Millan on istuttanut aikanaan köynnöshortensian Kanttorilan pohjoispäätyyn varjostamaan silloin siellä vielä ollutta koiranhäkkiä, ja ottamaan siitä tukea. Mutta me purimme ja kuskasimme koiranhäkin Millanille ja hänen koirilleen. Tarvitsin jotain muuta köynnöshortensian tueksi ja aluksi pystytin sen viereen heinäseipään. En kuitenkaan halunnut mädännyttää seipään tyveä, ja kun näin puutarhalehdissä kuvia puiden runkoja pitkin kiipeilevistä Hydrangea anomaloista, päätin vaihtaa seipään tilalle puun taimen. Minulla oli tiedossa väärässä paikassa kasvava männyntaimi, jonka sitten istutunkin. Mutta voi. Seuraavana kesänä mänty teki kuolemaa, se ei selvinnyt siirrosta. Minulla oli kuitenkin jäljellä vielä kaksi muutakin männyntainta, jotka kasvoivat omia aikojaan portin pielessä ojan reunalla. Kaivoin niistä toisen ylös ja vaihdoin sen kuolleen tilalle. Sepä onkin jäänyt henkiin, toki ensin juroi aikansa.
Nyttemmin, viime kesästä asti olen kuitenkin alkanut epäillä, että istutin sattumoisin sembramännyn. Ajatus ei ole mahdoton, oravat - tai linnut - ovat kuljetelleet sembramännyn käpyjä tontillemmekin, ja tänäkin keväänä bongasin yhden taimen perennapenkistäni.
Minusta tällä on erikoisen pitkät neulaset ollakseen tavismänty. En tiedä, ehtiikö se kasvaa tarpeeksi nopeasti tarpeeksi isoksi antaakseen rungollaan tukea köynnöshortensialle, mutta iloitsen kuitenkin tahattomasta nappivalinnasta. Se toinen mänty ojan reunalla on ihan tavallinen, ja sembraa olen yrittänyt tälle tontille saada. Nyt niitä olisi ilmeisesti luvassa kaksin kappalein, jos arveluni osoittautuu oikeaksi ja jos pikkutaimi jää henkiin. (
Viime suvena minulla myös oli taimia purkissa, mutta ne menehtyivät.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti