No se ruohonleikkuuongelma sitten ratkesi laillansa; perjantain ja lauantain välisenä yönä oli alkanut sataa ja sitä tihuutusta piisasi pitkin lauantaita. Ei tarvinnut kummankaan yrittää märälle ruohikolle. Sen sijaan mies sai viimeisteltyä autorempan ja levähdeltyä romuskaa potien. Minä viimeistelin perhospenkkiä. Istutin purkkeihin jemmatut perennat takaisin penkkiin, lähinnä punapäivänkakkaroita ja väriminttuja. Piti myös kaivaa yksi viime kerralla istuttamistani puuliljan sipuleista esiin, kun joku eläin oli kaivanut kuopan sipulipenkkiin. Tarkistin, että sipuli oli tallella. Oli se. Naapurin kissa varmaan oli kaivanut kakkakuopan löyhään uuteen multaan. Piilotettuani sipulin uudelleen peitin kolmen sipulin penkkini kateharsolla pitääkseni kakkijat edempänä. Millan poikkesi lankomiehen synttäreiltä palatessaan tuomaan muutaman ukkolaukan, jotka kävin sitten istuttamassa enimmäkseen perhospenkkiin, vaikkei ukkolaukat taida olla varsinaisia perhoskukkia.
Tomaatteja keräsin taas mukaamme, ja omenoita tietenkin. Muuten meni viikonloppu hissukseen. En edes kirkkoon viitsinyt miestä painostaa, kun kauheat yskänkohtaukset olivat vaivanneet pitkin aamua. Rupesimme pakkaamaan lähtöä kaupunkia kohti jo aamupäivällä. Halusin päästä ajoissa liikkeelle, koska tällä kertaa ajettiin kahdella autolla. Sovittiin treffit kahvitauon pitämistä varten tunnin ajomatkan päähän. Päästiin turvallisesti molemmin perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti