Menneelle viikonlopulle sattui kuitenkin useampi kohtaaminen. Isosiskoni poikkesi tässä jo aiemmin, kiertäessään helteiden aikana järvestä toiseen... Nyt sitten saimme myös pikkusiskoni miehensä kanssa kylästelemään, kun poikkesivat lauantaina paluumatkalla kotiin mökkireissulta.
Jo sitä ennen oli pihassa kylläkin käynyt joku muukin. Häntä en nähnyt, mutta mies kertoi jälkeen päin, että pihaan oli tullut nainen, joka kertoi joskus tyttösenä 70-luvulla asuneensa perheensä (Soronen) kanssa tässä vuokralla. Silloin Kanttorilassa oli toiminut jokin Metsänhoitoyhdistyksen virasto. Nainen oli ollut utelias näkemään, miltä täällä nykyään näyttää. Koronariskin takia mies ei ollut edes ehdottanut sisällä käymistä. Mutta juttua heillä oli riittänyt, koska molemmilla oli läheisiä yhteyksiä Taivaskoskelle ja Tyräjärvelle.
Sunnuntaina sitten oli meidän vuoromme kylästellä ja viedä Millanille samalla uusi vesierä sekä siemeniä nurmikon paikkaukseen. Meiltä jäi niitä yli parin syksyn takaisen mylläyksen korjaamisesta- samoin kuin valkoapilan siementä, jota loppujen lopuksi heittelin riihen taakse miehen tasaamalle joutomaalle, istutettujen kuusentainten ja piparjuuripehkon ympärille. (Olemme ahkerasti yhdessä Taivaan Isän kanssa kastelleet kylvöstäni ja iloisesti sieltä jo oras nousee. Vai voiko oraista puhua muussa kuin heinäkasvien yhteydessä... 🤔)
Millanin luona viihdyimme taas useamman tunnin. Juttu polveili, kissat ja koirat tulivat rapsutelluiksi - paitsi Mimmi ja Mikey, jotka eivät käyneet näyttäytymässä - ja minä sain mukaani luettavaa (Hj. Nortamoa) ja testattavaa (farkut ja vedenkeittimen, molemmat toimivat hyvin).
Kun olimme ehtineet olla kotona jonkin aikaa, pojistamme keskimmäinen soitti ja kertoi olevansa tulossa Kanttorilaan, perillä muutaman tunnin päästä. Ryhdyin siivoamaan yläkerran vieraskamaria - mikä oli jo pitkään ollut agendalla, mutta mihin nyt sain riittävän motiivin. Pojalla on lievä astma, niin nyt oli syytä pyyhkiä pölyjäkin.
Mutta vielä pitäisi itsestäni puristaa vähän erilaista sosiaalisuutta, asiointiin. Torstaina siivosin vaatekaappini ja keräsin kassillisen lisää kirpputorille vietävää. Nyt kun paikallinen kirppis on jälleen avannut ovensa, voisin sinne viedä ylimääräistä, jos saisin itseni liikkeelle. Piti jo perjantaina käydä, mutta josko tällä viikolla saisi äntihin.
Luin vanhasta bloggauksestani, taisi olla toisella blogillani, että olin taannoin uudistanut garderobiani palauttamalla sinne jo kertaalleen matonkuteisiin valikoitunutta kampetta... Mutta nyt palauttelin niitä sinne takaisin. Pitäisikin alkaa tuota pikaa niitä leikellä, etten toiste tee samaa tyhmyyttä. Tästä linkistä löytyy, vuodelta 2016.
Päivän kuva olkoon nukkapähkämön kukinto, jollaista en ennen ole täällä saanut ihailla. Norjassa ja Ruotsissa vain. Siemeniä toivoskellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti