Lähes vuorokauden automatkan jälkeen olemme molemmin aivan pyörryksissä, vaikka minun ei tarvinnutkaan muuta kuin istua kyydissä ja torkkua. Teimme kahden vuoden koronatauon jälkeen perinteisen viikonlopun retken Norjaan ystäväperheen luo (ja vein samalla vauvatuliaiset). Matka oli jälleen monin tavoin antoisa, ja monenlaista ennenkokematontakin siihen mahtui. Esimerkiksi se, että teimmekin laivamatkan Naantalista Kapellskäriin emmekä Turusta Tukholmaan kuten aiempina vuosina. Se oli hyvä ratkaisu etenkin siksi, ettei tarvinnut Tukholmassa seikkailla. Ystäväpariskunnalla on nyt kaksi vävyä, joista tuoreemman tapasimme nyt ensi kertaa (tulevan vauvan isä). Ystäväperheeseen on sitten viime näkemän tullut myös yksi nelijalkainen jäsen, parivuotias leikattu kolli, joka oli luottavainen, rauhallinen ja rohkea.
En tee tällä kertaa sen tarkempaa matkapäiväkirjaa, sillä olen tehnyt sen jo kahteen kertaan, ystäväpariskunnan vieraskirjaan ja Millanin kirjeeseen.
Emme olleet varanneet paluumatkalle laivalippuja, sillä ajatuksenamme oli kokeilla pitkästä aikaa palata Norjasta Ruotsin ja Haaparannan kautta ensin pohjoisen asunnolle, ehkä levähtää siellä yötä ja jatkaa sitten tänne Kanttorilaan. Niin teimmekin, paitsi että lähdettyämme liikkeelle n. 100 km Oslon eteläpuolelta aamulla puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä Suomen aikaa, olimme ennen aamukolmea Haaparannalla ja kotona vähän ennen viittä, ja mies päättikin, että vessassakäynnin jatketaan vielä loput vajaa kolme tuntia Kanttorilaan. Perillä klo 7.40, ensi töiksi hain postin. Siellä oli myös odottamani allekirjoitettava paperi, jonka signeerattuani kävin postittamassa saman tien takaisin. Sain samalla mukavan pienen kävelylenkin, joka hieman vetreytti puutunutta takamusta.
Torkkumisten ja ukkoskuurojen välissä olen tänään sen verran tehnyt puutarhatöitä, että karaisin kesäkukkia ja istutin avomaankurkut, loput kesäkurpitsat ja ruusupavut. Pyykkiäkin pesin, jokohan nuo tohtisi ripustaa vai vieläkö on odotettavissa lisää rae- tai sadekuuroja?
En monta kuvaa ottanut matkan aikana, tässä pari niistä: joukko rhododendroneita ja ensimmäinen vilaus Höga Kusten Brosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti