Omenatarha

Omenatarha

maanantai 4. maaliskuuta 2024

Ruumiillista surutyötä

Tuntuu, että niitä tulee nyt trusapäin, suruviestejä. Nyt me olemme miehen kanssa molemmat täysorpoja, kun anoppi kutsuttiin kotiin myöhään lauantai-iltana. Tätä tiedettiin odottaa, jo ennen edellisiä hautajaisia. Kuten vihjasin jo aiemmassa tekstissä.


Vaikkei suruviesti ollut yllätys, kyllä se silti haikeaksi veti. Sunnuntain selasin hautajaisvirsiä, jopa kirkon penkissä. Sitten selasin myös mummon tekstejä. Anoppi oli ahkera kirjoittamaan, muun muassa muistelmansa ihan kansien väliin. 

Mies on jatkanut koivusavottaa, minäkin siellä olen itseni hiestyttänyt risuja pätkien ja pois jaloista kanniskellen. Jonkinlaista surutyön korviketta saattaa olla miehelle tuo raataminen. Minä mietin noita koivuja. Nekin olivat jo tulleet tiensä päähän, sisältä lahoja vaikka joka kevät silmuista avautui hiirenkorvia. Vaikka sen tiesi jo muutaman vuoden ajan, että ne pitäisi kaataa, ennen kuin itsekseen rysähtävät omia aikojaan, niin ei olisi millään raaskinut. 

Nyt on kuulunut tuolta julkkissaraltakin taas useampia kuolinuutisia, mm. Jungner, Taanila ja KD:n entinen kansanedustaja Leena Rauhala, johon sain itsekin tutustua KD Naisten toiminnassa. 


lauantai 2. maaliskuuta 2024

Saha soittaa ja iskee kirves ynnä oksasakset purevat

Lupasin yhdelle oppilaalleni, että hiihtoloman aikana käyn hiihtämässä. Lupaus on yhä lunastamatta ja voi jäädäkin. Keksin tänään korvaavaa liikuntaa. Mies on huudattanut moottorisahaa nyt jo toista päivää, viimeisetkin pihan lahot koivuvanhukset ovat nyt nurin. Risusavottaa niiden kanssa riittää minullekin. Ja hangessa kahlaamista. 


Tienvieren suurimman koivun viimeinen haara oli niin laho, että se kaatui liian aikaisin ennen kuin mies ehti sitä ohjata. Niinpä se rysähti sinne, minne ei pitänyt, mennessään sivalsi saskatoonia ja vielä pahemmin se kohteli Latvian matalaa. Kirsikkapuusta halkesi useampi paksu haara. Puu oli saanut kasvaa rehottaa omaan tahtiinsa, nyt sitä karsittiin, vaikkakin hallitsemattomasti. Aika näyttää, mitä siitä seuraa. Mutta ajattelin säästää Millania yhdeltä murheelta, enkä kerro hänelle, miten hänen istuttamalleen kirsikalle kävi. Yritin sanoa miehellekin, ettei puhuta siitä Millanin kuullen. Saa nähdä, muistaako hän pitää suuns kiinni. Katkoin osan kirsikan revenneistä oksista ja jätin ne hangelle pupuja varten. Jos tuo puu tuosta tokenee tekemään satoa, niin voi olla, että nyt sitä taas yltää suojaamaan linnulta. 



Toisenkin puunrungon kanssa tuli häihäräppiä. Pihlaja sai osumaa, samoin joustinpatjojen rungoista kasattu kukkaportti, joka oli mennyt taas lysyyn. Taannoin oli lumi painanut sen luokalle. Silloin se nousi  takaisin, että bojoing vain, kun tyhjäsin lumen sen päältä. Mutta nyt tarvittiin oksasaksia ja kahta sorttia sahaa, ennen kuin portti ponnahti pystyyn paksujen oksien alta.

Kuvista näkee, millaiset säät ovat vallinneet lomalla. Ei ole minua eikä sisähommiani haitannut. No, tänään en ole vielä paljoa ehättänyt tuvalla touhuta. Virkkasin muutaman afrikankukan trikoomekkoni tahrojen peitoksi ja keitin pakastimentyhjäyskeittoa (keitinlientä, tomaattia, tomaattimehua, lehtikaalta, härkäpapua, pensaspapua, basilikaa, persiljaa, hapankaalta ja revittyä tofua, ynnä muutama pottu).

Kastelin risusavotassa jo kahdet toppahousut, siis lumessa kahlaamalla. Jos jommat kummat ovat ehtineet kuivua, voisin mennä miehen kaveriksi risuja katkomaan ja raahaamaan risuaidan päälle. 

torstai 29. helmikuuta 2024

Tomaattipäivitys

Kysyin Millanilta, milloin hän on tavannut aloittaa tomaattikylvöt. Hän vastasi, että runkotomaattien osalta 28.2. Niinpä minäkin päätin kokeilla, helmikuun viimeistä päivää, joka tänä vuonna onkin 29.2. Olin ostanut tuollaisen tomaattien minikasvihuoneen, johon nyt sitten kylvin pari siementä kutakin lajiketta. 



Kasvihuonekaupan yhteydessä sain lupauksen ilmaisista siemenistä, jos lähettäisin mainoskäyttöön valokuvan pystytetystä, käytössä olevasta kasvihuoneesta. Sillä minulla on nyt sitten muitakin lajikkeita kuin iänikuista Money makeria.

Viime vuonna jo kokeilin kylvää yhden siemenen kutakin valitsemaani lahjalajiketta, mutta silloin Blue Pitts ei itänyt. Nyt kylvin tuplat muista paitsi Kudesnikista. Vaikka siinä on A-vitamiinia (tai juuri siksi), se ei maistunut kovin hyvältä. Jo mainittujen lisäksi minulla on nyt itämässä Pastel Sleeves, The Trace of a Flying Dragon, Dr. Carolyn ja Buffalo's Heart. Minä nyt kylvin kaikki samalla kertaa, kirsikkatomaatinkin (Dr. Carolyn), kun kerta nuo kaikki pelletit piti kerralla turvottaa. 


Kuutentoista turvepellettiin mahtui sitten muutakin, yksi Money maker (kun siemeniä yhä piisaa), viimeinen Balcony yellow ja kolmeen pellettiin talvikynteliä. Nyt vasta hoksasin, että olisin voinut laittaa samaan lootaan myös tomatilloa, mutta sille olisi kuitenkin niin vähän käyttöä, että taidan jättää tänä keväänä väliin. 

Laatikko saa nyt olla jonkin aikaa (itämiseen asti) lämpömaton päällä.

Vintin ikkunalla oleville Outdoor Girl -taimille piilotin tänään ruukkuihin vähän tomaattilannoitetta. Olisi ollut helpompi laittaa sitä valmiiksi ruukun pohjalle koulimisvaiheessa vaan enpä silloin hoksannut. Nyt tökin paksulla kudinvartaalla ruukkujen reunamille koloja, joihin varistelin teelusikalla nokon ravinnetta. 

maanantai 26. helmikuuta 2024

Lomanviettoa

Samoihin aikoihin, kun maailmalta kuului viesti toisinajattelijan kuolemasta naapurimaan vankeudessa, saimme kuulla muitakin suru-uutisia vähän lähempää, kun parikin iäkästä uskon veljeä, Kalevi ja Esko, oli kutsuttu kotiin - toinen tosin jo marraskuussa, mutta nyt vasta luimme muistokirjoituksen Shalom-lehdestä. Toiselle leskelle soitin ja toiselle lähetin muistamiset postitse. 

Meni muutama päivä ja putosi taas pommi, kun yhdellä sisaruksista saattaa olla syöpä levinnyt. Ja sitten kuultiin, että pikkuserkkumme on menehtynyt nopeasti edenneeseen sairauteen. 

Tällaiset viestit kuuluvat tähän ikään, ei sille mitään voi, mutta ei siihen vain totu. Täti kuitenkin sinnittelee, kuten anoppikin, vaikka molemmille jo saattohoitoa on ehdoteltu. 

Nyt kuitenkin vietän hiihtolomaviikkoa ja tekemistä piisaa, ettei ehdi surra eikä murehtia. 

Aloitin loman lukemalla 480-sivuisen kirjan, jonka olin varannut kirjastosta ja jonka juuri sopivasti ennen lomaa sieltä sain. 



Toinen urakka oli mullanvaihto, jonka siirsin viime keväältä tulevaan. Samoilla sotkuilla sitten koulin eilisiltana lisää taimia. Tomaattikylvökokeiluni koulin jo aiemmin, sitten keijunmekot ja nyt oli vuorossa orvokit ynnä muutama narsissitupakka, purjo ja ruotiselleri. 

Tälle lomalle ei ole suunnitelmissa juurikaan matkustelua. Mies kylläkin ajeli tänään jatkamaan lattiaremonttia asunto-osakkeessa. Itselläni mielessä aloitella raivailu. Haaveenani on kutsua pääsiäissunnuntaiksi lapset ja sisaruksia tänne kylään, niin sitä varten olisi hyvä jo pohjustaa siivousta. Esimerkiksi ompelemalla pois tieltä muutamia keskeneräisiä projekteja. 

Lomaviikon loppupuolella ehkä jatkan kuitenkin multasotkuja sen verran, että kylväisin tomaateista runko- ja pihvitomaattilajikkeita. Toistaiseksi kasvilamppu on ajastimen avulla palanut aamuin illoin, mutta maaliskuussa ei ehkä enää tarvita lisävaloa kylvöille. 

Pakkasjaksot ovat toivon mukaan jo takana. Eilen kirkkoon mennessä oli liukasta (miehellä oli potkukelkka apuna ja minulla liukuesteet kengissä), mutta tänään kirjastossa käydessäni melkeinpä kahlasin sohjossa. 




sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Kylmää kyytiä siemenille

Ohopsista! Olen kirjoittanut alla olevan tekstin perjantaina, mutta jostain syystä se on tainnut jäädä julkaisematta. Menköön nyt vaalipäivänä. 

Meillä koulussa on menossa arviointikeskustelut. Eilen minulla oli juttutuokia viiden oppilaan ja huoltajan/huoltajien kanssa. Hyviä tuokioita. Erityisen lämpöisenä jäi mieleen erään äidin lähdössä ollessaan tekemä kysymys: "Joko olet aloittanut kylvöt?" Tytär on kuulemma kertonut harrastuksestani, ja äidillä on sama innostus.

Maanantaina jaksoin töiden jälkeen aloittaa kylmäkäsiteltäviksi luokittelemieni siementen käsittelyn. Nimikylttejä olin leikellyt valmiiksi maitorahka- ym. purkeista. Nyt on sitten liuta multapurkkeja kylvöksineen peräkamarin lattialla odottamassa ulosvientiä. Puutarhuri ehdotteli, että saisivat olla pari viikkoa huoneen lämmössä ennen sitä. Katsotaan, maltanko antaa niiden olla niin kauan.

Toissailtana huomasin Outdoor girl-kylvöksestä itämisen merkkejä, jopa yhden hontelon taimenkin. Kiikutin purkin ripeästi vintille valohoitoon led-lampun alle. Omakeräämissä siemenissä näyttää siis kuitenkin olevan ytyä, vaikka olin epäileväinen. Keräsin siemenet nimittäin tomaatin rungon juurelle pudonneesta mätänemistilassa olevasta hedelmästä. Myöhemmin keväällä pääsen kokeilemaan myös omakeräämiä kasvihuonekurkun ja kesäkurpitsan siemeniä.

EDIT. Kurkistelin tänään purkkeihin, jotka odottivat ulos kylmäkäsittelyyn vientiä. Oli käynyt kuten vähän pelkäsinkin; yhdestä purkista oli alkanut puskea itua pintaan. Punapäivänkakkara. Hetken mietin, mitä teen itäneelle putkille. Sitten päätin viedä sen muiden mukana ulos. Kaivoin risuaidan viereen purkeille syvennyksen, jonne ne peittelin paksulla lumikerroksella. Jos punapäivänkakkarapurkista ei jää yhtään henkiin, on minulla vielä lisää siemeniä kerättynä, ja kesällä voi kerätä vielä lisää. 

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Kevään ensimmäiset kylvöt

Toinen työviikko oli hektinen ja välillä ongelmallinenkin, niin en muistanut saati ehtinyt viikolla jouduttaa kylvöjen aloitusta, vaikka se on ollut mielessä melkein vuoden alusta asti. 

Toki sen verran olemme miehen kanssa tehneet esivalmisteluita, että olemme raahanneet yhtä multasäkkiä edestakaisin sisälle ja ulos. Kas kun puutarhuri neuvoi niin tekemään harsosääskien torjumiseksi. En jaksanut yksin kärrätä jäätynyttä multapussia sisälle, niin mies auttoi säkin portaita ylös kylppäriin. Kyllä minä sen sieltä sain sitten tuonnempana vastuukin päällä vedettyä peräkamarin lattialle jatkamaan sulamista ja lämpenemistä. Reilussa viikossa piti harsosääskien munien kehittyä toukiksi. Sitten vedin vastuukilla säkin takaisin ulos kuistille viimeisimpien kovien pakkasten aikaan. 

Loppuviikolla kiskoin säkin takaisin sulamaan, mutta eihän se nyt tokikaan ehtinyt sulaa ja lämmetä ensimmäisiä kylvöjä varten. Onneksi minulla oli vielä jemmassa pari kookosmultabrikettiä, joista toisen laitoin eilen turpoamaan, sitten kun olin kollastanut siemenjemmani ja tehnyt inventaarion. 

Aika monta siemenpussia, erityisesti perennoista kerättyjä siemeniä, laitoin sivuun odottamaan kylmäkäsittelyä. Kunhan kuskattu multa vielä hetken sulaa, niin täyttelen ja nimikoin parikymmentä purkkia, ja kun siemenet ovat saaneet horvin olla sisällä, vien purkit ulos lumihangen alle. 

Eilen vihdoin siis kylvin KEIJUNMEKKOA. Se itää valossa, kuten MUKULA- ja RUOTISELLERIKIN, joten ne kylvin saman kuvun alle ja vein vintin ikkunalle. Tänään viritin niille valon, mutta pitäisi vielä saada laitettua lamppuun ajastin. Vintin ikkunalla on myös NARSISSITUPAKKAkylvös. Sen jätin viime keväänä vallan kasvattamatta.

ORVOKKI taas kuulemma idätetään pimeässä, mutta lämpimässä, joten laitoin orvokkipurkit (vaaleansininen ja oranssi) samalle lämpöalustalle MUNAKOISO-, CHILI -, PAPRIKA - ja TOMAATTIkylvöjen kanssa. Tomaatteja ei toki vielä tarvitsisi kylvää, mutta tämä on kokeilu, itävätkö itse kerätyt OUTDOOR GIRL - lajikkeen siemenet. Myöhemmin sitten muitakin lajikkeita, ja tarvittaessa uusintakylvö Outdoor girlistä. Chiliä kylvin aivan liikaa, mutta tuli mieleen, josko oppilaat haluaisivat kasvattaa oman chilin vaikka äitienpäivälahjaksi. Paprikaa on kolmessa purkissa, suippopaprikaa, jotain Millanilta saatua lajiketta sekä muutama epämääräinen siemen. (Ai niin, kylvinhän kokeeksi viimeiset kolme PEPINON siementäkin, vaikken sen suhteen toiveikas olekaan.) 

Epämääräisistä siemenistä puheenollen, omat siemeneni inventoituani tongin vielä pussin, jonka pelastin Millanin roskiksesta muuttoapua antaessamme. Sieltä löytyi lisää kylmäkäsittelykokeiluihin. Toki omissakin siemenissä oli useampia nimettömiä lajeja, jotka mahdollisesti kasvettuaan paljastavat itsensä. Siemenpusseja ei kannata vuositolkulla laatikossa jemmata odottelemassa. Tulevana keväänä täytyy kuitenkin kaivaa kanadanpiisku pois navetanpäädystä, niin siihen jää isohko alue tilaa uusille istutuksille ja/tai kylvöille. Jos ei kylmäkäsittelystä saa istutettavaa, niin onpahan noita kesäkukkien siemeniäkin jemmassa. 



keskiviikko 10. tammikuuta 2024

Lisää polttopuuta

Kanttorilan portinpielen koivuvanhuksesta kaatui viime elokuun myrskyissä se haara, joka oli kallellaan pihaan päin. 


Mies päätti jo silloin, että loputkin kaksi haaraa täytyy kaataa viimeistään kevättalvella. Loppuvuoden aikana koivun paksuun runkoon ilmestyi halkeama, joka näytti vähitellen leviävän. Samaan tahtiin tielle päin kallellaan oleva haara näytti kallistuvan. Sen huomasi siitä, että alin oksa alkoi roikkua aiempaa alempana.

Kun eilen tulin töistä, näin että kotimarkilla oli saha soinut. Tien suunnan runkohaara makasi ojassa, latvaoksat siivottuna pihan puolelle. Myös postilaatikon nurkalla ollut laho runko oli kaadettu. Oletin ilman muuta, että nyt mies on riehunut oikein urakalla. Mutta hänpä kertoikin, että ammattimiehet olivat olleet asialla. Nimittäin palomiehet. Enpä sitten päässyt näkemään sitä savottaa. Enkä tänäänkään ehtinyt kotiin valoisan aikaan, että olisi saanut tuoretta kuvaa.

Jäi miehellekin silti vielä metsurin töitä. Koivuvanhusvainaan viimeinen haara  törröttää yhä pystyssä, kenollaan puutarhaan päin. Mies on nyt urakoinut eilisten oksien ja rungonpätkien kanssa paita hiessä. Kenties sen souvin perästä hän käy viimeisen haaran kimppuun.

Paksu emärunko saa jäädä paikoilleen ruokkimaan hyönteisiä ja lintuja.