Olemme vähitellen pakanneet taas uutta omenakuormaa auton kyytiin. Tämä on kolmas lasti pohjoiseen. Kun veimme ensimmäiset pudokkaat pari viikkoa sitten, ajoimme suoraan seuroihin. Siellä mainitsin yhdelle illan puhujista, että auton perässä olisi omenoita ja että hakisimmeko niitä seuroihin ihmisten otettavaksi. Mutta rouva oli sitä mieltä, että nyt on kaikilla niin paljon omenoita, että tuskin kukaan haluaa. Emme siis tarjonneet siellä omppuja. Mutta minäpä keksin laittaa paikalliselle Roskalavalle - siis faceryhmään - kuvan ompuista ja kyselyn haluaisiko joku hakea sangollisen tai pari. Ja niitähän haettiin. Kaikilla ei siis ollutkaan, kuten arvelinkin. Vein myös mennessäni pari kassillista mukanani hoitaessani muita Roskalava-keikkoja. Ja loput mies vei naapureiden rappusille perjantaina ennen kuin lähdimme viime viikonlopuksi tänne hakemaan kakkoslastia. Siitäkin päästiin helposti eroon: sangollinen Millanin vanhemmille, yksi banaanilaatikollinen Roskalavalaiselle, joka ei ehtinyt saada eka kuormasta, ja kolme laatikkoa miehen veljen perheelle, jotka mies vei tiistaina samalla, kun kävi pohjoisessa asentamassa pojan autoon lohkolämmittimen ja viemässä pojalle ja tyttärelle syksyn satoa. Siis muutakin kuin kassillisen punakanelia.
Viikko sitten pääsimme siis kepeästi eroon seitsemästätoista sangollisesta. Eilen ja tänään olemme keränneet noin 36 ämpärillistä, joista neljä eli banaanilaatikollinen meni jo Millanin vanhemmille. Eiköhän lopuistakin eroon pääse. Yhden laatikon vien koululle. Nyt vain on tullut välipää laatikoista, vaikka puiden alla olisi vielä noukittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti