Yksi ruusu on kasvanut...

 

Huomasin tänään äitikuusen vieruspolkua riihelle päin kulkiessani jotain vaaleanpunaista pilkistävän keskellä riesapaju... eikun rusopajuangervoa. Kas vain, jostain oli kuusen juurella rehottavaan pensasryteikköön päässyt kasvamaan jokin nätti ja ihanantuoksuinen (kuin juhannusruusun tuoksu), yksinkertainen ruusu. Aloin raivata riesapajuangervoa sen ympäriltä, mutta sitten se meinasi hojaantua, niin jätin vielä ronttipahista ruusun tueksi.

 Hanakasti leviävää ja sitkeää rusopajuangervoa on tontilla kolmessakin eri paikassa. Olen sitä kahdessa kohtaa jo vähän kurmoottanu, mutta vielä on vara vähentää, jotta tilaa ja elinvoimaa riittäisi muillekin, esimerkiksi vatukolle, jota kasvaa samoissa paikoissa angervon kanssa.

Äsken juuri hikoilin pienen mustaherukkapensaan juurella repien sen alta ja ympäriltä mm. juurikin tuota rusopajuangervoa. Niille asioille juuri olin menossa, kun hiffasin ruusukaunoisen. Saatuani pensaan ympärystän riittävän puhtaaksi, annoin herukalle vettä ja voimaa (kanankakkaa ja nokkoskäytettä kasteluveteen), katoin sitten pensaan alustan koirankarvalla (jota olen saanut Millanilta eri tarkoituksiin, mutta ennen en ole käyttänyt katteena, idea eräästä puutarhalehdestä, jossa tosin kerrottiin lampaanvillan käyttämisestä) ja villan peittelin sanomalehdillä ja sitten kattotiilillä, etteivät villat ja lehdet lähde lentoon. Lopuksi vielä alustan kastelu sadevedellä. Minun piti käydä kaksi kertaa vähentämässä vaatetta siinä puuhassa, sillä olin aluksi pukeutunut melkein yhtä lämpimästi kuin muutamina viime päivinä. Nyt tarkenee jo jatkaa istutusastioiden pesua ulkona. Kunhan käy välillä vilvoittelemassa sisällä.