Huhtikuinen hupi

Poutainen lämpöinen sää on jatkunut, samoin pienet yöpakkaset. Eilen kuitenkin laitoin kasvihuoneessa valmiiksi muutaman istutuslaatikon, vaikken vielä taida uskaltaa sinne tomaatteja istuttaa. Mutta sen verran tein tilaa vintin ikkunalle, että vein sieltä kaikki rääppööt Ruusurannan ikkunalle. Toisin sanoen, samalla kun joitakin tomaatteja koulin, joillekin lisäsin multaa ja sidoin pisimpiä tomaatteja tukikeppeihin, tein inventaariota kaikkein elinvoimaisimmista taimista. Niitä oli 27, kymmentä eri lajiketta. Sitten oli se joukko surkeita, pieniä taimia, jotka saavat nyt olla koekaniineina, miten niille käy kylmillään olevassa talossa, kylläkin eteläisellä ikkunalla, missä Millanilla tomaatin taimet menestyivät hyvin. 

Eilen oli muutenkin puutarhapuuhapäivä. Olin yksin kotona, kun mies kävi pohjoisessa hoitamassa vuokra-asioita ja erään ystävän synttäreillä. Niinpä minulla oli oiva tilaisuus mellastaa miten mielin, puutarhan lisäksi vähän tuvallakin, viikkosiivouksen moista, monen viikon tauon jälkeen 🙄. Ruusurannassa kaivelin vähän lupiinin ja mesiangervoa ei juurakoita pellolta kuivumaan risuaidan päälle. Lapiointi tuntui lihaksissa vielä koko illan. Mies toi tyttäreltä minulle kuun- ja päivänliljan juurakoita (vaihtarina maa-artisokan mukuloihin), mutta en ole vielä jaksanut liljoille kaivaa paikkaa. 

Mies teki minulle pyytämäni kukkalaatikon näyttämään paikkaa varten. Siitä tuli iso ja upea. Se korvaa aikaisemmat muoviset pyryt, jotka olivat auringonvalon saannin kannalta liian matalalla, ja pieniksikin ne jäivät, muoto ei ollut ihanteellinen köynnöstukea ajatellen. Nyt suuret odotukset tulevan kesän köynnöskukkaistutusten suhteen. 

Kevätillassa hehkuvia valkokukkia

Tänä iltana jaksoin vihdoin aloittaa perennapenkkien siivoamisen talventörröttäjistä. Samalla ilokseni huomasin, että valkoiset krookukseni ovat säilyneet hengissä. 

Hämärtyvässä illassa myös jouluruusu erottui kauas. Vaikka valkoinen ei olekaan väri, niin on valkoisilla kukilla silti paikkansa ja aikansa pihassani. (Se aika on nimenomaan kevätilta tai kesäyö. ) 

Taannoin kirjoitin neuleprojektin alkuvaikeuksista.  Takakappalekaan ei heti emsiyrittämällä tullut sopivanlevyiseksi, mutta heti kun pituutta oli tarpeeksi, sovittelin osia yhteen ja ylleni. Tulos vaikutti hyvältä. Mutta sitten piti jännätä, riittäisikö lanka sittenkään hihoihin asti. Jätin hihat varmuuden vuoksi lyhyemmäksi kuin ohjeessa sanottiin, ja kyllä lanka sitten riitti vielä kapeaan kaulusresoriinkin. 

Good Friday

Esikasvatuspäivityksiä

Ilokseni Pulsatilla on kuin onkin itänyt, olen saamassa jopa kolme tarhakylmänkukkaa. Ensi keväänä kylvän vielä loput ostosiemenet, josko niistäkin jokunen pitäisi. Sen sijaan heitin jo toiveet sinipallo-ohdakkeesta, kun taas kukontöyhdöstä kokeilen vielä uutta kylvöstä.

Saadakseni lisää tilaa esikasvatukseen koulin jo orvokit isompiin astioihin ja vein ne kasvihuoneeseen. Tänään siellä oli jo liikaa lämpöä, niin nostin orvokit ulos. Illalla vien ne taas kasvihuoneeseen, mutta sinne pitäisi varmaan asentaa myös jo tuuletusautomaatti aurinkoisten päivien varalle. 

Parin vuoden tauon jälkeen minulla on nyt tomatilloakin esikasvamassa. Siivosin kyllä jo multatouhut pääsiäisen tieltä, mutta pitäisi minun kylvää vielä tänään kokeeksi tuoksuköynnöskuusaman ja sikurin siemeniä. 

Loma-aikoja

Työnantajani lahjoittaa joka vuosi yhden ylimääräisen palkallisen vapaapäivän meille yli kuusikymppisille, niinpä sain viime viikonlopun pidennettynä, ja kolmen työpäivän jälkeen nautin taas neljän päivän lomaa. 

Tälle keväälle on luvassa vielä vapun ansiosta pitkä viikonloppu sekä helatorstain jälkeisen perjantainkin saamme vapaaksi, kun pidimme yhden lauantaityöpäivän.

Pääsiäisloma alkoi tuttuun tapaan kiirastorstain ehtoollisjumalanpalveluksella. 

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa sekä saarna että virret koskettivat. Tämän vuoden evankeliumiteksti oli Johanneksen mukaan. Päätösvirren jälkeen (Voi Hänen rakkauttaan) kävin vielä ottamassa kuvia alttarilta. 

Lankalauantaina on tarkoitus kyläillä Millanin luona ja syödä vielä kerran synttärikakkua. Ajattelin kuitenkin jättää namusia ja terveisiä virpojille, jotka täälläpäin kiertelevät vasta huomenissa. 

Kevättää yhä enemmän

Eilen työpäivän jälkeen pesin yhden koneellisen pyykkiä, kun niin lupaavasti tuulahteli (lue: tuulennopeus puuskissa myrskylukemissa). 

Illemmalla pääsin sitten taas koulimaan: mukulasellerit ja tomaatit (melkein kaikki). Ilokseni Blue pitts -lajikekin lopulta iti niin, etten kaikkia koulinut. Yli viisi mutta alle kymmenen koulin ja loput pikkutaimet (ehkä viisi) joutuivat kompostiin. 

Nyt on jo myös ahkeraliisa alkanut itää, samoin muutama mustasilmäsusanna on noussut pintaan. Myös yrtti-iisoa on luvassa ja ainakin yksi japanin ihmekukka - jos saan taimen pysymään hengissä. Viime keväänä taimet menehtyivät. Syyssyrikkääkin on pinnassa, mutta ovatpa pikkuruisia alkuja, ei uskoisi, että pensaaksi kasvaa. Vielä jänskätän ainakin sinipallo-ohdakekylvöstä. Ja ne samettikukat on vielä kylvämättä. Jospa muistaisin tänä iltana. 

Tämä se on ihanaa, saada seurata itämistä ja kasvua. Vaan olipa ihanaa myös bongata tänä aamuna työmatkalla ensimmäiset joutsenet, ja kotimatkalla niitä näkyi jo useita pariskuntia. (Tänään meillä oli lauantaikoulupäivä, saadaan sillä helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi. Samana viikonloppuna on sitten 40-vuotishääpäivämme, monta päivää aikaa juhlia...)

Aivan kiva koulupäivä. Yksi ilahduttava asia oli oppilaan minulle tekemä lahja. 

Töistä palattuani kävin hakemassa eiliset pyykit ja sen jälkeen kävin viemässä linnulle vielä yhden erän talipalloja ja siemenkakkuja. Sitten teinkin jo ensimmäisen kierroksen suurelta osin sulaneella kasvimaalla miettien mm. mihin kylvän porkkanoita tänä vuonna.

Kevättää

Neulonta jatkuu, mutta nyt pidän taukoa sukista ja aloitin villatakkikokeilun. Selasin lomalla nipun käsityölehtiä etsien neuleohjeita villatakkeihin. Sain siskolta ison määrän lankaa, joka mielestäni sopisi pitsineuleeseen. Löysinkin mukavan mallisen villatakin, mutta sen ohjetta en ryhtynyt seuraamaan kirjaimellisesti, koska se olisi pitänyt tehdä taka- ja etukappaleet yhtä aikaa samoilla puikoilla. Minä kun halusin tehdä kappaleet erikseen. Niinpä olenkin joutunut pärvöttämään eli purkamaan ja aloittamaan alusta kolmeen kertaan. Ehdin jo tehdä molemmat etukappaleet (samaan tahtiin molempia neuloen) kuvan näyttämään pituuteen, kun päätin aloittaa alusta. Pärvötin toisen puolen ja aloitin uudelleen isommalla silmukkamäärällä, toinen kappale sai jäädä vielä vertailun vuoksi ja suunnittelun avuksi. 

Eilen illalla pärvötin uudestaan (en sentään ollut tehnyt kuin kymmenkunta senttimetriä) ja vähensin silmukoita puolen kuvion verran. Nyt etukappaleem leveys helmassa vaikuttaa sopivalta. 

Sää on muuttunut varsin keväiseksi. Keväistä tunnelmaa lisäsi viikolla vielä postilaatikosta löytynyt siemenlähetys.  

Kuvassa osa tilaamistani siemenistä, parista pussista tein jo esikasvatuskylvön, nimittäin syyssyrikkää ja tarhakylmänkukkaa. Niiden lisäksi kylvin perjantaina muitakin perennoja, sininataa,  mustasilmäsusannaa, yrtti-iisoa, sinipallo-ohdaketta, jotain laukkaa (jonka siemeniä keräsin mukaani viime kesänä veljen morsiamen puutarhasta) ja lisäksi tähkäverbenaa, jota olisi pitänyt kylvää ULOS RUUKKUUN jo tammikuussa lumen alle, mutta kokeeksi laitoin nyt ulos varjoisaan paikkaan  ruukkukylvön, jonka peittelin ensin perliitillä ja sitten lumella. 

Sittemmin kylvin myös ahkeraliisaa, joka unohtui perjantaina, samoin Sungold-tomaatteja, joita en muistanut helmikuussa, kun kylvin muita tomaatteja. Blue pitts - ja Moneymaker -lajikkeita kylvin muutaman siemenen lisää, kun edelliset eivät näyttäneet itävän. 

Pian pitäisi kylvää ilmeisesti myös samettikukkaa. Mutta en vielä tänään. Tänään tein kaalikääryleitä romanialaisella reseptillä ja samalla uuninlämmöllä vähän hyväskääkin. Kirkossakin käytiin. Suntio tuli kysymään meitä tekstinlukijoiksi, mikäpäs siinä, kun molemmilla sattui olla lukulasit mukana. 

Voittajafiilis

Talviloma menossa. Otin uhallakin luokasta mukaani pari koulutyötä.. Olin vakaasti päättänyt ne myös tehdä, vaikka vähän itseäni epäilinkin.

Loman aloitin kuitenkin perjantaina leipomalla (ja pyykkäämällä). Lauantaina kyläilyä, sunnuntaina kirkonmenot ja seuraavan kyläreissun valmistelua. Maanantaina kävimme sukulaisissa, siskojen kokoontumisajo lapsuuskotiin ja siskon ruokapöytään. Tänä aamuna sitten tartuin toimeen ja kävin läpi oppilaiden matematiikan kirjoista kaikki pääsälaskutehtävät ja sen jälkeen laadin uuden istumajärjestyksen ruokailuun. Siinä ne kouluhommat olivatkin. Jes!

Sitten onkin ollut aikaa loma-askareille, joista yhtenä kylvin jo tomaatin siemeniä esikasvatukseen, yhtätoista eri lajiketta, mutta vain kahdesta kuuteen siementä kutakin.

Samalla valmistellaan seuraavaa kyläilyä. Nyt näyttää, että perinteeksi muodostunut perhetapaaminen järjestyy tälläkin lomaviikolla.

Näyttää myös siltä, että pääsemme käymään pohjoisessa sukuloimassa vielä toisenkin kerran tänä kevättalvena, rippijuhlissa. 

EDIT. Rippijuhlat siirtyivätkin hamaan, kun rippilapsi oli sairastunut leirillä. 

Lomaani kuuluu ehdottomasti myös käsityöt ja lukeminen, vaikka siivoilut jäisivätkin sitten vähemmälle. Muumikirjat ovat työn alla, koska missasin maratonin, eikä neuloosi meinaakaan hellittää.

Tästä väriyhdistelmästä tykkään itse kovasti. Raitalangalle kaveriksi sopi mintunvihreä. 

Ystävänpäivän puuhia

Taimien kouliminen on mielestäni varsin oiva tapa juhlistaa ystävänpäivää. Orvokki taimilla oli jo vankat juuret, samoin paprikoilla, mutta petuniat ovat, äidin sanoin, hengettömiä. Eivät toki kuolleita, vaan niin pieniä ja hentoja, että niiden käsittely kysyy varovaisuutta ja hermoja.

Koulin myös jonkin oudon jättitaimen, joka jökötti keltaisten orvokkien keskellä. Ulkonäön perusteella se voisi olla  auringonkukka tai vaikka kurpitsa. Aika näyttää, jos se hengissä pysyy.

En ihan vielä kylvä tomaattia, mutta siemeninventaarion voisin tehdä, sekä kukkien että vihannesten siemenistä. 

Sain neulottua miehelle kaksinkertaiset lapaset ja sen jälkeen aluslapaset naisten  kokoisiin kaksinkertaisiin. Mutta tähän väliin aloitin taas uudet sukat. Kokoonnumme taas lomani aikana koko perheellä pitsalle, ja siihen mennessä haluan saada sukat valmiiksi vävyä varten. Hänen kengännumeronsa on jotakuinkin 46.

Nojatuolini vieressä on muovilaatikollinen ja pari korillista eri värisiä ja kokoisia villalankakeriä, joita varmaan pitkin lopputalvea jalostan neuleiksi (enimmäkseen sukiksi). Pitkän tähtäimen suunnitelmana on saada alulle jokin villatakin tapainen neule itselle. Äidin tekemän villatakin luonnonvalkoiset hihat alkavat olla harmaat, kun tänä talvena villatakkia on tarvittu jatkuvasti.

Pakkaset jatkunevat vielä hyvän aikaa, niin tein illalla vielä toisen erän tälle talvelle rasvasiemenkuppeja lintuja varten (munkinpaistorasvaa, joululta jäänyt kookosrasvan loppu, ruokaöljyä, auringonkukan ja pellavan siemeniä sekä murskattuja maapähkinöitä). Aamuhämärissä kävin ripustamassa kolme pientä simenkuppia. Trafiikkia piisaa.

Tuossa vielä takaperoinen  kuvasarja miehen kaksinkertaisista tumpuista.