Tuntuu, että niitä tulee nyt trusapäin, suruviestejä. Nyt me olemme miehen kanssa molemmat täysorpoja, kun anoppi kutsuttiin kotiin myöhään lauantai-iltana. Tätä tiedettiin odottaa, jo ennen edellisiä hautajaisia. Kuten vihjasin jo aiemmassa tekstissä.
Vaikkei suruviesti ollut yllätys, kyllä se silti haikeaksi veti. Sunnuntain selasin hautajaisvirsiä, jopa kirkon penkissä. Sitten selasin myös mummon tekstejä. Anoppi oli ahkera kirjoittamaan, muun muassa muistelmansa ihan kansien väliin.
Mies on jatkanut koivusavottaa, minäkin siellä olen itseni hiestyttänyt risuja pätkien ja pois jaloista kanniskellen. Jonkinlaista surutyön korviketta saattaa olla miehelle tuo raataminen. Minä mietin noita koivuja. Nekin olivat jo tulleet tiensä päähän, sisältä lahoja vaikka joka kevät silmuista avautui hiirenkorvia. Vaikka sen tiesi jo muutaman vuoden ajan, että ne pitäisi kaataa, ennen kuin itsekseen rysähtävät omia aikojaan, niin ei olisi millään raaskinut.
Nyt on kuulunut tuolta julkkissaraltakin taas useampia kuolinuutisia, mm. Jungner, Taanila ja KD:n entinen kansanedustaja Leena Rauhala, johon sain itsekin tutustua KD Naisten toiminnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti