Vuosi alkoi lumisena

Yleensä viimeistään tammikuun ensimmäisenä olen istunut uuden seinäkalenterin ääreen ja kopioinut siihen päättyneen vuoden kalenterista perheen, sukulaisten ja muiden läheisten syntymäpäivät uusine vuosimäärineen. Toki meillä nytkin on uusi kalenteri valmiina, Opettajien Lähetysliitolta kuten ennenkin. Mutta vanhaan kalenteriini täällä Kanttorilassa en olekaan merkannut vuosipäiviä, vaan ne ovat merkittynä vastaavanlaiseen kalenteriin osakekortteerin keittiön seinällä. Piirongin kirjelaatikossa ei myöskään ollut syntärimuistiotani, vaan sekin on parinsadan kilometrin päässä olohuoneen kirjahyllyn vetolaatikossa. Mennään sitten sen mukaan. Toki useimmat päivämäärät muistaisin, mutta ehken syntymävuosia, joten olen jättänyt kalenterin toistaiseksi rauhaan.
Toinen perinteinen välipäivien tai uudenvuoden puuhani on ensi joulun korttien askartelu, vaan nyt minulla onkin jo hommattuna kortit mahdollisesti jopa kahdelle joululle, joten sille ei varsinaisesti ole tarvetta. Tosin tuleville oppilaille voisin tietysti tehdä kortit ennakkoon, kun neloset eivät saaneet joulutodistustensa mukana lainkaan minulta joulukorttia, vaikka sellaisen olen pruukannut oppilaille laittaa. Tällä kertaa minulla oli kortit vain kolmosille, sen ansiosta, että olin askarrellut vuosi sitten nipun ylimääräisiä kuusikortteja. Niitä sattui olemaan just sopivasti, että riittivät kahdelletoista kolmasluokkalaiselle. Neloset olivat saaneet samanlaiset vuotta aiemmin. Nyt pitäisi kehitellä uusi korttimalli. Vaikka tuskin minulla ensi vuonna on samoja oppilaita, mutta mistä sen varmasti tietää.
Olen nyt sitten vain siivonnut ja järjestänyt reseptejä. Ja aloittanut yhtä isotöistä joululahjaa. Neule. Vakaa aikomukseni on ennättää sen lisäksi neuloa muutama nopeampitekoinenkin neuletyö ensi jouluksi. Kuluvana jouluna en ollut ehtinyt enkä jaksanut satsata lahjoihin, ja se harmittaa. Tällä kertaa yritän tasata lahjojen ideoinnin ja hommaamisen pitkin vuotta. Olen päässyt vaatimattomaan alkuun.
Vaikka joululomaani on vielä mukavasti jäljellä, olen jo ehtinyt nähdä parikin koulupainajaista. Niinpä mieleeni muistui, että minunhan pitää tehdä luokkaan uusi istumajärjestys lukukauden alkuun mennessä. Ehkä huomenna. Olen aika lahjakkaasti noudattanut Millanin neuvoa levätä kunnolla. Hän varoitteli, että joulunedun kuumeilu taisi olla kehon hätähuuto, että vauhtia täytyy himmata.
Hyvin sainkin nukuttua myös viime yön, vaikka ulkona räiskähtelikin. Illansuussa alkanut lumipyry toisaalta saattoi hillitä paukutteluintoa ja aivan varmasti se vaimensi ääniä. Alla olevat kuvat ovat kyllä vanhempaa perua kuin tältä päivältä tai eiliseltä, mutta samalta lumi nytkin näyttää.