Omenatarha

Omenatarha

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kevätkiireitä

Kiirusta pitää, niin töissä kuin harrastuksissakin. Koulussa odottaa arviointi ja pihatöissä... niin, pihatyöt.
Edellisen postauksen jälkeen olemme ehtineet käydä jo kolme kertaa Kanttorilassa - vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan tässä välissä olisi pitänyt olla vain yksi käyntikerta, pidennetty vappuviikonloppu. Mutta sitten päätimmekin helatorstain aattona työpäiväni jälkeen lähteä yhdeksi yöksi Kanttorilaan, koska meillä molemmilla poltteli erinäiset urakat. Miehellä oli autoprojekti ja minulla kasvihuoneprojekti. Riskipelillä päätin jo istuttaa tomaatit, munakoisot ja pari kurkkua, vaikka ne joutuvatkin olemaan hoidotta viikot kesäkuun alkuun asti. Peittelin ne kateharsolla ja rustasi kasvihuoneeseen termostaattilämmittimen.
Äitienpäivänä meidän oli tarkoitus ajella pohjoisen suuntaan tervehtimään anoppia, mutta sitten hän joutuikin leikkaukseen, oli edelleen äitienpäivänä toipumassa sairaalassa eikä jaksanut ottaa vastaan. Niinpä päätimme lähteä TAAS, perjantain työpäivän jälkeen, ajelemaan Kanttorilaan, kun oli niin upeat säätkin ja kun autourakka oli vielä kesken.
Aloitin lauantaipäivän tyhjentämällä molemmat lämpökompostorit, jotka olivat höyrynneet 50 asteessa jo useamman viikon. Kärräsin löyhkäävänkuuman mömmön tekeillään olevan kohopenkin kukkuralle. Päällimmäiseksi kohopenkkiin kärräsin kasvihuoneesta tyhjäämäni mullat. Tekeytyköön siihen asti, että tohdin istuttaa sinne maissintaimet ja kesäkurpitsat, joista minulla on tosin vasta toive, Kanttorilassa on yksi kylvösiemen kasvihuoneen lattialla ja tänään panen multiin vielä muutaman varasiemenen täällä nykyisesssä helteisenkuumassa kortteerissamme. Minulla on vielä jäljellä siemeniä, joita otin talteen jokin vuosi sitten omasta kesäkurpitsasta, niin raaskin käyttää siemeniä vähän reilummin.
Lauantain mittaan ehdin tehdä vielä kaksi muutakin hikistä hommaa ja niiden lisäksi kevyempiä välitöitä. Kylvöt olivat niitä kevyitä, kaivuu ja aidanpano ne raskaammat. Millan sanoi pari vuotta sitten, että kai olin huomannut, että hänellä oli jäänyt yhden perennapenkin takareuna kesken. No, en ollut huomannut, mutta nyttemmin sitä olen hieman jatkanut ja lauantaina kaivoin koko penkin pituudelta lapionleveyden verran ruohotuppaita irti. Jätin mättäät nurin niille sijoilleen, jottei penkki alkaisi suotta kuivua ennen kuin ehdin saada sen valmiiksi (= lisätä multaa ja kylvää/istuttaa kesäkukkia). Jos olisi ollut enemmän aikaa ja voimia, olisin varmaan jo kylvänytkin kosmoskukkaa, mutta nyt asetin kukkien edelle sipulit ja perunat, molempia istutin muutaman. Kumppanuuskasvivihjeiden perusteella raivasin mansikkamaalle tilaa sipuleille kaivamalla sieltä pois rönsyleinikkiä, kurjenpolvea ja osan parvitulppaaneista. Tulppaanit ja kurjenpolvet istutin Lavia-omenapuun juurelle, revittyäni sieltä ensin irti maanpeitteenä olleen, sammaloituneen huovanpalan. Koska porkkanat vuorostaan sopivat kasvamaan sipulin kanssa, niin päätin kylvää vähän porkkanaakin. Puolen neliön alalle kylvin keskelle ensin porkkanaa spiraali muotoon ja sen ympärille ne kahdeksan viimekesäistä pikkusipulia - jotka siis viime kesänä kasvatin siemenistä. Peittelin kylvöksen kastelun jälkeen harsolla, sillä aion yrittää kaikki luomukonstit välttääkseen viimesyksyisen porkkanarieskoja toistumisen (”juurimato”).
Illan viimeinen urakka oli risuaidan rakentaminen. Ensin tein ja etsin aidanseipäitä, mikä oli sikäli haastavaa, että Kanttorilasta löytyi vain irtoteräkirveitä. Navetan takana oli isoja pihlajasta katsottuja oksia, joista naputtelin pikkuoksat irti ja pari pidemmän oksan tynkää koetin kirveellä teroitella, mutta kyllästyin irtoilevaan terään. Onneksi vanhasta kuusiaidasta löytyi muutamia sopivanmittaisia pystyynkuolleita pikkurunkoja, jotka irtosivat heiluttelemalla.
Talon nurkalta löysin rautakangen, pystytin neljä aidanseiväsparia, jotka muodostivat noin metrin levyisen risuaidan rungon. Niiden väliin aloin rehata risuja eri puolilta tonttia. Välillä piti käydä levähtämässä, ja jatkoin risujen kuskaamista vielä sunnuntaina kirkon ja äitienpäivälounaan jälkeen.
Olen tyytyväinen, että keksin lopulta paikan risuaidalle. Tähän asti olen piilottanut tontin tuottaman risumatskun kohopenkkeihin tai pinnistänyt kirveellä hakkeeksi, mutta risua tulee enemmän kuin ehdin työstää, joten nyt voin koota kaiken ylimääräisen aitaan, joka painuu kasaan ja joka vähitellen lahoaa. Samalla sain isohkon hyönteishotellin.
Ensi viikonloppuna en ehdi juurikaan pihatöitä Kanttorilassa tehdä, sillä silloin on juhlaviikonloppu. Pikkusiskon synttärit. Sitä varten saamme taas lapsiammekin Kanttorilaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti