivän jälkeen perkasin mansikkamaan. Olin suojannut kädet ja käsivarret kyynärpäihin asti. Mutta niiden yläpuolelle tuli sitten taas jotain osumia, jotka kutisevat ja joita olen raapinut verille. Levitin kokeeksi mansikkamaalle katteeksi lampaanvillaa ja laitoin verkkoa rastassuojaksi. Tällä viikolla otin suojan kuitenkin pois, päästettyäni yhden päivän aikana kaksi verkkoon juuttunutta rastasta vapaaksi - ja miehen annettua armoiskun yhdelle rastasparalle, joka oli riuhtonut itsensä höyhenettömäksi ja veriseksi. 😒

Olin parina iltana miehen kaverina siivoamassa navettaa, mutta se homma ei ollut oikein sujuvaa, kun vähän väliä piti kysyä mieheltä, mikä tämä on, mihin se kuuluu... 

Kuluvalla viikolla olimme kahtena päivänä, ma ja ti, Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla. Ne päivät olisivat oman blogikirjoituksen arvoisia. (Ehkä myöhemmin?) Mutta jälleen kerran musiikin lisäksi kohtaamiset tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa olivat päivien helmiä. Myös sää suosi Festareita.

Keskiviikkona oli jälleen tapaaminen Millanin kanssa, mutta ei tällä kertaa muuttopuuhissa vaan katsastuksen merkeissä. Mies käytti Millanin auton katsastuksessa sillä aikaa kun me istumme juttelemassa ja kävimme poimimassa hunajamarjoja Millanin puutarhasta. Millanin mielestä nimi on harhaanjohtava, hänelle ne eivät maistu, joten me saamme käydä poimimassa itselle, jos mielimme. 

Aloitin tämän tekstin eilen perjantai-iltana, mutta se jäi kesken, kun yövieraamme, veljen perhe, oli tulossa festareilta. Mutta ennen heidän tuloaan saimme hetken pitää vieraina muitakin sukulaisia, kun serkkuni miehensä kanssa poikkesi ohikulkumatkalla. Olipa mukava nähdä ja praatata pitkästä aikaa. 

Ennen kuin serkku kävi, olimme itse kotiutuneet pikaiselta pistäytymiseltä Herättäjäjuhlilla. Samalla reissulla ostimme tila-auton puolilleen multaa, yhteensä 24 säkkiä piha- ja rodomultaa. Niistä rodomullat ja puolet (10 kpl) pihamultasäkeistä on menossa Millanin uuden kodin pihaan. 

Nappiajoitus

No nyt on satanut. Eilen jo aamusta täyttyi kaikki sadevesiastiat, joista suurimman osan olin edellisenä päivänä tyhjännyt (seisoneesta ja roskaisesta vedestä). Sade jatkuu vielä ainakin tämän päivän. 

Sadevesiastioiden tyhjäyksenkin ja puhdistuksen lisäksi onnistuin ajoittamaan pari muutakin duunia sopivasti ennen sateita. 

Pesin vielä viimeiset kaksi isoa mattoa viime perjantaina. Mutta kun lauantaiksi sää muuttui - kuten oli ennustettukin - helteisestä suorastaan koleaksi, paksujen puuvillamattojen kuivuminen kesti pitkään. Aikaisemmat kolme mattoerää kuivuivat helteillä noin vuorokaudessa. Maanantaina  paisteli välillä aurinko, mikä viimein kuivatti Matot niin, että ehdin saada ne jo iltapäivällä sisään turvaan. 

Toinen poutahomma oli tillin keruu ja kuivatus. Olin kylvänyt tilliä avomaankurkun kanssa samaan penkkiin. Mutta kun jouduin kylvämään avomaankurkut kaksi kertaa uudestaan, niin tillit ehtivät jo kovin taajaksi ja pieniä kurkuntaimia liikaakin varjostavaksi kasvustoksi, niin oli aika karsia kasvustoa. 

Senkin homman tein tapani mukaan kovin hitaasti, lehti kerrallaan. En halua leikata tillikasvustoa nippu kerrallaan matalaksi, vaan jätän aina latvuksen koskematta, tekemään lisää lehtiä. En tiedä, viitsiikö kukaan muu tuollaista hidasta nyhräämistä vai onko se kenties aivan tavallinen tapa korjata tilliä. 

Säilön tilliä sekä kuivattamalla että pakastamalla. Nyt olen kuitenkin sulattanut ison kaappipakastimen ja siirtänyt sieltä loput pakasteet jääkaappi-pakastimeen. En aio käynnistää isoa pakastinta ennen marjakautta, joten vielä en voinut pakastaa tilliä pienen tilan täytteeksi. Kaksi kuivurillista tilliä on nyt purkitettuna.

Tilli on keittiömme tärkeimipiä mausteyrttejä ympäri vuoden. Siksi olen tehnyt siitä jo useita uusintakylvöjä. Viimeksi vielä eilen, kun löysin takkini taskusta kourallisen tillin siemeniä, jotka olivat karisseet taskussa olleesta siemenpussista. Nyt kun viileni, toivoskelen myös salaatin uusintakylvöjen itävän. Eilen mietin kylväväni sitäkin lisää, kylvöriveihin jääneisiin aukkopaikkoihin, mutta sitten ajattelin, että täytyy jättää tilaa myös salaattivuonankaalen kylvölle heinäkuun lopulla. Jospa tähän asti kylvetyt salaatit riittäisivät meille alkusyksyyn asti. 

Yksi iloni ja ylpeyteni

 Viime kesän perennapenkin laajennus onnistui, siitä näyttäisi tulleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Vaikkei se vielä olekaan ihan kukkeimmillaan. Toki minua surettaa, että aiemmasta pienemmästä versiosta ehti kadota sekä tarhakylmänkukka että rantalaukkaneilikka ennen uusimista. Mutta muuten olen tyytyväinen, suorastaan ylpeä kätteni jäljestä. 

 

Entisestä penkistä jäljellä ovat reunuksen esikot sekä valkoiset peuran- ja kurjenkellot ja valkoiset myskimalvat. Veljeni mainitsi, että luppio sopii valkoisten kukkien joukkoon, joten siirsin lännenluppion muuripenkistä tuonne taakse. Ja lisäilin muitakin väriläiskiä, kun aiemmin heinäkuussa penkki kukki vain valkoisena. Siirsin mm. rantakukan, joka on ollut kasvimaan nurkassa, koska sain sen aikanaan Millanilta salviana.... 

Esikoiden taakse olen kylvänyt silkkikukkaa ja pallerokiurunkukkaa, jotka saavat mielellään kylväytyä perennoiden seuraksi. 

Lisäksi uutena on luppion takana varjossa suloinen hopeatäpläpeippi, joka näköjään alkoi nyt kukkia uudestaan, sekä reunoilla ja keskellä myöhemmin kukkivat syysleimu ja vaaleanpunainen kellopeippi.

Tänä kesänä en aio isommasti kunnostaa saati uusia yhtään perennapenkkiä. Alkukesästä kylläkin perkasin pitkää penkkiä lapiolla, ja tänään samoin lapioin valkojuurta pois talon päädystä. Mutta perkuita isompaa projektia en pihassa aloita. 

Muuttoapuna ja muuta mukavaa

Teimme juhannuspäivänä ensimmäisen muuttokuormakeikan Millanin uuteen kotiin. Peräkärryyn pakattiin neljä kirjahyllyä ja muutamia vaatemosseloita. Tila-autosta oli otettu enimmät istuimet pois, niin auton kyytiin mahtui kilokaupalla kirjalaatikoita ja -kasseja, päällimmäiseksi jotain kevyempää ja särkyvää. Kun hyllyt oli saatu huoneeseen, tyhjäsimme Millanin kanssa kassit ja laatikot samantien hyllyille, jotta Millan saa täyttää ne uudestaan. Urakka sujui niin jouhevasti, että  paluumatkalla teimme mutkan ruokakaupassa.

Sunnuntai oli kirkkopäivä ja lepopäivä. 

Maanantaina kylvin taas lisää hernettä ja paikkakylvin punajuurta. Joko siemenet ovat itäneet huonosti tai linnut ovat taas käyneet nokkimassa punajuurikylvöstä. Lintujen varalle tökin nyt kylvöksen ympärille tikkuja esteeksi. (Jossain vaiheessa juhannuksen tietämillä kylvin uusinnan myös avomaankurkuista. Kolmas kerta toden sanoi, nyt ovat tulleet kaikki neljä siementä pintaan. Ehtinevätkö tuottaa satoa, se jää nähtäväksi.) Ehdin siivota kylppärin ja lakaista keittiön ja eteisen sekä laittaa ruuan ennen kuin saimme kesävieraita entisestä kotikaupungista. Toista vierastamme saimme pitää ihan yön yli. Aamupäivällä teimme kävelyretken hautausmaalle ja iloksemme päästiin käymään myös kirkossa sisällä. 

Sain kesävieraaltamme tuliaisena kolme tummanpunaista pelargonia, joille sain tänään Millanilta istutuslaatikon, kun kävimme toisella muuttokuormareissulla. Tälläkin kertaa siirtyi neljä kirjahyllyä ynnä niihin kirjat. Yhteensä kirjahyllyjä on viety nyt siis neljä leveää ja neljä kapeaa. Enää on kuulemma vain yksi hyllysatsi. Ei sovittu vielä seuraavaa muuttopäivää. Perjantaina Millanille tulee muuttoavuksi ja ikkunanpesijäksi yhteinen nuoruudenystävämme reilun tunnin ajomatkan takaa.

Tänään koetin myös siivota Millanin markiille vuokralaisten jättämiä rojuja tyhjätyn peräkärryn kyytiin kaatikselle vietäväksi. Vasta murto-osan ehdin siivota, kun ukkonen pyrki päälle ja huononsi Millanin oloa, että piti lähteä paluumatkalle. Ehdin kuitenkin saada paitani hiestä märäksi ja naamani maskin alla punaiseksi.

 Tuliaiskukat odottamassa vielä laatikkoon istuttamista. Ai, taidankin mennä istutushommiin.

EDIT. Sanottu ja tehty. Etsiskelin markiilta jotain valkoista pelakuille kaveriksi. Kokeilen nyt tuota rikkaa, jonka nimeä en ole tullut selvittäneeksi. Jos ei menesty, nappaan vähän hopeahärkkiä penkistä laatikkoon.

Juhannusaatto

Sattui tänä vuonna juhannus oikeaan kohtaan, tänään aattona on Aaton nimipäivä.

Perinteinen Norjan vierailu tehtiin viime viikonloppuna, menomatka Turun ja Tukholman kautta, paluumatkalle tuli aivan uusi reitti (mm. Moran kautta Uumajaan), kun toimimme samalla postikuriireina. Haimme Millanin äidille paketin, jonka Suomen Posti oli palauttanut takaisin Ruotsiin. Koetimme tiistaina aamuyöllä torkkua tila-autossa ennen aamulaivalle menoa. Vaikka Höga Kusten bro on aina yhtä vaikuttava, niin kyllä me ehkä jatkossa koetamme hankkia hyvissä ajoin edestakaiset lauttaliput Naantalista Kapellskäriin. Reissun jälkeen tiistai-iltapäivällä purettiin matkatavaroita. 

Keskiviikkona jaksoin jo pestä pyykkiä ja mattoja, perata kasvimaata ja illemmalla kastella siellä ja levittää ruohokatetta. Semikuivat matot siirsin yöksi mattotelineeltä kuistin kaiteille katoksen suojiin. Oli toiveissa, että torstaina saataisiin kauan kaivattua sadetta. 

Eilen tehtiin päiväretki pohjoiseen sukuloimaan ja palattiin iltamyöhään ajoittaisessa rankkasateessa kahdella autolla. Vaikka kulku oli hidasta ja jännittävää osin sateen takia, niin isosti silti iloitsin sateesta, kun arvelin sen täyttäneen myös meidän sadevesiastiamme poissa ollessamme. Jo sitä kuivuutta ja hellettä ehti ollakin minun makuuni yllin kyllin. 

Mies haki meille juhannuskukat. Niistä riitti sekä porraspieleen koivujen korvikkeeksi että pariin maljakkoon.

Minulla oli agendalla iso tiski, ruuanlaitto ja kahden kamarin siivous. Iltasella raahauduin vielä ulos rustaamaan joustinpatjajousistot kuistin eteen köynnöstuiksi ja kannoin köynnöskukkaruukut tukien eteen pensaan juurelta, missä ne olivat olleet matkamme ajan paahteelta suojassa. Hyvin täällä olivat istutukset pärjänneet, kun Millanin sisko oli käynyt ohi mennessään kastelemassa. 

Huomenna ei - ilmeisesti seurakuntaliitoksesta johtuen - paikallisessa ole jumalanpalvelusta, joten en siis pue nytkään kansallispukua. Reirasin siitä sentään alushameen kuminauhan, kun se oli päässyt jo venähtämään (huomasin sen koulun kevätjuhlassa...) Huomenna on sen sijaan tarkoitus mennä aloittamaan Millanin muuttourakkaa.

EDIT. Siirsin sittenkin lupiinivaasit porraspielistä porstuan pöydälle. Kas kun kimalaiset alkoivat pörrätä niissä, ja olin juuri lukenut, että lupiinien siitepölyn alkaloidi saattaa aiheuttaa haittaa kimalaisten lisääntymiselle. Kyllä ne (pörriäiset) sen jälkeen hoksasivat hakeutua muualle, mm. juhannusruusuihin. 

Mitäs tänne kuuluu

Viime vuonna omenapuut eivät juurikaan kukkineet, eivät myöskään mansikat. Tänä keväänä näyttäisi olevan kukkia, mutta sehän ei vielä takaa satoa.

Pörriäisiä ei ole näkynyt silloin, kun ollut tuulista ja viileää. Siis melkein koko ajan... Toissailtana näin ilokseni yhden kukkakärpäsen omenapuussa ahkeroimassa. Eilen ja tänään olen nähnyt kimalaisenkin. Mutta olisi tuossa tekemistä useammallekin pörriäiselle. 

Vähän päiväkirjaa tähänastisesta lomanvietosta. 

Sunnuntaina messun ja käynti Millanilla. Taisinpa jotain pientä puuhastella ulkonakin.

Tässä pitkin viikkoa olen vähitellen edelleen edistänyt kylvöjä ja istutuksia. Sain oppilailta lahjaksi mm. kesäkukkien siemeniä, samoin siskoltani, niille olen järjestänyt tilaa eri perennapenkkeihin. Osan leijonankidoista istutin jo, samoin astioihin päivänsineä, keijunmekkoa, kukontöyhtöä, krassia, mustasilmäsusannaa ja onnettoman pienet ahkeraliisat. Tänä keväänä ensimmäinen ahkeraliisakylvös ei tuottanut tulosta, niin kylvin loput siemenet myöhässä, samoin kuin tuoksuhernettä, joka niin ikään on vielä kovin matalaa. 

Eilen tiistaina oli erikoinen, ehkä jopa merkittävä päivä. Kävimme nimittäin Millan kanssa katsomassa hänelle taloa, joka vuoden etsinnän jälkeen vaikuttaisi olevan sopiva niin sijainnin, ympäristön, kunnon kuin hintapyynnönkin suhteen. Katselmuksen jälkeen ajeltiin vielä ruokakauppoihin ja paluumatkalla jäätiin kahville Millanin luo. Palasimme kotiin vasta illalla. Mutta reissu oli kaikin puolin kannattava ja vaivan arvoinen, jos tällä nyt ratkeaa Millanin asuminen. Se olisi suuri rukousvastaus myös Millanin läheisille. 

Tänään istutin lisää perunaa ja kylvin punajuurta ja porkkanaakin lisää. Kun on aleneva kuukin. 

Yöllä on kuulemma luvassa sadetta, niin tyhjäilin kastelemalla sadevesiastioita.

Huomiseksi on hapanleipäjuuri happanemassa, ja purkitettavaksi kuivattua lipstikkaa. 

Ja niin alkoi loma

Oli ihana, mukava ja antoisa päättäjäispäivä ykkösteni kanssa. Syötiin jätskit ja ehdittiin leikkiäkin ennen kuin jaoin todistukset ja lähdettiin ulos tekemään kunniakujaa kuutosille. 

Kun viimeinenkin oppilaistani pinkaisi koulun pihalta hakemaan tulleen äidin luo, minulta pääsi itku. 

Nyt pääsin näkemään myös ysiluokkalaisten traktorikulkueen. En muistanutkaan sellaista perinnettä, kun olen ollut kymmenkunta vuotta töissä alakoululla kaukana yläkoulusta. 

Mies oli lähtenyt minulle kuskiksi, kun oli vain lyhyt päivä, joten ajaminen ei minua rasittanut. Yöunet olivat kuitenkin jääneet taas turhan lyhyiksi. Niinpä ruuanlaiton ja syönnin jälkeen oikaisin sohvalle ja nukuin tunnin päiväunet. Sen jälkeen jaksoinkin pihalle. 

Ensimmäisiä kesäloman puutarhahommia oli kasvihuoneen ja kylvöjen kastelu, vähän ruohonleikkuuta (ja leikkuujätteen levitystä katteeksi) sekä kompostoreiden tyhjäys ja uudelleen täyttö. 

Kuvassa kevätesikon takana yksi uusista suosikeistani, hopeatäpläpeippi. Vaikka jotkut Millanin hankkimista kasveista ovat sittemmin menehtyneet, tilalle on tullut jonkin verran uusia perennalajeja.

Huomenna pyhäpäivä, vaikka tänään onkin tuntunut ihan perjantailta, siksi tietenkin, kun oli työpäivä. Huomenna tiedossa myös kahvittelua Millanin kanssa. 

Helluntai

Tänään kävi aamulla kova puhuri, jotenkin sopii helluntain raamatulliseen aiheeseen, samoin kuin sade, joka alkoi sillä välin kun istuimme kirkossa.

Sain eilen siskolta pussillisen kesäkukkasiemensekoitusta. Sateen ansiosta oli otollinen aika kylvää siemenet. Tein kylvökselle tilaa muuripenkin laitaan, istutin siihen myös pistokkaasta kasvattamani ohotanmarunan, toisen kaveriksi. Istutin myös gladiolukset ruukkuihin, joihin myöhemmin lisään keijunmekkoa ja päivänsineä.

Yritin vähän raivata pihalla rompetta piiloon, ties vaikka kattofirman mies tulisi pian taas droonillaan ottamaan kuvia. Hän oli jo kerran käynyt juuri kun olin levittänyt kylvöjen päälle resuja kateharsoja lintusuojaksi - ja kun olin sanonut miehelle, että nuo pitäisi sitten ehtiä ottaa pois ennen kuin remonttimies tulee kuvaamaan... Mies oli yrittänyt välittää viestini kuvaajan yllättäen ilmestyttyä, mutta hän oli silti räpsinyt kuvat. Onneksi ei kuitenkaan ilman lupaamme mitään julkaise.

Tarhavarjohiippaa intaantui kukkimaan enemmän kuin ennen. Ehkä se sittenkin tykkää myös valosta, jota se nyt saa enemmän, kun pihlajavanhus kaadettiin.

Tänä keväänä - toisin kuin viime keväänä - piisaa taas niin kirsikan, luumun kuin omenankin kukkia ❤️ Otin illan hämyssä kuvan, johon halusin mukaan myös narsissit  itselleni muistutukseksi, että tämänväristen sipuleita toinen sisko toivoisi omaankin  puutarhaansa, ja tulee saamaan.

Kirsikan juurelle istuttamani hopeatäpläpeippi näyttää menestyvän. Viime syksynä istutin sitä jo kolmanteenkin paikkaan, kun ensimmäisessä se näytti hieman hiipuvalta. 

Upsis unohdus

 Olenkohan jo myöhässä? Huomasin äsken, että olen unohtanut kylvää tuoksuhernettä esikasvamaan. Samoin hyasinttipapu olisi kai pitänyt kylvää jo huhtikuulla. Meinaan vielä kokeilla. Molempia.

Nyt kun eilinen kylmyys meni ohi ja kun Pouta lupaili lämpimien jatkuvan, kannoin kasvihuoneeseen loputkin tomaatit ynnä muuta. Kaksi Outdoor Girliä sinne istutin jotain viikko sitten, loput tänään. Ja neljä Borlotto-papua ja yhden Balcony yellow-kirsikkatomaatin.

Huomenna on tarkoitus jatkaa kasvihuoneessa istuttelua, ja ulosistutettavien karaisua. Purjoja ja sellereitä olen jo tarpeeksi karaissut, ne voisin ehkä istuttaakin. Huomenna pitäisi myös kerätä nokkosia ja pestä, kuoria ja laittaa Millanilta saamamme palsternakat.

Kevät alkaa olla kulkeimmillaan, ja kun viikolla saatiin kauan kaivattua sadetta, kaikki aivan roihahti kasvuun. Aina tekee mieli ottaa kuviakin, vaikka joka kevät samat lajit sieltä nousevat. Tänään bongasin joka kevät yhtä kiihkeästi odottamani lamopeikonkellot.

Mutta kuva on shakkiruutukukasta, oikealta nimeltään kirjopikarililja. 

Lauantai-illan päätteeksi

Meinasin kirjoittaa Facebook-päivityksen, mutta siitä alkoi tulla niin pitkä, että laitankin sen tänne blogille, kaikessa lapsellisuudessaan. 

Nousin aamuviiden jälkeen aamukahville, mies kun oli noussut jo ennen minua kahvinkeittoon. Sitä luulisi, että paljon ehtii saada aikaan, kun aikainen lintu löytää madon. Mutta jo puolen päivän jälkeen alkoi univelka painaa. Iltapäivällä annoin periksi ja oikaisin, eiku käperryin sohvalle torkuille. Nyt saunan jälkeen jo taas väsyttää, ja Beck tulee niin myöhään, että tuskin jaksan häntä odottaa.

Mutta löysin minä niitä matoja. Toki jätin ne kasvimaalle. Vähän suretti, kun heidän tunneleitaan turmelin, mutta piti saada kaivettua bokashi maahan.

Laulakoot muut vaikka satsatsaata, minä olen laulanut koko päivän tangoa. Valkovuokot nääs.

Laitanpa vielä itselleni muistiin, että viikolla kylvin härkäpapua ja vähän salaattia. Tänään sitten upotin härkäpapujen kanssa samaan penkkiin itäneitä sinisiä perunoita (Blue Congo tai jotain sellaista). Kasvihuonetta olen koettanut raivata. Sinne kun raijattiin kaikenlaista epämääräistä mm. kuistin alustasta ennen verhoiluremonttia. Eilen jo istutin kokeeksi kaksi Outdoor girl -tomaattia kasvihuoneeseen. Vein sinne myös muutaman keijunmekkoamppelin. 

Säät ovat nyt suosineet pihaleikkejä, ja nyt olen saanutkin melkein kaikki perennapenkit jotenkin siistittyä. Kolmiopenkissä on vielä viime kesäiset perennojen varret, ja juolavehnää voisi  edelleen repiä useammasta penkistä. 

Olisiko nyt aika toivottaa kunat.

Viimeinenkin niitti

Eilen olivat käyneet tuomassa ja asentamassa parvekkeen. Palattuani töistä mies kysyi, huomasinko mitään uutta. No en ollut huomannut, kun yleensä katseeni pihassa suuntautuu paljon alemmas, perennapenkkeihin ja kasvimaalle. 

Nyt on Kanttorilan ulkokuori valmiiksi asti rustattu. 

Esikasvatuserehdys

 Useasti aamuisin puoliunessa alan miettiä työasioita ennen herätyskellon soittoa. Tänä aamuna tajusin semivalveilla yhtäkkiä erään mokani. Olemme kylväneet oppilaiden kanssa kolmeakin sorttia kukkaa äitienpäivälahjaksi. Kauan aikaa ihmettelin, miten samettikukat kasvavat valoisalla ikkunalla niin pitkiksi (30cm) ja honteloiksi. Viimein totuus iski tajuntaani. Ne olivat kosmoskukan siemeniä, olin virheellisesti kirjoittanut siemenpussiin "samettikukka". Koulittuani taimia oppilaille toin loput "samettikukat" kotiin itselleni. Sillä ajatuksella jälleen, että saan niistä kasvimaalle luontoystävällisiä karkottimia.

Nyt minulla ei sitten ole kuin vaniljasamettikukkia, jotka toki ovat nättejä ja miellyttäväntuoksuisia, mutta noinkohan ne tehoavat kasvimaalla.

Vielä yöpaidassa sitten kylvin pienen annoksen oikeaa samettikukkaa astiaan. Olkoon tämä kokeilu, että riittääneekö lyhyempikin esikasvatusaika. Kosmoskukkiahn ei olisi tarvinnut lainkaan esikasvattaa. Jospa pakattaisiin vielä oppilaiden kanssa pienet annokset kosmoksen siemeniä äideille siltä varalta, että pitkät hontelot kasvit eivät selviä kotimatkasta ensi perjantaina.

Kuvasta näkyy, kuinka selvästi nuo kaksi lajia eroavat toisistaan. Enkä vain meinannut tuota hoksata... Vasemmalla siis sitä vaniljasamettikukkaa, kun tavallinen vasta siemenenä mullassa. 

Lauantain urakka

Tänään jatkoin rivakasti ikkunoiden edustojen raivausta. Aikaisemmin olen vasta ottanut alas verhoja muutamalta ikkunalta ja olohuoneen ikkunoiden edessä roikkuneet lasitähdet. Taimihyllyjä en vielä tänään siirtänyt enkä olohuoneen sisäkasveja, mutta keittiön ikkunan edessä olleen lautahyllyn tyhjäsin kaktusruukuista, jotta mies sai ruuvata hyllyn irti. 

Sitten oli vuorossa yläkerran ikkunan edusta. Aukaisemmin olin tehnyt siellä tilaa kukkapöydälle, joten siellä tyhjäysoperaatio sujui pikaisesti. Mutta keittiön sivukomeron tyhjäys olikin jo isompi urakka, vaikka sieltäkin olin kantanut hyllyistä askartelutarvikelaatikot vintille. Komeron varastohyllyt ovat hankalasti ikkunan edessä, joten tyhjätä piti ja sitten irrottaa hyllyt ja kannakkeet. Tulipa samalla perusteellinen siivous. 

Keittiön eteisen ikkunan edustan raivaus oli yhtä hidas projekti. Tästä lähdettiin:

Ja tähän pääsin - toistaiseksi. Tuo pikkuhylly pitää vielä sekin tyhjätä, kun on mokoma himpun verran ikkunan edessä.

Olen sentään hiukan ehtinyt olla pihallakin ja siellä jotain pientä krökytä Millanilta saamallani käsiharavalla. Tärkein puutarhatyökaluni meinasi olla hamoos, mutta kun tuo alakaappi piti tyhjätä, jotta sen pystyi nostamaan kuistille, niin sieltä kaapin hyllyltä työkalu löytyi puhdistettuna ja rasvattuna. "Aina löytyy kun lakaastahan", tapasi äitee sanoa.

Mainittakoon vielä, että pihalla ilahdutti erityisesti valkoiset krookukset, joita en muistanutkaan istuttaneeni uusittuun penkkiin, siihen joka oli jäädä lautakasan alle. Toki kaiken muunkin väriset krookukset ihastuttavat joka kevät yhä uudelleen. 

Nyt nytkähtää!

Typerä otsikko, mutta sen voi ajatella sopivan kahteenkin asiaan. Aloitetaan näistä remonttiasioista. Niissähän oli sellainen pääsiäistauko, mikä olikin oikein sopivaa. Tosin meinasi hermostuttaa yhden lautakasan takia, jonka kuski oli pudottanut sellaiseen paikkaan, josta se uhkasi lumen sulaessa hojaantua minun vasta uusitun perennapenkin reunuksen päälle. Pinkka oli sinne suuntaan kallellaan, mutta mies sai tilanteen pelastettua kaivamalla lunta ja asettamalla tukiparruja lautapinon alle. Nyttemmin kun riihikaton laittavat tällä viikolla tulivat urakoimaan, kasa hupeni parissa päivässä.

Kuvassa on rännejä vaille valmis katto, eilen otettu kuva. Rännien laittajat tulevat milloin tulevat. Otin lautavaiheestakin kuvan iltahämärissä 18.4.

Mutta se mikä varsinaisesti nytkähtää remonttiasioista on ikkunat! Nyt on kuorma lähtenyt liikkeelle, ja asentaja tulee tiistaina. Tiedossa ikkunan edustojen raivausta. Niin taimille kuin huonekasveille pitää kehittää väliaikaista säilytystilaa. 

Toinen nytkähtänyt asia on se työasiani, joka on ollut mietinnässä ja vaiheessa oikeastaan joulusta asti. Lähetin irtisanoutumisilmoituksen pohjoisen työnantajalleni jo ennen kuin oli varsinaista varmuutta uudesta työpaikasta. Nyt on. Keskiviikkona sivistyslautakunta oli päättänyt valita minut virkaan. Kun tieto siitä eilen levisi opettajainhuoneessa, sain niin monta onnitteluhalausta, että alkoi itkettää. Yksi uusista kollegoistani kuiskutti minulle: "Kiitos Jumalalle!"

Tyrjöötä osa 3

Remonttirintamalla on ollut nyt pari viikkoa hiljaista, kun saivat hyvissä ajoin ennen pääsiäistä ulkoverhoilun valmiiksi. Yhtenä päivänä töistä palattuani rakennustelineet ja siirtolava olivat kadonneet pihasta ja kaikki näytti paljon avarammalta ja siistimmältä.

Toki meille itsellekin on piisannut siistimistä. Olen keräillyt vaahtomuovin ja kattopeltien palasia ynnä muuta remontista jäänyttä sälää. Mies on tyrjännyt sitäkin enemmän. Yksi iso urakka oli kaataa loputkin vanhasta pihlajasta, jota oli jouduttu jo kuorman tieltä karsimaan. Runko oli sisältä pitkältä matkaa ontto ja täynnä mehiläiskennoja. Toin pääsiäisoksiksi pihlajaa, kun sitä oli kätevästi saatavilla (ja halusin säästää pajut pörriäisille). Kivasti oksat ovat alkaneet vihertää, vaikka tuskin kukannuput jaksavat kehittyä kukkimisen asteelle.

Mies oli jo raivannut sohvan pois tuon yhden ikkunan edestä ja minä riisuin verhot. Ehkä jo ensi viikolla alkaa ikkunoiden laitto. Tuon ikkunan lisäksi vain kamarin ikkunan edusta on helppo tyrjätä tyhjäksi remonttia varten. Kaikkien muiden isojen ikkunoiden edessä on enemmän tai vähemmän huonekasveja tai taimia. Onneksi ikkunoiden vaihto siirtyy aiottua myöhemmäksi, niin ehkä säätkin ovat suosiollisemmat. Osa kasveista minun täytynee kantaa kasvihuoneeseen asti pois tieltä. Sain tänään Millanilta lainaksi kateharsoa, jolla voin sitten lisäsuojata kasveja. 

Ennen ikkunoita tulee riihilatoon uusi katto. Pellit ja ruoteet ovat jo hyvän aikaa odottaneet kempuralla, huomenna tulevat sitten työmiehet aloittamaan. 

Muutaman päivän päästä varmistuu virallisesti tuleva työtilanteeni. Palaan siihen sitten. 

Valinta, ontto puu ja kirkkoilta

 Tässä aiemmassa jutussa kerroin mm. vaikeasta valinnasta. Nyt päätös on tehty. Olen nimittäin tänä keväänä hakenut kahteenkin työpaikkaan ja molempiin olen nyt käynyt haastattelussa. Jälkimmäisessä kävin tällä viikolla, nykyisellä työnantajallani. Toki jo siellä alkuvuodesta aloittaessani kuulin, että sinne olisi tulossa virkoja auki. Lisäksi annettiin ymmärtää, että minunkin toivottiin hakevan. Näin tapahtui, ja nyt sitten haastattelijat kertoivat aikovansa esittää minua virkaan. Vaikuttaa vieläpä siltä, että minulla ja työnantajalla on yhteinen toive, että voisin jatkaa nykyisen luokkani kanssa kakkoselle. 

Tämä työasioista, nyt on alkanut pääsiäisloma ja työajatukset saavat jäädä vähemmälle. 

Mies oli tänään kaatanut vanhan pihlajan, jota oli jo aiemmin jouduttu kovasti karsimaan, jotta pihaan saatiin tuotua pelti- ja puukuorman. Samaisessa pihlajassa pesi mehiläisiä muutamina kesinä sekä meidän että edellisten asukkaiden aikana. Puu oli sisältä aivan ontto, paitsi että se oli täynnä kennostoja. 

Mies mietti tekevänsä rungonpätkistä linnunpönttöjä.

Tänään on kiirastorstai. Olimme paikallisessa kirkossa. Enkä taaskaan pystynyt laulamaan päätösvirttä itkemättä, kun muistui mieleen kiirastorstai yhdeksän vuotta sitten. Silloin palattuamme kirkosta siskoni soitti ja itkien kertoi isän kuolleen. 

Palmusunnuntai ja vaalipäivä

Kaunis huhtikuinen päivä, oli ilo käveleskellä kirkkoon. Mies antoi minulle syntymäpäivälahjaksi mm. lupauksen lähteä kanssani kirkkoon (eikä "lahjakortissa" ollut mitään rajoitusta, kuinka usein tai monta kertaa), joten taidan päästä alkavalla pääsiäisviikolla kirkkoon vielä pari kolme kertaa. Kirkossa ei nyt näkynyt sitä nokkosperhosta, joka viime kerralla seikkaili kirkon käytävällä ja joka lehahti lopuksi kämmeneltäni ikkunalle. Tällä kertaa iloitsin erityisesti virsistä ja musiikista muutenkin. Päivän tekstinä oli Jeesuksen voitelu Betaniassa. Epistolateksti viittasi kyllä myös perinteiseen palmusunnuntain tekstiin mainiten 'voittosaaton". 

Minulla on ollut kauan oheinen postikortti. Olen sitä säästellyt, samoin muutamia muita hiljaisen viikon aiheisiin liittyviä kortteja, jotta olen voinut käyttää niitä uskonnon tunneilla pääsiäisen aikaan. 

Kirkon jälkeen söimme ja sitten lähdimme yhdistetylle äänestys- ja kyläilyreissulle. Poikettiin ensin itse äänestämässä, sitten käytettiin Millan omalla äänestyspaikallaan ja palattiin hänen luokseen kirkko-, synttäri-ja vaalikahveille, kakku oli minulla matkassa. 

En aio kovin myöhään valvoa vaalien takia, huomenna taas aikainen herääminen ja töihin lähtö. Alkavalla viikolla kuitenkin vain neljä lähtöä. Eikä viikkojakaan ole tästä lukuvuodesta aivan paljoa jäljellä, tarkkaan ottaen yhdeksän. 

Aprillia!

Minun piti asijauheesta selata blogini menneitä huhtikuita, että onko montakin päivitystä aprilliotsikolla. Eipä ollut, yhden kerran aiemmin olin sattunut kirjoittamaan 1.4. enkä silloinkaan ollut käyttänyt tuota otsikkoa, joten nyt sitten käyttöön, vaikken aiokaan yrittää aprillata tahi kertoa aprillauksista. (Asijauheesta = varta vasten)

Edellisen postauksen jälkeen remontti on edennyt jo katon ja seinien osalta loppuun. Ikkunat ja ovet uusitaan muutaman viikon päästä. Riihen ja autokatoksen kattoa varten tuli jo ruoteet ja peltikuorma, kai niiden laitto alkaa ensi viikolla. 

Tuosta pohjoispäädystä jäi nyt kyllä uupumaan se katkolauta, josta oli jossain vaiheessa puhetta. Kai sitä voisi vielä kysyä. Valkoisella paneloidut pystypalkit näyttävät minun silmiini vähän hassuilta, jos ei niiden päälle tule katkoa. Aikaisemmin päädyssä vaihteli vaaka- ja pystylaudoitus. 

Se remontista tällä erää. Elämässäni on muutakin, paljolti koulutyötä tällä hetkellä. Viikko sitten perjantaina työasiat mietityttivät toden teolla, mutta tällä viikolla huoltajien kanssa pidetty palaveri ja siinä sovittu toimintatapa on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Tämä viikko oli aivan erilainen viime aikoihin verrattuna tämän yhden oppilaan kohdalla. Toki luokassa on muitakin haasteita, mutta usko tulevaan on vahvistunut. 

Sää on ollut nyt aurinkoinen joskin pakkastakin on piisannut. Hyvästä koulupäivästä, synttäritunnelmasta ja valoisuudesta johtuen kenties jaksoin eilen töiden jälkeen jotain pientä kotonakin (pyykkäystä ja tuhkan levitystä). Sitten vielä sain yllättäen puhelun Signe-ystävältä Kainuusta, oli mukava kuulla hänen ääntään pitkästä aikaa, kuin myös tänään Liisa-ystävän, joka lähetti whatsapp-ääniviestin. 

Huomenna palmusunnuntain jumikseen, sitten äänestämään ja käyttämään myös Millania äänestämässä. Sitten juodaankin vaali- ja kirkkokahvit kakun kera, kunhan saan äntihin leipoa kakkupohjan. 

Tyrjöötä osa 2

Oheinen kuva on otettu 14.3. Silloin oli peltikatto melkein valmis ja eteläseinä jo paneloituna. Ja parveke pudotettuna. 

Tuon jälkeen remontti on edennyt kovasti. Eilen oli laitettu jo rännit ja syöksytorvetkin vesirosvoineen. Seinistä vain pohjoispääty ja luoteisnurkka ovat puolimoos. Mutta muutama viikko pitää odotella ennenkuin ikkunoita ja ovia tullaan asentamaan. Sitä ennen ehkä on jo riihen kattokin valmiina. 

Mies on päivittäin tyrjännyt pihalla, siivoten työmiesten jälkiä. Itse aloitin ikkunoiden edustojen tyrjäämisen kylmästä komerosta, joka on täpötäynnä kampetta ja roipetta. Kannoin muutaman banaanilaatikollisen askarteluvärkkejäni kylmälle vintille - kun olin ensin raivannut sinne tilaa. (Ja Toivoskelen, että muistan, missä ne ovat, kun niitä kaipailen.) Komeron tyhjäys on toki kesken, mutta on tässä aikaa vielä ennen kuin ikkunat ovat valmiit.

Monta yötä mietin kukkien ja taimien turvaamisen järjestämistä siinä vaiheessa, kun huone kerrallaan ruvetaan ikkunoita irrottamaan ja vaihtamaan.

Nyttemmin olen kyllä miettinyt öisin enempi työasioita. Ratkaisu on yhä tekemättä. Ja muutakin miettimistä työasioissa on, oppilaiden asioita. 

Tänään kuitenkin multa-, kylvö- ja kasviterapia auttoi minua jättämään työasiat hetkeksi mielestä. Vitkuttelin kylvöjä mainitun tulevan ikkunaremontin takia, mutta koska se siirtyy huhtikuun loppuun, niin en voi siirtää kesäkukkien esikasvatuskylvöjä niin kauas. Ehkäpä silloin ei ulkona ole enää pakkasta ja saan suojattua taimet riittävästi muovihupulla. Tänään kylvin vaniljasamettikukka, leijonankitaa, päivänsineä, mustasilmäsusannaa, punarevonhäntää, kukontöyhtöä ja vähän lisää ahkeraliisaa, kun edellinen kylvö saattoi kuivahtaa. 

Iso ilo tänään oli siitä, kun huomasin mustanmerenruusun nousseen pintaan. 

Sain kälyltä viime kesän alussa kukkivan mustanmerenruusun, syksyllä löysin sattumalta sen kävyt (minulle aivan uusi kasvi, enkä tiennyt sen talvehtivan), ja pari viikkoa sitten panin ne multihin. 

Tyrjöötä osa 1

Tämä paastonaika on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen. Suunnaton myllerrys menossa, niin ulkoisesti kuin vähän sisäisestikin. Miten ulkomylläys alkoikaan? Eräänä päivänä kotiin tullessani pihassa oli outo auto. Mies odotti minua erään kattofirman myyntiedustajan kanssa. Kanttorilan katon kunnostus on ollut pitkään mielen päällä, ja nyt myyntimies oli paikkakunnalla kierrellessään kiinnittänyt huomiota vanhaan taloomme. Sen iltapäivän aikana sovittiin kattoremontin lisäksi myös ulkoverhoilun uusimisesta. Talon ulkomaalausurakka on niin ikään odottanut toteuttajaa. Mutta nyt ei tyydyttäisikään maalaamaan, vaan vaihdettaisiin uudet paneelit ja niiden alle hengittävä eriste, pieneläinsuojaverkko ynnä muu tähtehellinen. Kattopeltiremonttiin sisältyisi myös mm. katon oikaisu sekä rännien ja syöksytorvien uusiminen. Syöksytorviin tulee sellainen väliohjain, jolla voi sadeveden kerätä talteen.

Tavallisesti asiakkaat haluavat tällaiset ulkoremontit teettää kesällä, ja siksi talvisaikaan remontteja myydään talvikampanjahinnalla. Talvella remontoinnin etuna on kuulemma se, että lumi ja jää suojaavat pihaa ja puutarhaa, kun pihamaalle tulee pariksi kuukaudeksi pelti- ja paneelikuormia ja roskalavoja. Toisaalta mahdollinen sade tulee lumena, joka on helppo saada pois ruoteitten ja katteiden päältä ennen peltien laittoa.

Remontin alku sovittiin viikolle 11, mutta koska puutavaraa tuli odotettua aiemmin (eräänä myöhäisiltana yllättäen, kun kuorman tuoja ei ollut tavoittanut miestä puhelimella ilmoittaakseen tulostaan), katon oikominen ja valmistelu peltejä varten alkoikin maanantaina viikolla 10.

Viikon loppupuolella näytti jo tältä. 

Se sisäinen myllerrys liittyy työasioihin. Minulla on edessäni valintatilanne, joka vähältä stressaa, osaanko valita oikein. Viime postauksessani viittasin niin ikään jännittäviin työasioihin. Olin silloin menossa työhaastatteluun. Ja nyt näyttäisi, että minulla saattaisi olla kaksikin työpaikkavaihtoehtoa ensi syksylle. 

Loman loppu ja saldo

Kiitos tästä lomasta! Millan kysyi minulta lauantaina, oliko loma tarpeeksi pitkä vai olisinko halunnut jatkaa vielä toisen viikon. Vastasin, että kyllähän minä olen jo aika tavalla ehtinyt laiskotella. Mies tosin väitti vastaan, etten muka olisi ollut jouten. Mistä hän sen tietäisi, kun on itse ollut riihellä puuhaamassa erilaisia projektejaan.

Aikomani mullanvaihto jäi alkutekijöihinsä, vain pari vehkaa, kohtalonpensas, herttaköynnös, yksi aaroninparta ja yksi rönsylilja saivat uudet mullat, kastelukiteillä höystettynä. Lisäksi kliivia sai suihkun. Suihkutella voi toki myöhemminkin, mutta mullanvaihtoa täytynee jatkaa vuoden päästä.

Toki muutenkin sotkin mullan kanssa, kun orvokeiden jälkeen koulin purjot ja mukulasellerit. Eilen vielä kylvin jonkin verran tomaatteja ja neljä munakoison siementä. Ja tänään pitäisi panna multihin vielä mustanmerenruusun kävyt, kun toin ne jo kellarista ylös. En kyllä yhtään tiedä, onko jo sen aika.

Sotkemisen lisäksi olen vähän jotain siivonnutkin (muoviastiakomeron...), lukenut yhden kirjan (kaskuja) ja virkannut afrikankukkia. Mutta parasta lomassa on kuitenkin ollut erilaiset sosiaaliset tilanteet, tiistain sukulointi- ja kouluvierailureissu, kyläilyt Millanin luona ja tänään vielä loman päätteeksi siskon kyläily Kanttorilassa.

Loman aikana pihaamme tuotiin - ensimmäinen - rakennustarvikekuorma katto- ja ulkoverhousremonttia varten. Siihen tulee vielä ainakin yksi siirtolava jätteelle ja peltikuorma. Mutta työmiehet tulevat ilmeisesti jo huomenna aloittelemaan remonttirupeamaa. Huomenna tässä käy myös ikkunafirman edustaja esittelemässä ja ehdottelemassa, mutta kotitalousvähennyksien kannalta mahdollinen ikkunoiden uusiminen kannattaisi siirtää ensi vuodelle.

Ensi viikolla on muutakin jännää, mutta siitä kenties myöhemmin tarkemmin. Vihjaan sen verran, että liittyy työasioihin. 

Loman alku ja kirjemuisto

Eilen töistä talvilomalle lähdettyäni autossa nukutti kunnolla. Kotiin päästyäni ja välipalan nautittuani kääriydyin makuupussiin sohvalle ja nukuin melkein tunnin, miesten yhdistelmähiihdon ajan. (Sen verran kuulin unen läpi, että Arvin jalka on paskana.) En sitten jaksanutkaan muuta kuin kirjoittaa kirjettä ja lukea vanhoja kirjeitä.

Millan antoi pari viikkoa sitten minulle pussillisen kirjoittamiani kirjeitä luettavaksi ja säilytettäväksi (kenties siksi kunnes Millanilla on uusi koti). Kun eilen sitten luin niistä loputkin, niin löysin yhden unohtamani unen, jonka olin kertonut Millanille kirjeessä.

Viime vuosina minulle on joka kesä tullut käsivarsiin, ranteisiin tai peukalohankaan ankarasti kutisevaa ihottumaa, jokin allerginen reaktio, jota olen sitten raapinut verille ja käsi on ollut tulehtunut pari viikkoa tai pidempään. Eräänä kesänä olin sitten nähnyt unta, että olin tohtori Kiminkisen vastaanotolla, mutta en pyynnöstä huolimatta kehdannut näyttää hänelle käsivarsiani. Kiminkinen sanoi minulle - suorasukaiseen tapaansa - että tule sitten takaisin, kun käsi irtoaa...

Tänään jaksoin aloitella lomapuuhia pesemällä koneellisen pyykkiä ja koulimalla orvokkeja. Suunnitelmissa lisäksi ainakin huonekasvien suihkuttelu ja mahdollinen mullanvaihto sekä sukulointia. Ainakin yksi työhomma pitäisi myös hoitaa jossain välissä, uuden istumajärjestyksen mietintä. 

Taas muistelua Dein inspiroimana

Toissapäivänä taisi olla kansainvälinen radiopäivä, jonka vuoksi Radio Dein päivän kysymyksenä pyydettiin radiomuistoja, ensi kosketuksia radioon, tai ajatuksia radion nykyisestä kuuntelusta tai merkityksestä.

Toki minäkin ryhdyin heti auton ratissa muistelemaan, ja olihan minulla mm. joidenkin kuuntelijoiden kanssa yhteisiä muistoja esim. radiojumalanpalvelusten kuuntelemisesta. Lapsuuden kodissa radio oli auki melkein koko ajan. Kirkko oli kaukana, niin sunnuntain jumalanpalveluksen korvasi radiokirkko. Sieltä varmaan opin niin uskontunnustuksen kuin Isä meidän ja Herran siunauksen. Yleensä jumalanpalveluksen aikana samalla kuorittiin sisarusten kanssa perunoita perunamuusia varten. Taikka perunavoita, niin kuin sitä meillä sanottiin.

Isä sähkömiehenä oli värkännyt tuvan radiosta yhteyden navettaan niin, että askareilla ollessaan isä ja äiti pystyivät kuuntelemaan radiota, ja ties vaikka lehmätkin mielikseen kuuntelivat Iltatuulen viestiä. Joskus kävi niin, että jos joku lapsista erehtyi sorkkimaan radioasemia, isä tuli vinkiäätte navetasta asettamaan oikean aseman kohdalleen. En minä ainakaan kyllä muista uskaltaneeni sorkkia radion kanavanvalitsinta.

Kyllä radiosta tuli paljon meille lapsillekin mieluista kuunneltavaa. Muistan, miten toisinaan istuin radion alla olevan polkusingerin pöydän päällä korva kiinni kaiuttimessa, kun tuli jokin jännittävä kuunnelma. Oli kyllä ihmeellistä huomata, että Areenasta löytyy mm. jännityskuunnelma, jonka nimi on lapsuudesta mieleeni syöpynyt: "Karjakko ja kartanon kummitus". Tietysti kuunneltiin myös Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, jotka aina jatkuivat huomenna. Ja jouluisin iki-ihanat Noita Nokinenät. Sitten kun tuli ikää vähän lisää, Nuorten sävellahjasta tuli suosikkiohjelma. Muistanpa itsekin osallistuneeni. Toivekappaleeni oli Kasevaa, ja koska se ei ollut mikään tusinatoive, niin tottahan Jake Nyman toteutti toiveeni. Sitä en muista, oliko se Mari, Julie, Turhaan mua huudat vai Naula läpi pään...

Sitten 1970-luvun puolivälin jälkeen tuli meillekin kasettinauhuri ja mullisti musiikkielämän. ❤️

Lukioajoista

Nykyinen työpaikkani on koulukeskuksessa, jonka välittömässä läheisyydessä on myös lukio. Sen ansiosta pääsin pitkästä aikaa näkemään niin penkkarit kuin vanhojen tanssitkin. 

Kuuntelen työmatkoilla Radio Deitä. Siellä on aina aamuisin päivän kysymys. Penkkariviikolla pyydettiin kuulijoita muistelemaan omia penkkari- ja vanhojentanssiaikojaan. Minä en ehtinyt vastaamaan, mutta itsekseni muistelin 40 ja 41(!!) vuoden takaisia aikoja.

Minun aikoinani kotipaikkakunnan lukiossa ei ollut mitään wanhojen tanssiaisia saati prinsessamekkoja. Silloin pukeuduttiin vanhoiksi/vanhanaikaisesti. Minulla oli mamman musta vihkisilkki, musta mekko, joka saattoi olla äidin kihlajais- ja hautajaisasu, sekä musta pieni turkishattu ja pyöreäsankaiset lasit, joita pidin nenällä, koska en olisi niillä nähnyt kunnolla. Taisivat nekin olla mamman jäämistöstä. Ei kai sen päivän ohjelmassa ollut mitään sen kummempaa kuin normaalit koulutunnit.

Mutta seuraavan vuoden penkkaripäivässä ohjelmaa oli. Olimme kirjoittaneet opettajista lauluja, se oli yksi silloinen paikallinen perinne. Minä olin kirjoittanut luokanvalvojastamme laulun Malmstenin Leila-valssiin. Sitä ei sitten kuitenkaan laulettu, koska luokanvalvojamme ei ollut koulussa penkkaripäivänä. Mainittakoon, että kyseinen klassikko olikin yllättäen outo kenties kaikille muille abeille 😆

Tuolloinkin perinteisiin kuului tietysti pukeutuminen, mutta meillä ei muistaakseni ollut mitään teemaa. Myös nuorempien koululaisten sotkeminen huulipunalla kuului asiaan. Nyttemmin se on kai kielletty. Sen sijaan mitään karkkien heittelyä ei ollut.

Penkkariasuni intialaisnaisena koostin kotoa löytyvistä varusteista. Sen verran jouduin satsaamaan, että ostin ruskeaa värivoidetta käsiin, kaulaan ja kasvoihin. Mutta silmien väriä en toki pystynyt muuttamaan. Eivätkä hiuksenikaan ole luonnostaan sinisen mustat. Noinkohan niitä yritin jollain värjätä siltä osin kuin huivin alta näkyi, sitä en muista. Tarjetakseni kuormurin lavalla minulla oli sarini yllä erilaisia huiveja ja torkkupeitto.

Kiersimme kuorma-autoilla ainakin kauppaopiston pihassa, ikätovereita tervehtimässä. 

Sitten alkoikin lukuloma, ilman mitään risteilyjä, tack o lov. Mukavaa näitä on muistella. 

Koulua pääasiassa

Neljä viikkoa kevätlukukautta on jo takana ja kolme viikkoa talvilomaan. Vähitellen olen tottunut ajomatkaan. Ei tarvitse enää joka päivä puristaa rattia hartiat jäykkinä. Tänään vihdoin huomasin myös aamun valkenemisen matkan aikana. Eipä aikaakaan, kun voi jättää pitkät valot kokonaan käyttämättä.

Yhä edelleen kollegat kysyvät säännöllisesti, miten on mennyt, onko kaikki hyvin tai miten meni viikonloppu. 

Sain väliarviointikeskustelut pidettyä loppuun viime viikolla. Nyt voisi olla aikaa ja jaksua esim. tukiopetukselle.

Ja kotonakin voisi koettaa tehdä asioita. Siis muutakin kuin olla puhelimella 🙁 (No, keitin minä tänään borssikeiton, ja eilen illalla tiskasin viikonlopun tiskit.)

Kylvöt aloitin pari kolme viikkoa sitten, Orvokit itivät melko nopeasti, vaikka epäilin omakeräämien siemenien itävyyttä. Keijunmekot ja mukulasellerit nousivat seuraavaksi, mutta paprikoita ja chilejä en jaksanut enää odottaa, vaan kylvin loputkin suippopaprikan siemenet pidettyäni niitä ensin kosteassa ja lämpöisessä. Sittemmin ensin kylvetyt ovatkin sitten alkaneet nousta pintaan... Voi olla, että keväällä minulla on paprikan taimia jaeltavaksi.