Omenatarha

Omenatarha

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Pitääkö olla huolissaan?

Kotiuduimme pohjoisesta etuajassa, vain yhden yön reissu aiotun  kahden sijaan. Sen mahdollisti odotettua lyhyemmäksi jäänyt kokous, jonka jälkeen ehdimme käydä lasten luona vielä samana päivänä. Kaikin puolin onnistunut ja hyvä reissu. Vaikka yhtä asiaa ehdin jo harmitella, mutta sekin selvisi parhain päin. Juttu liittyy tuohon otsikon kysymykseen. Olin kuullut, että kylällä sattuu olemaan taimienvaihtotori sopivasti juuri paikkakunnalla ollessamme, ja olinkin ottanut mukaani muutaman ylimääräisen kukantaimen. Sillä aikaa kun mies kävi kaupassa, minä kiertelin kurkkimassa tarjolla olevia perennoja, joitakin lajeja oli vaihdettavana , joitakin ostettavissa. Ostin voitonlaukan. Asioilla käyntimme ajan tuliaisiksi aikomani perennat ja keijunmekot olivat säilyneet rauhassa asuntomme ulko-ovella, mutta mietin, tohtisinko jättää juuri ostamani laukan ulko-ovelle siksi aikaa, kun ajelemme käymään lasten luona. Illalla palattuamme ovella muistin laukan, jota en harmikseni nähnyt portaalla. Oliko joku ottanut sen vai enkö vain muistanut, mihin sen laitoin. Kiersin katsomassa takapihalle, jos olisin vienyt sen sinne näkösuojaan ja yritin kurkkia auton ikkunoistakin. Kuljinpa vielä koko rivitalon edustan, josko laukkani näkyisi jonkun muun ovella. Lopulta keksin kurkistaa vielä auton takaluukkuun, ja sinnehän olinkin sen laittanut, näkösuojaan ja lähtövalmiiksi.

Pitääkö olla huolissaan tällaisesta muistamattomuudesta? Toinenkin esimerkki: ennen Norjaan lähtöä olen muistaakseni istuttanut yhden aaroninsauvan eli täplämunkinhupun jonnekin, mutta en nyt enää muista, mihin. En myöskään ole löytänyt sitä istutettuna enkä myöskään ruukussa (jos siis olisinkin jättänyt sen istuttamasta). Onneksi minulla oli toinenkin mukula, joka oli jotenkin joutunut samaan ruukkuun jonkin toisen kasvin kanssa. Tänään kun sitten haeskelin sitä toista katveeseen sijoittamistani taimiruukuista, en meinannut millään löytää munkinhuppua. Ehdin jo epäillä, että olin vienyt sen taimienvaihtotorille tai tuliaisten mukana. Vihdoin bongasin sen onnenapiloiden seasta. Oli jo tehnyt lehden, niin en ensin huomannut, kun viimeksi oli vasta "tikku". Kyllä kai se toinenkin aikanaan löytyy istutettuna, kunhan kasvaa esiin. 

Jälkeenpäin itseä lähinnä huvittaa tuollaiset unohtamiskommellukset, mutta en silti taida tohtia kertoa niistä Millanille. Hän aina heti huolestuu terveydentilastani ja jaksamisestani. Hän on jopa pitänyt kirjaa, kuinka usein minulla on ollut flunssaa. 


lauantai 15. kesäkuuta 2024

Kauppa se on, joka kannattaa

Eilen sitten kävimme kaupanvahvistajalla tekemässä ne aiotut kiinteistökaupat Millanin kanssa, kuitenkin niin että Millanin puolesta paikalla oli hänen valtuuttamansa edustaja. Omistan nyt n. 0,2 hehtaaria lisää pelto- ja kasvimaata ynnä puutarhaa hedelmäpuineen, marjapensaineen ja koristekasveineen. Eilen tultiin myös piipahtamaan pohjoiseen asunto-osakeyhtiön kokousta ja samalla sukulointia varten. Ja yhdet autokaupatkin taas, kun mies osti veljeltään takaisin peräkoukullisen tila-auton. 

Edellisen postauksen jälkeen olemme ehättäneet tehdä vuotuisen Norjan matkan. Kunhan mies saa kuvat kameralta koneelle, voisin ehkä kirjoittaa siitä erikseen. Kyllä se muistiin kirjoittamisen väärti matka oli jälleen.

Tästä pohjoisen reissustakin voinen jatkaa myöhemmin, kunhan se on valmis ja tiedossa, miten se meni kaiken kaikkiaan. 

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Työteliäs loman alku

Lauantain työpäivä minulla vähän venähti, kun koululla oli vielä yhtä ja toista huolehdittavaa (arkistointia, tiskikone, kierrätystä...) mutta kotiin päästyä jaksoin ja ehdin vielä aloitella puutarhan kesälomapuuhat. Sunnuntain aloitimme lepopäivän merkeissä, messu ja kyläreissu, mutta illalla olin taas puutarhassa. Kylvin punajuurta, salaattia, tilliä ja hernettä. Aikaisemmista salaattikylvöistä vain yksi, varhaisin, on itänyt, kenties johtuen helteistä. Nyt on luvassa vähän sopivampia lämpötiloja salaatin itämiseen. 

Maanantaina, kuten sunnuntaina ja tänäänkin, heräsin aikaisin ja aamukahvien jälkeen ryhdyin päivän puuhiin. Oman pihan töiden lisäksi kävimme tekemässä reilun viiden tunnin työrupeaman Ruusurannassa. Riehuin vuoroin lapion, vuoroin viikatteen kanssa, eikä mies ollut yhtään laiskempi. Olemme aikeissa ostaa sen Millanilta uudeksi työprojektiksemme, ja sillä olemme nyt muutaman kerran käyneet siellä tutustumassa ja aloittelemassa projektia. Maanantain urakan jälkeen olin aika puhki. Onneksi ei kuitenkaan hyttyset olleet siellä aurinkoisella ja avoimella kasvimaalla riesana, toisin kuin täällä Kanttorilan suojaisessa pihassa. 


Pitkästä aikaa olen saanut ihailla ja nuuhkia näitä violetteja iiriksiä, mitä lie helluntaililjoja. Siirsin niitä viime syksynä aurinkoisemmille paikoille, ja isojen vanhojen puiden kaataminen lisäsi valoa entisestään. 

Alla eräs toinen ilonaihe. Nyt alkaa toteutua toivomani suunnitelma koskien köynnöshortensiaa ja sembramäntyä. Istutin männyn köynnökselle tulevaisuuden tueksi, ja nyt se on löytänyt sen tuekseen.


Alunperin Millan oli istuttanut köynnöshortensian tuohon tarkoituksena, että se vähitellen tarjoaisi varjoa koiranhäkille. Mutta kun häkki muutti Millanin mukana, niin laitoin ensin tueksi heinäseipään. Se alkoi kuitenkin lahota tyvestään. Jossain puutarhalehdessä näin kuvan isosta männystä, jonka runkoa köynnöshortensia kiersi, niin siitä sain inspiraation. Toivottavasti mänty pysyy vähintään samassa kasvutahdissa köynnöksen kanssa. 



lauantai 25. toukokuuta 2024

Sade saapui, olen autuas


Perjantaina töistä ajelin koko matkan sateessa ja rukoilin, että sade tulisi kotiin asti. Niin tapahtui. Ensin sateli hiljalleen, sopivasti kuivaa maan pintaa kostuttaen jotta se pystyi imemään myöhemmin alkaneen reippaamman kuuron. Jo aamulla olin tarkistanut rännit, että "ryöstäjät" olivat oikeassa asennossa ohjaamassa sadeveden astioihin. Saatiin varastoonkin taas kasteluvettä. 

Mahtoiko johtua vain matalapaineesta vai hektisestä työviikosta, että kotiin päästyäni ja syötyäni sammuin sohvalle. Tirsojen jälkeen jaksoin kuitenkin pihalle. Sateen jälkeen tuoksui lumoavalta. Mutta harmi, että hyttysetkin olivat innostuneet sateesta. Istutin muutaman perunan tähänkin pihaan. Jo aiemmin olin istuttanut perunoita Ruusurantaan. Meillä on tekeillä siitä kaupat Millanin kanssa, joten olemme aloittaneet kevätpuuhat sielläkin, vaikka kaupantekoa varten tehtävä valtakirjakaan ei ole vielä tullut kaupanvahvistajalta. 

Kylvin sitten jo muutaman avomaankurkun kohopenkkiin ja itämättömän porkkanoiden testikylvön tilalle salaattia. 

Tänään istutin tomaatit, neljä kurkkua, munakoison ja paprikoita kasvihuoneeseen, kun on ollut sopivan pilvinen päivä, ei tukalaa kuumuutta. Peittelin istutukset kuitenkin kateharsolla. Huomenna messun jälkeen ajattelin kantaa ainakin osan muistakin taimista ikkunoita kasvihuoneeseen, ehkä hetkeksi ihan uloskin karaistumaan, kateharson alle suojaan. 



Hedelmäpuiden kukinta-aika on alkanut. Hapankirsikka kukkii tällä hetkellä runsaimmin, mutta omenapuissakin on alkamassa aivan kelpo kukinta. Samoin pitkään juronut suklaakirsikka alkaa olla toipunut kuuden vuoden takaisesta siirrosta ja kukkii jo vanhaan malliin.

perjantai 17. toukokuuta 2024

Kevätpuutarhan iloja

Viikonloppu, ja sekä aikaa että voimia kierrellä töiden jälkeen puutarhassa, miettiä mihin ryhtyisi, mutta ennen ryhtymistä vain kuljeksia joten ja tutkailla äkillisen lämpöaallon vaikutuksia. 

Ja mitä löysinkään?! Yksi silmäteristäni, tarhavarjohiippa kukkii komeampana kuin koskaan. Se on ilmeisesti hyötynyt vanhojen koivujen ja pihlajien kaatamisen tuomasta lisävalosta, vaikka onkin varjokasvi. 



Mutta sen vieressä kasvava rönsytiarellamatto on nyt kyllä kärsinyt jostain, talvesta varmaankin. Suurten kuivuneiden alueiden laitamilla joitakin hengissä olevia lehdyköitä ja yksi nupullaan oleva kukkavana. Kevätkaihonkukka kuitenkin kukoistaa. 



Ryhdyin ihastelukierroksen jälkeen sitten keräämään nokkosia, mikä on kuulunut jo pitkään tekemättömien töiden kirjoittamattomalle listalle. 

Kastellakin piti vähäisiä kylvöjä. Sadetta ei ole luvassa ainakaan viikkoon. 

Keräsin myös lipstikkaa ja pari parsanvartta, jotka kiehautin ja söin sinällään ja ihan yksin.



sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Saatu vähän sadetta, kohta lämpöäkin

Nyt sääennusteet povaavat lämpenevää, eikä hetkeen ainakaan pitäisi tulla yöpakkasia. Kasvihuoneen kennomuovit on yhä pesemättä, mutta kunhan huomisesta koulupäivästä olen selvinnyt, niin kenties jo torstaina minulla olisi iltapäivällä aikaa ja voimia siivota kasvihuone tomaatteja varten. Huominen on meillä takarajana arviointien tekoon. Tänä viikonloppuna olen kuitenkin saanut asiaa edistymään sen verran, että varsin luottavaisin ja keventynein mielin suhtaudun jäljellä olevaan urakkaan. Tiistainakin menee tavallista myöhempään töissä, kun pidämme lauluharjoitukset, keskiviikkona vietettäviä läksiäisiä varten.

Helatorstain aattona töiden jälkeen kävimme toisen kerran Ruusurannassa. Perkasin yhden kohopenkin juolavehnästä, että sain kylvää siihen vähän tilliä ja härkäpapua. Lauantaina kävimme viemässä Millanille kauppa-asioita ja istuimme juttelemassa ja karvatteja rapsuttelemassa. Ihmeesti se vanhinkin kissa vielä on piristynyt, vaikka muutama viikko sitten näytti, että se tekee kuolemaa. Nivelkivut olivat niin kovat, että kissa sai epileptisen kohtauksen. Eläinlääkäri kirjoitti kivunlievitystä ja Mimmi sai jatkoaikaa. 

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Myöhäinen kevät

Jossain vaiheessa huhtikuussa lumien sulettua oli ainakin yhtenä viikonloppuna yksi lämmin päivä, jolloin lopulta rapsuttelin perennapenkeistä roskat. Mies on sitten muuten huolehtinut pihan tyhjäämisestä ja haravoinnista, kun hänellä on ollut sitä pölli- ja risusavottaa. Nyt se on risujen osalta jo hyvällä mallilla, pölliurakkaa piisaa kenties koko kesäksi.
Näillä säillä ei ole pahemmin viemistänyt pihahommiin. Mutta vappu oli poikkeus säiden suhteen, kahdessakin mielessä. Tavallisesti vappuna tulee räntää tai vettä. Nyt sattuikin vapulle tähän mennessä lähes ainut ulkoleikkipäivä.
Otin silloin urakakseni kanadanpiiskun ylöskaivuun, se kun on nyttemmin luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Sain siten tilaa navetanpäätypenkkiin muille lajeille. Ja samalla kaivoin pois aika tavalla myös juolavehnää. Jotain muuta pienempääkin ehdin pihassa hommailla, ja sitten käytiin miehen kanssa vielä mutka Ruusurannassa. Meillä on aikomuksena ostaa se pois Millanin vaivoista. Vein tontille myyräkarkottimen, tyjjäilin kasvihuoneessa kasvatusastioita, tutkailin kotilotilannetta ja kierrettiin takamarkilla etsimässä tontin rajapyykit.
Tänä viikonloppuna olen taas vähän edistänyt puutarhatöitä, vaikka käytiin eilen kyläilemässäkin Millanin luona. Tein kohopenkin, kylvin porkkanaa, persiljaa, härkäpapua ja jotain salaattilajeja. Istutin veljeltä saamani ja esikasvattamani ilmasipulit porkkanoiden liki, samoin purjon rääpäletaimet.
Tänään oli oikein mukava kirkkoreissu, kun kirkossa oli paljon nuoria. Kirkon jälkeen olen jatkanut kevätpuuhia lähinnä sisällä.
Monien lajien esikasvatus on jäänyt paljon tavallista myöhemmälle. Tänä viikonloppuna kylvin kokeeksi kuitenkin esikasvamaan kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua, tuoksuhernettä, kyssäkaalta, lehtikaalta ja talvikynteliä. Lisäksi laitoin purkkeihin auringonkukkaa, valkoista Galahad-ritarinkannusta, sininataa, lamopinaattia, ruusupapua ja pari omakeräämää siementä tarhavarjohiippaa. Nyt on samettikukat ja kirjokakkarat koulittuna. Viime kesänä en onnistunut kirjokakkaran suorakylvössä, niin päätin kokeilla esikasvatusta. 
Kuistilla on vilpoisessa tarhaverbenaa itämässä. Tänään kylvin kanadanpiiskun tilalle kehäkukkaa ja eilen kamomillasauniota. Navettapenkin reunaan kylvin loput Schneeball-kaukasianpitkäpalon siemenet.
Kasvihuone on yhä siivoamatta. Alkavalle viikolle povataan yhä viileää ja yöpakkasia, joten ei kasvihuoneeseenkaan ole tomaateilla mitään kiirettä.