Pieni sadekuuron ripaus ajoi minut sisälle. (Ja onhan nyt muutenkin jo aika hiljentyä pyhän viettoon.) Tähän asti onkin mennyt pihatöissä jo neljättä päivää. Kas kun anoin ja sain palkatonta perjantaiksi, niin pääsimme Kanttorilaan jo keskiviikkona iltapäivällä, ja liki helteisessä säässä oli lysti aloittaa puutarhan kesä.
Mies aloitti suururakan: uuden kasvihuoneeni kokoamisen ja pystyttämisen. Pitkälle hän jo on ennättänyt, mutta mm. kennomuovien laitto jää ensi viikonloppuun.
Minulla on riittänyt omaa kivaa. Kun silmät sulkee, niin yhä näkee läjäpäin rikkaruohoja. Nurin (musta puoli ulospäin) käännettyihin tyhjiin multasäkkeihin niitä olen kerännyt, melkein kymmenen säkillistä on tämän kevään mittaan jo kertynyt. Suuri osa kertyi pitkästä perennapenkistä, jonka keskeneräistä takalaitaa olen nyt jatkanut saadakseni lisää tilaa sekä kesäkukkakylvöille että parille perennalajille, joita olen siemenestä kasvattanut. Eilen olikin hyvä kylvää kesäkukkia, kun illalla alkoi sataa.
Upea kesäinen sää villitsi kylvämään ja istuttamaan vihanneksiakin: istutin mukulasellerin ja parsan taimet, kylvin hernettä, tilliä ja vähän papua. Täytyisi vielä laittaa kateharsoja kylvösten päälle. Niin, ja istutin muutaman ituperunankin härkäpapurivin molemmin puolin. Rosamundaa laitoin multa-astiaan muutaman kokeeksi, jos vaikka niihinkin ituja muodostuisi.
Jokin ötökkä tai kasvi aiheutti jo taas ensimmäiset yölliset kutinat ja raapimissessiot. Olin tekemisissä ainakin muurahaisten ja nokkosten kanssa, ja muutaman murkunpureman tunsin saavani. Mutta on tuolla saattanut pörrätä muitakin eläväisiä, jotka pääsivät iholle sanan varsinaisessa merkityksessä.
Töissä on jäljellä kaksi oletettavasti kevätlukukauden kiireisintä/ työteliäintä / raskainta viikkoa, mutta viimeisellä viikolla helpottaa. Töitä silloinkin piisaa, mm. tavaran roudaamista. Mutta sen jälkeen alkaa kahdeksas kokonainen kesä Kanttorilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti