Kevät keikkuen tulee ja uusi lumi vanhan surma. Muun muassa näillä sanonnoilla psyykkaan itseäni. Loman ensimmäinen päivä koitti tuulisena pyrytellen. Välillä aurinko kävi näyttäytymässä, mutta muuten ei ole ulkona viihtynyt edes lintulaudan väki.
Taannoin kun pakkanen kävi muutaman päivän ajan tähänastisen talven pohjalukemissa, tyhjäsin arkkupakastimen pahvilaatikoihin pihalle, sulatin ja pesin arkun ja inventoin pakasteet takaisin. Päätin jo silloin, että isoista punaherukkarasioista täytyy päästä eroon keittämällä marjat mehuksi kellariin.
Just ennen loman alkua keksin, että jääkaappipakastimenkin voisi tyhjätä ja pestä. Joka tapauksessa kuskaisimme jääkaapin sisukset aika tyystin muassamme Kanttorilaan, niin samalla voisi siirtää pakastinosasta vähäiset pakasteet arkkuun. Mies teki työtä käskettyä ja perjantaina töistä palattuani hän oli tyhjännyt ja pessyt jääkaappipakastimen.
Tänään keitin punaherukat mehuksi. Juuri muuta en sitten ole tänään saanutkaan aikaan. Paitsi että kun lämmitin uunin pullojen desinfiointia varten, niin tein sitten uunin lämpöön vähän kahvileipää paistumaan, kun olin saanut pullot pois uunista ja täyteen mehua.
Kuljetin enimmät kylvöt mukanamme Kanttorilaan. Kylmäkäsiteltävät perennakylvöt jätän kellariin muutamaksi viikoksi, mutta kesäkukkakasvustot kuskaan takaisin loman päätyttyä. Ne vaativat valvontaa ja päivähoitoa. Vaikka hoidosta huolimatta joka kerta osa taimista tuhoutuu. Toivon vain, että mustista petunioista jäisi henkiin kuitenkin edes pari kolme. Petuniat ovat olleet minulle haasteellisimpia taimikasvatettavia.
Toin myös ompelukoneen mukanani. Siksi kävin hakemassa vintiltä farkkuilkkulaatikon. Paitsi että toin ensin väärän loodan. Sekin piti sitten tonkia (matonkudevärkkiä ja nukenvaatekankaita).
Kollega kysyi eilen lomasuunnitelmistani, että aionko tehdä koulutöitä. Vastasin, etten. Mutta en ollut ihan rehellinen. Minun pitäisi tehdä yksi asia, vaikka se ei olekaan pakollinen. Se on tavallaan työasia, mutta toisaalta ei ole. Enempää en tässä vaiheessa paljasta. Ja voi olla, etten paljasta tämän enempää myöhemminkään.
Mutta yhden seikan sentään paljastan. Loma alkoi sikälikin iloisissa tunnelmissa, että sain tyttäreltäni ihanan viestin. Hän on mennyt poikaystävänsä kanssa kihloihin, ja häätkin ovat luvassa ensi vuonna. Tuosta jutusta minulla oli heti alusta asti hyvä fiilis, olen onnellinen ja täysin luottavainen heidän tulevaisuutensa suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti