Taas yksi yllättävä ilonaihe kukkapenkissä

Eilen käytiin etukäteen synttärikahvittelemassa Millanin luona - ja huomennakin juhlitaan synttärikahvien merkeissä suvun piirissä. Millanin luota palattuamme ehdin olla illalla vielä vähän puutarhapuuhissa. Jatkoin aiemmin kesken jääneen reunuskiveyksen siivousta ja kuljin riipimässä sieltä täältä enimpiä suolaheiniä (auttaiskohan kalkitseminen vähentämään suolaheinää...?) sekä siankärsämöä ja hiirenvirnaa. Kun olin saanut niitä pois edestä, huomasin yllättäen laukan kukan. 

Sen varsi oli jäänyt lyhyemmäksi kuin ympärillä kasvavien illakkojen, ja se olisi jäänyt huomaamatta ilman riipimistä, etenkin kun en osannut odottaa sen kukkivan! Vuosia sitten Millan oli ostanut joukon laukkoja, joista hän antoi muutaman minullekin. Istutin ne pariin eri perennapenkkiin, mutta kummassakaan ne eivät ole aikaisemmin kukkineet, lehdet vain ovat tulleet pintaan. En ole enää odottanutkaan kukkia. Pitäisikö käydä katsomassa toisessakin penkissä, josko sielläkin jostain sattuman oikusta (kenties sateisen ja kolean alkukesän johdosta) olisi innostuttu kukkimaan. 

Tänään oltiinkin sitten taas viitisen tuntia urakoimassa Ruusurannassa. Mies ajoi nurmea ja jatkoi risuaidan tekoa, minä vajensin ja tyhjäsin kompostoria, siirsin mintut ruukkuihin yrttipenkkiin, raivasin yhden kukkapenkin reunuksen ja korjasin lehtikuusen verkkosuojauksen, kun Ulla-myrsky oli horjuttanut aikaisempaa, kevytrakenteisempaa viritelmääni. Lopuksi revin horsmaa, nokkosta ja mesiangervoa ja kanniskelin niitä risuaidan päälle. 

Kukkatarhan ilonaiheita

Vaikka tykkään melkein kaikista Kanttorilan puutarhaan istutetuista/kylvetyistä kukkakasveista, niin muutamien ilmaantumista odotan muita hartaammin. Omituisenhajuista ja vähän piilossa kukkivaa lamopeikonkelloa olen jo monesti hehkuttanut, eikä se ihan vielä kukikaan, mutta tänään kävin ottamassa kuvia muutamasta muusta kaivatusta.

Tämä ihanan värinen idänunikko oli vielä eilen nupullaan. Lajike ehti jo kerran kadota toisesta kohtaa perennapenkkiä, mutta onneksi olin saanut siitä siemeniä ❤️ Kuva ei tee oikeutta värille, eikä kukka tänään sateessa ollut kunnolla auki - olin hätäinen ja halusin heti talteen. 

Pispalanneitoa olen kyllä myös ennenkin kehunut, enkä vähiten tuoksun takia. Sen siemenistä en ole onnistunut kasvattamaan taimia, mutta onneksi se on viihtynyt perennapenkin laidalla, johon se muutamia vuosia sitten asettui. Millan oli sen aikanaan hankkinut, en tiedä mihin penkkiin/kohtaan alunperin. Kasvimaailman arvoituksia. 

Yllä on korallikeijunkukan kukinto aukeamassa. Korallikeijunkukkaa olen himoinnut kauan. Purppura-, amerikan- ja tähkäkeijunkukkaakin Kanttorilassa on, mutta niiden kukinnot ovat mitättömän värisiä vaikka viehkoja nekin. 

Köynnöshortensiaan on nyt vasta toisen kerran, pitkän tauon jälkeen, tulossa kukintoja, ensimmäiset kukat aukeamassa. 

Köynnöshortensian tukena "sattumasembra", nyttemmin minulla on myös siemenistä itäneitä sembrataimia, kenties Ruusurantaan, jos taimet pysyvät hengissä. 

Köynnöshortensian tyvi kaipaisi ruosimista niin kuin moni muukin kohta. Ehkä kohta... Pari muutakin keskeneräistä perkuuprojektia tällä markilla odottaa jatkajaa. 

Heinäkuu alkoi Kanttorilan kulmilla

Heinäkuun alkamisen kunniaksi oli pitkästä aikaa lämmin päivä. Jopa niin lämmin, että minäkin intaannuin pukemaan shortsit. Eilen pesemäni pikkumatot kuivuivat telineellä sukkelasti. Tänään pesin lisää ruukkuja pois nurkista lojumasta. Tein samalla vähän tilaa kuistin alustaan. Oli minulla vähän sisähommiakin, kun olin päättänyt tehdä pitsaa samalla kun teen kakkupohjan Millanin synttäreitä varten. Sain pitsaan upotettua yhtä ja toista pakastimesta. Jälkiruuaksi tein mangotuorejuustokakun, jotta sain käytettyä vanhenevan mascarponen ja agar-agarin. 

Ehdin illemmalla vielä pihalle jatkamaan eilen aloittamaani urakkaa ja pilkkomaan siinä irrottamiani rikkaruohotuppaita vesurilla kuusipölkkyä vasten. Tämä urakka jäi vielä vähän kesken. Ja se oli vasta ensimmäinen perennapenkki. Viime kesänä jäi Kanttorilan perennapenkkien hoitaminen vähiin, kun (silloinkin) urakoitiin ankarasti Ruusurannnassa.

Ruusuranta

Vaikka "siirtolapuutarhani" ei olekaan ihan Kanttorilan kulmilla, mutta koska se kuuluu olennaisesti kesäarkeemme ja koska olen siitä pitkin kevättä ja kesää maininnut, niin tänään laitan sieltä muutaman kuvankin, kun kerta vihdoin muistin ottaa kännykän mukaan.

Nämä muutamat kuvat näyttävät osan siitä, miksi Millan nimesi tontin Ruusurannaksi.  

                                             'Ilo'

Tuon nimen Millan kertoi tälle kaunottarelle. Se tervehtii ensimmäisenä pihaan tulijaa. Nyt kun sen ympäriltä on raivattu pois villivadelmaa, se pääsi paremmin esille. 

Juhannusruusu ja joku toinen.  Siitä toisesta vielä lähikuva. 

Ruusuja on lisää siellä täällä, mm. kuistin pielessä ja sisääntulotien toisella puolella (vatukon raivauksen yhteydessä löytyi yksi myös takamarkilta), mutta yksi kuva enää, punalehtiruususta. 

Trysköötä työleirillä

Kuluneen kevään (tahtomaton) hidasteluni kylvö- ja esikasvatuspuuhissa sekä tämän kesän koleus selittävät mm. kesäkukkieni hidasta edistymistä. Vein eilen amppeleita kasvihuoneeseen, josko siellä keijunmekko, liuskamiinanköynnös ja mustanmerenruusun alkaisivat kasvaa/ muodostaa kukkia. Eilen oli muuten enempi sisäpuuhapäivä (kirjahyllyn ja kansioiden siivousta), kun satelun lisäksi oli taas koleaakin. 

Mutta tänään sain taas miehen lähtemään kanssani Ruusurantaan tryskäämään. Hän jatkoi vatukon raivaamista, löysi kuusia ja männyn pajukon seasta ja katkoi pajuja pois niiden tieltä. Vaikein/raskain urakkansa oli kuitenkin vanhan kasvihuonemuovin kaivaminen ja kiskominen pois vadelmanjuurten ja multakerroksen alta. Itse en tällä kertaa huitonut viikatteella. Tein bokashista muutaman multatehtaan jemmaan autotallin nurkkaan, tyhjäsin kompostorin jälkikompostoitumaan joutilaaseen roskasäiliöön ja täytin sitten kompostorin uudestaan. Sitten tyhjäilin ja pesin sadevesiastiat uusia sateita varten (jotka äsken alkoivatkin). Lopuksi keräsin takamarkilta pari sylillistä lupiinia. 

Toin muutaman raparperin varren. Teen niistä ensin simaa ja sitten piirakka. Huomenna on leipomapäivä. Uuniin tulee muutakin kuin piirakkaa. Hapanjuuri muikenemassa ja rikotut ohraryynit piimässä likoamassa. Torstaina on kyläily-ja katsastuspäivä. 

Juhannusta ja työmaalla kahden viikatteen taktiikalla

 

Viime vuosina juhannus ei ole meidän huushollissa juuri näkynyt, tuntunut tai maistunut sen kummemmin, lukuun ottamatta Johannes Kastajan juhlimiseen osallistumista paikallisessa jumalanpalveluksessa. Perinteiset juhannussiivouksetkin ovat rajoittuneet enimmäkseen pihalle. Mutta tänä vuonna meille oli tulossa yövieraita juhannusaatoksi, niin minulla oli kylliksi motivaatiota keskittyä riittävässä määrin myös sisätiloissa siivoukseen. 

Kun vieraamme olivat lähteneet, me palasimme pihatöihin, enimmäkseen Ruusurannassa, jotain pientä Kanttorilan pihassakin. Eilen niitimme Ruusurannassa vuorotellen, ja välillä käyttelin myös lapiota (ja välillä tapoin lehtokotiloita). Tänään (jumalanpalveluksen ja lupiinintuhoamissession jälkeen) muistimme Ruusurantaan lähtiessämme ottaa mukaan toisenkin viikatteen. Minä käyttelin siellä ennestään olevaa lyhytteräistä viikatetta ja jatkoin kohti tontin takarajaa, mies jatkoi vatukon raivaamista repimällä ja viikatteella. Saimme suurinpiirtein samankokoisen pläntin nurin, mutta miehen urakka oli työläämpää. Yhtä hikisiä ja väsyneitä taisimme silti olla. Ennen kotiinpaluuta kärräsin pari multakuormaa perunoille ja kottikärryn tyhjättyäni täytin  sen niittämilläni rontoilla, jotka kuskasin risuaidan päälle. Ketjutusta ja rationalisointia. 

Huomenna jälleen kesäloman uusi päivä. Ei mitään suunnitelmia. Mutta kyllä me taas jotain keksimme. 

Reissuja ja tärkeä muistutus itselle kasvivalosta - ja eiköhän jotain taas puutarha-asioistakin

Tammikuussa varmaan haeskelen ja yritän muistella, mihin olen piilottanut esikasvatukseen tarvitsemani kasvilamput, kun aiemmin hankkimani ei olekaan enää peräkamarin astiakaapin päällä. Sinne laitoin takaisin kuitenkin niin ikään esikasvatuksessa tarvitsemani lämpömaton - johon kiinnitin post it -lapun. Siihen kirjoitin, että lamput ovat nyt vinttikamarista pöytälaatikoissa. Varulta kirjoitan tännekin muistiinpanoihin, kun useasti olen täältä etsinyt unohdettuja tietoja. Se siitä, sitten muihin asioihin.

Kirjoitin viimeksi juuri ennen perinteistä Norjan vierailuamme. Menomatkalla poikkesimme jälleen kylässä - ja herkuttelemassa - äidin serkun luona ja Ruotsin puolella Millanin tädin luona (hän kokee edelleen Suomen kodikseen ja totesi, että vierailumme toi kodin tuntua, ihan kuin olisi päässyt käymään kotona). Tapasimme Norjassa tällä kertaa koko ystäväperheemme. Tuntui niin mukavalta, kun perheen nuorempi tytär puhutteli minua jälleen opeksi ("because it's your real name") ja kun esikoispoika muisti edelleen runsaasti suomenkielen sanoja ❤️ Matka oli kaikin puolin onnistunut. Paluumatkalla poikettiin vielä hairaamaan kyytiin veljenpojalta ostamani mattokäärön. Saan juhannukseksi keittiön lattialle puhtaan maton 😊

Kotiin on aina mukava palata reissulta. Vähän taas jännitti, miten kasvit sillä välin olivat pärjänneet. Hyvinhän ne, kasvaneetkin olivat. Mutta heti reissun jälkeen piti jatkaa kesken jäänyttä kesäkukkien istutusurakkaa. Paitsi että ennen kotiin tuloa pysähdyttiin Ruusurantaan, minä istuttamaan lisää maa-artisokkaa ja mies leikkaamaan nurmea.

Paluuta seuraavana päivänä käytiin Millanilla kylässä viemässä tuoreet terveiset tädiltä. Sitten taas päiväksi pihatöihin ennen seuraavaa reissua, kesäseuroihin entiseen kotikaupunkiin. Mies oli varannut kahdeksi yöksi hotellihuoneen, koska rivitalo-osakkeessamme on tällä hetkellä vuokralaisia. Olin odottanut tapaavani paljon tuttuja sekä vakiokesäseuravieraita että paikallisia ystäviä vuosien takaa ja monen vuoden tauon jälkeen. Odotukseni täyttyivät ja oikeastaan ylittyivät. Toki ehdimme rookaamisten ja praatailun lisäksi nauttia juhlaohjelmastakin. Musiikkitarjonnassa oli useita helmiä. Soitinyhtyeen säestämä kuoro, jossa ystäväpariskuntakin palvelee, yllätti tasokkuudellaan. Messu entisessä kotikirkossa oli muutenkin juhlallinen ja elähdyttävä. Paluumatkan teimme mutkin lapsiemme luona. Kaikin puolin onnistunut reissu siis tämäkin ❤️

Maanantaina ja eilen pihatyöt ovat jatkuneet, mutta tänä päivä on mennyt vähältä toipuessa eilisestä niittämisestä. Viikatteen heiluttaminen on raskasta tottumattomalle. Minä niitin Ruusurannassa kasvimaan ympäriltä korkeaksi ennättäneitä rikkakasveja ja kun viikate vapautui, mies niitti lupiineja tienlaidalta. Niittoa pitää mennä huomenna jatkamaan. 

Mainittakoon vielä ainakin se, että ennen seuramatkaa istutin myös Ruusurannan kasvihuoneeseen muutamia tomaatteja (lähinnä nimettömiä rääppöjä) ynnä kaksi vesimelonia sekä borlotto- ja salkopapuja. Oli mukava nähdä eilen, että ne kaikki olivat hengissä ja hyvässä kasvussa. 

Kotipihassa en meinannut keksiä avomaankurkuille istutuspaikkaa (tosin taimetkin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa), kun edelliseen kurkkupenkkiin istutin gladioluksia ja kun kurkuille aikomassani paikassa pilkotti perunanvarsia. Mies tarjosi autonrenkaita istutuslavaksi, siinä ratkaisu. Kaksi autonrengasta sain helposti mahtumaan herukan ja lipstikan väliselle alueelle parsojen eteen. Nyt seuraan, alkavatko istuttamani minitaimet kasvaa vai vaihdanko tilalle uudet. Kylvin lähes kourallisen siemeniä varmistaakseni, että jokunenkin itäisi. Kellarissa on vielä kolme kurkkupurkkia edellistä satoa, mutta kyllä täytyy syksyllä tehdä lisää