Juhlaviikonloppu

Minulla olisi ollut lauantaina työpäivä yleisurheilukilpailujen merkeissä, mutta minulla oli hyvä syy anoa palkatonta virkavapaata: vanhimman veljen tytär kirjoitti IB-lukiosta ylioppilaaksi ja lakitettiin perjantaina, juhlat lauantaina tuolla kotikonnuilla.
Niinpä lähdimme perjantaina kohti Kanttorilaa poikkeuksellisesti kolmen hengen porukalla, kun esikoinen tuli samaa matkaa kanssamme juhlaa varten. Kuopus oli tulossa serkkua juhlimaan omia teitään, mutta keskimmäiset lapsemme eivät näihin pippaloihin ehtineet. Jospa sitten tätinsä viisikymppisille ensi keväänä pääsisivät kaikin.
Perjantaina saavuttuamme joskus kuuden maissa painelin ensi töikseen pusikkoon keräämään vaapukoita, vaaraimia eli vattuja. Löysinkin todella kauniita isoja marjoja kakunkoristeeksi ja riitti niistä täytteeseenkin. Toki pyöriskelin kasvimaallakin. Keräsin sokeriherneitä, muutaman kesäkurpitsan ja sangollisen kukkia, juhlapaikan koristelua varten. Siskoni, juhlakalun kummitäti, oli ottanut asiakseen vuokrata juhlapaikan, ja juhlien rustaamiseen otimme sitten kaikki sisarukset osaa. Etsin aamuksi valmiiksi myös muutaman pöytäliinan.
Aamulla täytin vadelmilla gluteenittoman kakkupohjan, jonka olin aiemmin viikolla leiponut kaupunkikodissa ja  kuskannut mukana. Päälle kermavaahto ja vadelmaraidat. Pakkasin mukaan myös leikkokakun ja kaurakeksejä sekä gluteenitonta leipää ja leikkokakkua, joita oli jäänyt pakastimeen kesän sukutapaamisesta. Hain vielä vähän lisää kehäkukkia, tillin oksia ja oreganoa pöytämaljakoita varten sekä kokosin ylioppilaalle hempeän kimpun: vaaleanpunainen syysleimu, viininpunertava korkea leijonankita, ranskantulikukka, helminukkajäkkärää ja harjaneilikkaa, niin ja vaaleanpunaista malvaa (ruusu-?) Sattui vielä sävyt sopimaan ylioppilasneitosen mekon väreihin.
Olimme ajoissa perillä, noin tuntia ennen juhlien alkamisaikaa, niin ehdimme autella siskojani pöytien kattamisessa. Juhlat onnistuivat mukavasti, sää oli aurinkoinen, joten valokuvien ottaminenkin onnistui ulkona, vaikka koleassa tuulessa juhlakalun meinasi tulla vilu. Vähän aikaa kanssamme yhtäaikaa kuvia ottamassa kauniin kartanon pihapiirissä oli myös hääseurue, ja velmu veljemme meinasi, että taustalle sopisi vielä hautajaissaattuekin.
Juhlatalo oli vuokrattu kuuteen asti, hyvissä ajoin ennen sitä, kun useat vieraista alkoivat tehdä lähtöä, aloimme raivata pöytiä ja jakaa saalista. Syötävää oli kertynyt niin paljon, että sitä jäi itse kullekin vielä kotiin vietäväksi.
Otimme hyvää lähdevettä kanisteriin Millania varten. Vesiriesa jatkuu yhä hänen kulmakunnillaan. Kanttorilaan ehdittyämme mies jatkoi kuistiprojektia pimeään saakka ja minä keräilin lisää herneitä ennen kuin ratustelin kateharsoja erinäisten kohopenkkien suojaksi. Sunnuntaina asettelin harsoja sitten vähän paremmin päivännäöllä ja keräsin vielä pari kesäkurpitsaa harsojen alta. Nostin myös jo porkkanat pois. Melkein kaikki olivat madonsyömiä pieniä nysiä, ja silppusinkin ne saman tien kompostoriin. Sunnuntaina jatkoin herneiden keräämistä, otin myös muutaman härkäpavun ja tomatillon mukaan ruokavärkeiksi, samoin salaattia. Sitä keräsin myös kassiin, kukannupulla olevia ronttoja, ja toin ne kaupunkiin yhden roskalavalaisen kanoille.
Ehdin myös tiskata ja lakaista keittiön ja tehdä meille matkaevääksi ennen kuin mies sai pääoven kuistin sille mallille, että malttoi lähteä. Esikoinen pakkasi sillä välin tavaroita autoon, niin että olimme valmiit lähtöön heti, kun kuisti oli valmis.
Porkkanoita nostaessaan nostin myös niiden väliin istuttamani sipulit. Eivät nekään olleet isoiksi kasvaneet, mutta terveeltä näyttivät. Samoin nostin jo siemensipulitkin ja valkosipulit. Niiden joukossa oli muutama kookaskin.
Ei minun kannata ensi keväänä kylvää porkkanaa Kanttorilaan. Suunnittelin jo, että voisin yrittää täällä kaupunkipihassa rustata porkkanapenkin jo syksyllä. Ja valkosipulin siemensipuleita riviin molemmille puolille porkkanaa. Ongelmana on vain, miten porkkanantaimet selviävät rikkaruohojen (pihatähtimön) kanssa kilpailussa.
Kaalit ja nauriit kasvoivat tänä kesänä kyllä aika hyvin ja kaalit vieläpä lähes ilman tuholaisia, mutta niiden kanssa tein sellaisen virheen, että kylvin eri lajeja liian lähelle toisiaan, niin nyt en sitten erota, mikä on kukka-, mikä parsa- ja mikä lehtikaalta. Kas kun parsakaaliinkaan - tai siihen, minkä piti olla parsakaalta - ei ole vielä tullut nuppuja.