Iso projekti valmiina

Tänään mies viimein sai kasvihuoneprojektin päätökseen, ja oli minun vuoroni mennä  kasvihuoneeseen töihin. Vaikka olin välillä malttamaton odottaessani, milloin saan kantaa ja istuttaa taimet sinne, ajoitus oli sittenkin mitä parhain. Ensiksikin siksi, kun tänään oli pitkästä aikaa siedettävä lämpötila kasvien istuttamista - ja niiden hyvinvointia - ajatellen.  En ole itsekään meinannut jaksaa viime ajan helteitä. Toiseksi taivas on tänään antanut runsaasti raikasta sadevettä, jota tarvitsin sankokaupalla istutusastioihin, koskapa keväällä hankkimamme multasäkkien sisältö on kuivaa turvepehkua.

Uudessa kasvihuoneessa on sellainenkin etu, että tukinaruja on kätevä kiinnittää kaarevien seinien tukipalkkeihin. Kannettuani laatikot, mullan (+ vähän kanankakkarakeita), veden ja taimet kasvihuoneeseen, minulla meni vielä reilut pari tuntia istuttamiseen ja taimien tukemiseen: kymmenen tomaattia, kaksi kurkkua, kaksi ananaskirsikkaa, neljä paprikaa, viisi suippopaprikaa ja saman verran chiliä. Tosin vain yhdessä purkissa luki chili, joten voi ne loput olla paprikoitakin. Olisi pitänyt koulintavaiheessa nimetä kaikki purkit. Tomatillot jäivät vaiheeseen, ja basilikaa on tarkoitus vielä kylvää tomaattien juurelle. Mutta oliivipuu on nyt myös kasvihuoneessa isommassa altakasteluruukussa.

Olin kuvitellut vielä siivoavani jäljet kamareista kannettuani niistä kasvit pois, mutta aika ja jaksu loppuivat. Sunnuntailakia saa odottaa toiseen kertaan. 

Kukkakuvia

 Sopivasti lämpöä ja sopivasti sadetta, niin kaikki kasvit ovat kasvaneet ripeästi ja alkaneet kukkia tavallista aikaisemmin, kukinnassa tuntuu juuri nyt olevan ryysis menossa. Eilen auringonpaisteessa bongasin pihatieltä taas sen pikkuruisen punasolmukinkin, jonka olin ehtinyt jo unohtaa. Siitäkin yritin kuvan ottaa tänään, mutta se kukkii vain paisteella. Tänään pilveilee ja onpa jo ripsinyt sadettakin. Ja lisää tulee ennusteen mukaan.

Koristemansikka Pink panda Millanilta

Lilan sävyillä on vahva edustus tähän aikaan. 

Viime keväänä ostamieni orvokkien siemenistä kasvatin taimia. 

Paikallisilla markkinoilla oli toissakesänä Kansanlähetyksen kojulla perennoja. Sieltä olen aikaisemmin hankkinut hopeatäpläpeipin. Tässä on pikkutalvio. 

Purppuratulikukka on hyvä leviämään ja pärjää kuivemmassakin. 

Maatiaispioni kukkii pioneista ensimmäisenä. 

Sinisemmän violetteja edustaa mm. Johnson's blue -loistokurjenpolvi, sammalleimu, jokin kurjenmiekka ja vuorikaunokki. 

Eräs iloni ja ylpeyteni on ojanpenkka! Olen aloittanut lupiinin pois raivaamisen muutama kesä sitten. Yhä sitä vielä puskee (joitakin juurakoita lienee jäljellä, ja varmaan kylväytynyttä siemenkantaakin riittää vielä vuosiksi), mutta olen saanut vallattua tilaa muille lajeille. Olen istuttanut ojanpenkkaan mm. punapäivänkakkaraa ja tätä ihanaa mäkitervakkoa, joka selvästi nauttii olostaan. 

Muitakin värejä löytyy. Pensaista syreenin lisäksi kukassa on nyt tuoksuköynnöskuusama. 

Tänä kesänä kukkii pitkästä aikaa myös keltakurjenmiekka. 

Alppikärhö on kasvanut vuosi  vuodelta. Nyt se alkaa umpeuttaa porttirakennelman, joka sen oli tarkoitus vain kehystää... 

Rentoakankaalin sekaan kasvanut rönsyleinikki saa hetken olla tuossa ennen kuin revin irti. 

Kerrottu idänunikko valtaa alaa. 

                          Soikkoratamo

Omenapuun alla on nurmitädyke-esiintymä, joka saa kukkia rauhassa ennen kuin ajellaan ruohonleikkurilla. 

Viime keväänä esikasvattamani suloinen polkuhaarikko kukkii somasti. 

Patjarikko tykkäsi taannoisesta kasvualustan siivoamisesta. 

Kuusityräkki

Onnenapila 'Iron cross' 

Pistokkaasta kasvatettu verenpisara

Punapäivänkakkarat alkavat aukeilla.

Eilen komerossa, tänään liesussa

 

Niinpä niin. On minulla muutakin puuhattavaa kuin puutarhan hoito. Kesän alku on hektistä, kun pitäisi leikata ruohoa, karaista taimia, perata, kylvää, kastella ja istuttaa. Lisäksi olisi hyvä, jos toinen meistä ehtisi rustata jotain sapuskaa. (Se toinen on ollut yhä täystyöllistetty tilaamani kasvihuoneen rakentamisessa, mutta on silti ehtinyt duunata safkat. )

Eilen kuitenkin pidin taukoa puutarhahommista. Suurimpana syynä se, että siellä on nyt hyttysiä, ahneita kakkiaisia. Toisaalta istutukset joutavat nyt hetken odottaa, karaistukoot kempuralla. Olen kantanut taimet ulos rappurallin sun muiden telineiden päälle puolikatveeseen ja suojannut hiukan kateharsolla. Eikä myöskään tomaatteja eikä paprikoita voi istuttaa ennenkuin kasvihuone on valmis ja istutuslaatikot sisällä mullalla täytettynä. Sen verran kuitenkin eilenkin olin puutarhassa, että kastelin kasvimaalla. Sateen jälkeen se on eduksi sikäli, että kostunut maa imee vettä paremmin. Toinen pihapuuhani oli nimilaputtaa ja kerätä laatikkoihin taimet, jotka tänään lähtevät kanssamme liesuun, siskoille ja veljelle kotiseudulla. Perinteinen taimiretki toteutetaan tänäkin vuonna ilman Millania, sillä hänen täytyy tarkkaan laskea liikkeelle lähdöt, koska sähköaltistuksesta toipuminen kestää yhä pidempään. Myös Millan laittoi kuitenkin matkaamme taimia.

Mutta sitten siirryinkin komeroon. Se ei ollut suunniteltu juttu. Asia vain johti toiseen. Tai ehkä alitajuisesti olin suunnittellut sen jälkeen, kun pari päivää sitten olin vahingossa pudottanut komeron hyllystä astian, johon olin pitkin talvea kerännyt kananmunankuoria tomaattien kalsiumtarpeeseen. Munankuorimurska levisi silloin komeron lattialla olevan romppeen päälle. Eilen komerossa meni iltakymmeneen saakka ja olin tyytyväinen, kun moni asia löysi säilytyspaikan (joidenkin paikka oli sekajäte, joidenkin kierrätys). En ottanut eilen antihistamiinia, ja luulen että siksi jaksoinkin pirteänä. Alkuloma on mennyt haukotellessa ja vetämättömänä. Voihan se olla taas raudanpuutettakin, mutta ajattelin ensin testata, olisiko kyse lääkkeen sivuvaikutuksesta.

Kohta ryhdymme einehtimään, sitten reissun päälle. Palatessa mukanamme pitäisi olla kymmeniä litroja raikasta lähdevettä Millanille sekä eräiden sukulaisten jäämistöistä astioita ja hengellisiä läppäreitä minulle.

Komerosta en ota kuvaa, mutta ehkäpä vielä jokin kuva tämän aamun puutarhakävelyltä.

Ensimmäinen pioni on auennut. 

Tuli aamu ja tuli ilta ja niin meni ensimmäinen lomapäivä. Ja katso, se oli sangen hyvä

 

Oi Kanttorila! Oi loma!

Vaikka eilinen koulupäivä olikin parituntinen ja vaikka pääsimme liikkeelle puolilta päivin, olimme perillä Kanttorilassa vasta puoli viideltä, kun alkumatkasta poikettiin esikoisen uudella asunnolla viemässä muutaman huonekalun ym. Mies asensi  olohuoneen kattoon pojalle tuomamme tuuletinlampun. 

Peräkärryn veto ja helle saivat matkan tuntumaan tavallistakin pidemmältä, mutta ehkä sekin vaikutti, että olin malttamaton näkemään, miten kevään mittaan tuomani taimet olivat selvinneet tavallista pidemmästä viikosta. Olin vetänyt valoverhot ikkunoille hieman varjostamaan. Ja onneksi Kanttorila pysyy miellyttävän viileänä helteelläkin. Suurin osa taimista oli selvinnyt kunnialla tai vähintään hengissä. Pari vainajaa oli, en enää niitä tunnistanut, mutta olettaisin niiden olleen samettikukkaa, joita on muutama aiempienkin viikkojen aikana nääkähtänyt. Onneksi on särkymävaraa. Viimeiset samettikukat toin nyt loman alkaessa. Oli minulla vähän muutakin kasvia mukanani, sillä sain muutamilta oppilailta niin leikkokukkia kuin ruukkukasvejakin. ❤️

Piha oli ihanan vehmas, kiitos aiempien sateiden ja niiden jälkeisen lämpöaallon. Taimien kastelun jälkeen kannoin niistä jo osan ulos karaistumaan. Sitten istutin kohopenkkeihin maissit, kesäkurpitsat ja neljä avomaankurkkua ja peittelin istutukset. Hyttysiltä piti suojautua vaattein ja sitruunanhajuisella öljyllä. Sitten pystyin vielä kylvämään punajuuria. Ehkä myöhemmin kylvän vielä yhden rivin keltajuurikastakin, kun eilen jaksu loppui kesken. Rankka (=siivouspitoinen) työviikko, huonosti nukutut yöt ja matkustus helteessä veivät mehut, mutta siitä huolimatta uni ei meinannut tulla. Varmaan kovin  tapahtumarikkaan ja tunteikkaan päivän jälkeen mieli meni ylikierroksilla.

Seurasimme jumalanpalvelusta jälleen striimattuna, vaikka paikan päällekin olisi luultavasti voinut mennä. Sitten kävimmekin visiitillä Millanin luona. Mies sai lainaksi kasvihuoneen rakentamisessa tarvittavan mattoveitsen, kun oma on kateissa. Jospa huone alkuviikosta valmistuisi. Taimien karaisemisen ja kylvöjen lisäksi olen ehtinyt vähän myös pyykätä. Äsken vähän ripsaisi sadetta pyykeilleni, mutta se ei lainkaan hatuta, vähäkin sade avittaa taas luontoa. 

Tätä kirjoittaessani Suomi-Kanada -maailmanmestaruusottelu on juuri alkamassa, mutta käy siinä miten tahansa, tämä päivä on minulle ollut sangen hyvä. 

Sammalleimun aika

No, ohops! En ehtinyt julkaista tekstiä, kun Suomi jo teki avausmaalin. Mutta edellinen kommenttini pitää silti yhä kutinsa.

Piskoja paossa

Pieni sadekuuron ripaus ajoi minut sisälle. (Ja onhan nyt muutenkin jo aika hiljentyä pyhän viettoon.) Tähän asti onkin mennyt pihatöissä jo neljättä päivää. Kas kun anoin ja sain palkatonta perjantaiksi, niin pääsimme Kanttorilaan jo keskiviikkona iltapäivällä, ja liki helteisessä säässä oli lysti aloittaa puutarhan kesä. 

Mies aloitti suururakan: uuden kasvihuoneeni kokoamisen ja pystyttämisen. Pitkälle hän jo on ennättänyt, mutta mm. kennomuovien laitto jää ensi viikonloppuun.

Minulla on riittänyt omaa kivaa. Kun silmät sulkee, niin yhä näkee läjäpäin rikkaruohoja. Nurin (musta puoli ulospäin) käännettyihin tyhjiin multasäkkeihin niitä olen kerännyt, melkein kymmenen säkillistä on tämän kevään mittaan jo kertynyt. Suuri osa kertyi pitkästä perennapenkistä, jonka keskeneräistä takalaitaa olen nyt jatkanut saadakseni lisää tilaa sekä kesäkukkakylvöille että parille perennalajille, joita olen siemenestä kasvattanut. Eilen olikin hyvä kylvää kesäkukkia, kun illalla alkoi sataa. 

Upea kesäinen sää villitsi kylvämään ja istuttamaan vihanneksiakin: istutin mukulasellerin ja parsan taimet, kylvin hernettä, tilliä ja vähän papua. Täytyisi vielä laittaa kateharsoja kylvösten päälle. Niin, ja istutin muutaman ituperunankin härkäpapurivin molemmin puolin. Rosamundaa laitoin multa-astiaan muutaman kokeeksi, jos vaikka niihinkin ituja muodostuisi. 

Jokin ötökkä tai kasvi aiheutti jo taas ensimmäiset yölliset kutinat ja raapimissessiot. Olin tekemisissä ainakin muurahaisten ja nokkosten kanssa, ja muutaman murkunpureman tunsin saavani. Mutta on tuolla saattanut pörrätä muitakin eläväisiä, jotka pääsivät iholle sanan varsinaisessa merkityksessä.

Töissä on jäljellä kaksi oletettavasti kevätlukukauden kiireisintä/ työteliäintä / raskainta viikkoa, mutta viimeisellä viikolla helpottaa. Töitä silloinkin piisaa, mm. tavaran roudaamista. Mutta sen jälkeen alkaa kahdeksas kokonainen kesä Kanttorilassa.

Onpas taas keikutellut, kevät

 Kuten niin usein ennenkin, vapun seutu on ollut varsin kolea. Jonnekin päin Suomea on taas luntakin luvassa. Otin välillä hetkeksi talvitakin takaisin käyttöön. Kuitenkin kevät hiljalleen etenee, minkä voi uskoa todeksi esimerkiksi sen perusteella, että västäräkit ovat ilmaantuneet maisemaan. Eilen näin perhosen lekuttelevan täällä pohjoisessakin.

Olen viikonloppuisin vienyt aina jonkin verran taimia Kanttorilaan, jottei niitä tarvi sitten loman alkaessa yrittää mahduttaa autoon kaikkia kerralla, kun muutakin mukaan pakattavaa silloin on. Toistaiseksi ne ovat selvinneet työviikoista kastelematta, toki jotkut ovat välillä olleet kovasti lotossa, mutta toipuneet kastelulla (ja hetkellä "happiteltassa").

Mitäs kaikkea siellä - ja täällä - onkaan jo odottelemassa kesää, karaisua ja istuttamista: chiliä, paprikaa, selleriä, tomaattia, orvokkia, parsaa, narsissitupakkaa, keijunmekkoa, kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa, päivänsineä, risiiniä, ahkeraliisaa, leijonankitaa, samettikukkaa, revonhäntää, kukontöyhtöä ja uusina lajeina kaukasianpitkäpalkoa sekä omista siemenistä kylvettyä nukkapähkämöä. Lisäksi tilaamistani tarhajaloangervoista kolme on hengissä ja kasvussa. Kylmäkäsittelyssä (eli pihalla astioihin kylvettynä) on juurisikuria ja muutamaa mysteerilajia. Jännää nähdä, alkavatko unelman siemenet itää, ja ovatko viime viikonlopun kylvöt nousseet pintaan (vanhentuneita maissin siemeniä... Ja mikäs se toinen olikaan...? Toivottavasti kirjoitin nimen purkkiin!) 

Toista viikkoa sitten kylvin sittenkin muutaman kasvihuonekurkun, vaikka olin ajatellut jättää sen tänä yönä väliin, koska uuden kasvihuoneen valmistumisaikataulu on vielä arvoitus. Samasta syystä jätin munakoison tänä vuonna kylvämättä. Purjon laistin ihan eri syistä (= tilanpuute, huono menestys ja huonohko käyttöaste, vaiva ei vastaa hyötyä).

Pari pistokaskokeilua vaikuttaa onnistuneelta, tuoksupelargoni ja värinokkonen. Ensin mainitun emokasvi elää ja voi hyvin, mutta värinokkosesta pelastin yhden latvan, kun talvehtiva kasvi alkoi ensin kukoistaa ja sitten taantua kuoliaaksi.

Tässä värinokkonen vasta kehittämässä juuria, nyttemmin olen sen jo pökännyt multaan, juurrutushormonia vähän kyytipojaksi. 

Huomattava hämmästyttävä huvennus

 Jälleen oli riemastuttavaa saapua perille Kanttorilan rauhaan eilen kiirastorstaina. Vaikka uskalsin odottaa lumen vähentyneen viime käynnistä (jolloin trommin hangessa saappaanvarret upoksiin viedessäni tuhkaa mansikkamaalle), niin silti yllätyin, miten paljon paljasta maata olikaan ilmaantunut. Postilaatikolle piti asijauheesta kiertää pidemmän kautta tsekatakseni parin perennapenkin tilanne. Navetan päätyyn on koko talvi kolattu lunta, jota siellä vielä reilusti onkin, mutta seinän vierustalta ja kohollaan olevalta perennapenkiltä lumi oli huventunut niin, että ensimmäiset krookukset olivat jo urheasti kukassa.

Pääsiäisloma taisi tulla tarpeeseen, sillä syötyämme minua alkoi armottomasti nukuttaa. Otin Pratchettin Elävät kuvat ja oikaisin sohvalle lukemaan ja unta odottamaan, joka sitten saapuikin. Herättyäni olikin aika alkaa seurata netistä jumalanpalvelusta. Jatkamme miehen kanssa edelleen etäkirkkovierailua, ainakin siihen asti, että hän on saanut edes ensimmäisen rokotteensa. Jumiksen jälkeen olikin Matteus-passion aika. Missasin alun, mutta Raamatun ja linkin https://www.wikiwand.com/fi/Matteus-passio_(Bach) avulla pääsin kärryille. Muistin lämpimin ajatuksin sitä kuoron kevättalvea, kun harjoittelimme passion koraaleja ja kun kanttorimme lauloi bassoaarian Mache dich mein Herze Rein. 

Illan aikana ehdin vielä vähän järjestää lisätilaa taimikasvatukselle. Toin mukanamme koulittavaksi orvokkia, lisää keijunmekkoa ja sellerit. Koulimisen lisäksi suunnitelmissa vähäisiä kylvöjä. Testaan, itääkö mitään keräämistäni verbenan ja marketan siemenistä. Lisäksi pannaan multihin ruostekukat siemeniä, hyasinttipapua sekä kahta sorttia Asparagusta, nimittäin parsaa ja unelmaa. Lisäksi voisin viedä pihalle kylmäkäsittelyyn pari perennakylvöstä, kunhan saan kylvettyä lamopeikonkellon ja ranskantulikukan siemeniä. 

Mahdoinko jo kertoa, että Millanin onnistuneesta kylvöstä innostuneena minäkin muistin kokeilla viime kesänä keräämieni nukkapähkämön siemenien itämistä. Ja isoksi ilokseni kylvös on ihanasti itänyt. Suloisia lampaankorvia saattaa riittää siskolle asti.