Nopeastihan se viikko meni. Huomenna on jo viimeinen koulupäivä, ja sekin kolmen tunin tynkä. Hyvä sinänsä, niin voimme lähteä aamulla yhdessä miehen kanssa, eikä miehellä ehdi aivan kylläännyttää mua töistä odotellessa, kun kirjastokin on aamusta asti auki. Niin, lähdemme siis yhdessä sen takia, että ajelemme koulupäiväni päätyttyä suoraan Kanttorilaan kulkematta kaupunkikodin kautta.
Nyt meillä onkin ihan kunnolla aikaa touhata, toisin kuin viime viikonloppuna, jolloin lauantaipäivä meni juhlistaessa siskoani.
Viikolla ehdin jo nähdä levottomia unia siitä, että yritin pitää tomaatteja sulana kylmenneessä kasvihuoneessa. Moinen uni johtui siitä, etten vielä viime viikonloppuna rustannut kasvihuoneeseen termostaattilämmitintä. Ja sitten kuului sellaisia huhuja, että sääennustukset povasivat kylmenevää. No, Millanilta sain rauhoittavan viestin, ettei ole pelkoa yöpakkasista, kun tuulee ja sataa aina vain. Viikon mittaan on myös juolahtanut mieleen yhtä ja toista, mitä pitäisi muistaa Kanttorilasta pakata kyytiin. Olisihan se yksinkertaista asua yhdessä paikassa (ettei tarttisi rehata kampetta edestakaisin), mutta vaihtelukin on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti