Sadonkorjuuta siinä sivussa

Uudenlainen syksy. Kiireinen. Kyllä. Mutta siinä ei oikeastaan ole mitään uutta, että blogikirjoittelu tahtoo jäädä niin koulutöiden kuin sadonkorjuupuuhien jalkoihin.

Se mikä on uutta ja ihanaa, on mahdollisuus vaikka joka työpäivän jälkeen pistäytyä puutarhassa ja ehkä puuhata siellä jotain. Mikäs sen palauttavampaa ja voimaannuttavampaa! Toissa syksynä piti vielä odottaa viikonloppua, että pääsi jatkamaan kauhealla kiireellä syysaskareita Kanttorilassa.

Toki alkusyksyn mittaan on ollut viikottain vähintään yksi työpäivä alkuiltaan asti, ja joidenkin koulupäivien jälkeen on tuntunut, että kakki mehut on puristettu, ja vähän tautejakin on ollut viikonloppuisin. Mutta esimerkiksi tänään ja eilen olen ehtinyt pihalle räämästämään.

Vähän saldoa ja muistiinpanoja, mitä puutarha ja kasvihuone ovat tuottaneet. Tähän asti olemme saaneet syödä kasvihuoneesta omia tomaatteja, kurkkuja ja nyttemmin myös paprikaa. Jonkin verran niitä liikeni lapsillekin tuliaisiksi, ja laskeskelin että vielä ainakin tämän viikon ne riittävät meille aamu- ja iltapalaleipien päälle, paprikoita senkin jälkeen.

Puutarhasta olen kerännyt härkäpapua vähän pakastimeen ja siemeneksi. Tällä kertaa jäimme ilman silpoydinherneitä. Pensaspapu ei ihan sitä korvaa joulupöydässä. Olemme syöneet kolme maissintähkää ja neljäs vielä tuleentuu. Kesäkurpitsoista isoimmat ovat kellarin hyllyllä. Kellarissa on jo myös vähän perunaa ja isoimmat punajuuret, vadelmahillo- ja omenasosepurkkeja sekä maustekurkkua. Vaikkakaan omista avomaankurkkukylvöstä ei ole ehtinyt kasvaa kuin kaksi hedelmää (jotka ovat yhä poimimatta), olen saanut silti säilöä kurkkua, kun Millan kehotti hakemaan säilöttävää hänen entisen kotinsa kasvimaalta. Valkosipuleista tuli hyvä sato, ne nostin kuivumaan elokuussa. Jos 

Viime vuosi oli omenapuille sapattivuosi, mutta tänä syksynä kerättävää on taas ollut. Lähinnä mies on urakoinut omenapuiden alla. Yhdessä on siivottu omenoita höyrymaijaan ja minä olen keitellyt sosetta purkkeihin. 

Pitkään lämpimänä kestänyt syksy on antanut lisäaikaa, venyttänyt sadonkorjuujaksoa pidemmäksi. Tänä iltana nostin loput punajuuret ja pari itsekseen ilmestynyttä kyssäkaalta. Ja siivosin taas purkillisen etanoita pois kasvimaalta 😒 Perunoista osa on vieläkin maassa, samoin kaikki mukulasellerit. Persiljaakin voisi vielä korjata pakastimeen. Porkkanat saavat jäädä vielä hyväksi aikaa, samoin purjot ja maa-artisokat. 

Metsän satoakin on saatu, vajaa sangollinen mustikkaa ja pari kertaa on käyty suppismetsällä, samalla on löytynyt vähän kantarelleja, ja karvarouskuja ryöppäsin sienisalaattiin. Mutta puolukat olivat sienipaikallamme vielä raakoja. Ehkä niitäkin vielä ehdimme kerätä. 

Koulua, mustikkaa ja muuttoa

Nyt on käyty jo yksi kokonainen viikko koulua, ja ilokseni ole voinut todeta, että viime kevään ekaluokkalaiseni ovat kasvaneet henkisestikin kesäloman aikana. Pelko siitä, miten pärjäämme yhtä ohjaajaa vähemmällä, vaikuttaisi nyt olevan turha. Erityisen suotuisa kehitys on tapahtunut sillä oppilaalla, jolla oli eniten vaikeuksia ekaluokalla ❤️🙏.

Emme sitten loman aikana ehtineetkään metsäretkelle, mutta tämän viikon tiistaina vihdoin kokosimme marjastuskimpsut ja sienestyskampsut ja lähdimme metsästämään. Sieniä emme kuitenkaan löytäneet kuin pari haperoa ja yhden voitatin (niistä mies teki herkulliset lämpimät pizzavoileivät). Mustikkaa sentään löysimme jonkin verran ja jaksoimme kerätä reilun puoli sangollista, sopivasti perkuu-urakkaa. Paluumatkalla poikkesimme Millanin entiselle kodille kastelemaan kasvihuoneessa.

Kuten edellä ja edellisessä kerrotusta voi päätellä, nyt on Millan päässyt muuttamaan uuteen kotiin, ja huomenna käymme ensi visiitillä viimesunnuntaisen muuton jälkeen. Meitä oli siinä hommassa Millanin naapuri sekä sisko miehensä ja tyttärensä kanssa. Ennen muuttokeikalle lähtöä kökkäväki kokoontui Millanin äidin ruokapöytään.

Koulussa kuvistyön mallina olleita kukkasia.

Ei enää viikkoakaan lomaa

Taas on mennyt yli kymmenen päivää edellisestä tekstistä. Sen jälkeen olen mm. ommellut valmiiksi seimihahmoille asut sekä helmikoristetyynyn helmet. Olemme käyneet tässä välissä kahteen kertaan pohjoisessa. Molemmilla kerroilla tapasimme lapset ja ensimmäisellä kerralla myös muita tärkeitä ja rakkaita sukulaisia. Puutarhassa säiden mukaan pientä puuhastelua, kohta pitäisi hoitaa syyslannoituskin. Kattofirman mies kävi yhtenä päivänä kuvaamassa taloa droonillaan. Annoimme luvan laittaa kuvan Facebookiin. 

Elokuu alkaa meillä aina synttäreiden merkeissä. Tänä vuonna aloitettiinkin ensimmäinen synttärikakku jo maanantaina heinäkuun puolella.  Olimme silloin osakemökillä Lapissa. Olemme tavanneet varata mökin muutamaksi päiväksi hilla-aikaan lähes joka kesä. Nyt reissu olisi jäänyt välistä, mutta sitten joku osakas perui tämän viikon, niin varasimme mökin sunnuntaista torstaihin. Yksi syy pikalähtöön oli tarve saada kuvia mökistä mahdollista osakkeen myynti-ilmoitusta varten. (Toinen syy luonnollisesti hillahimo.) 

     Tässä yksi minun ottamani ulkokuva. 

Reilun yhdeksän tunnin matkanteon jälkeen ehdimme vielä sunnuntai-iltana soutaa mökkirannasta saareen kolmeksi tunniksi hillastamaan. Maanantaina jatkoimme hillastusta ensin mantereen puolella ja ruokatauon jälkeen uusi souturetki saareen hakemaan sieltä loputkin. Sanomattakin on selvää, että mukana tuomamme kakkupohjan täytteeksi laitettiin hillaa. Illalla saunottiin ja käytiin pulahtamassa järvessä. Uida en tarjennut, kun tuuli niin kylmästi. Olimme aikoneet palata keskiviikkona, mutta kun sitten tiistaina aamupäivällä alkoi sadella emmekä keksineet muuta järkevää tekemistä, pakkasimme tavarat, teimme loppusiivouksen ja marssimme autolle. Kotimatkalla pysähdeltiin sen verran, että poikettiin viemään lapsille hillaa pakastettavaksi. Jäi sitä silti vielä itsellekin iltapuhteeksi, kun olimme kotiutuneet puoli kymmenen jälkeen. Piti käydä myös kasvihuone katsastamassa. Hain ensimmäisen kurkun ja ilokseni näin vihdoin ensimmäisen tomaatinkin viimein kypsyneen. 

Ensimmäisestä kakusta jäi rippeet varsinaisen synttäripäivän aamuksi, mutta tänään syötiin kakkua numero kaksi yhdessä Millanin kanssa samalla kun käytiin jälleen auttelemassa muuttoa. (Kuvassa toka kakku.) Tänään pääsin myös pitkästä aikaa lapsuudesta tuttuun puuhaan, kun lippasin Millanin uuden kodin pihaan tuotuja halkoja liiteriin. Iso kasa vielä jäi liiterin eteen, mutta mies peitteli ne takamarkilta löytyneillä kattopeltilevyillä sateen suojaan.

Vielä on muutama päivä kesälomaa jäljellä ennen kuin koulu alkaa. Lauantaina tavataan minun sisaruksiani lapsuuden seuduilla. Sen lisäksi, jos säät sallivat, olisi kiva ehtiä vielä käydä metsäretkellä, etsimässä joko mustikoita tai sieniä tai molempia. 

Pyöreä penkki

 Kirjoitin taannoin pienen pyöreän perennapenkin uusimisen onnistumisesta

Tässä vielä kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. 

Olen siirtänyt tuohon nyt sitten vielä amerikankeijunkukka kivikkopenkistä, kun siinä on turhan matalasti multaa.

Ylimpänä huojumassa lännenluppion punaiset tupsukat. Kurjenkello, rantakukka ja tähkätädyke kukassa, myös pallerokiurunkukka aloittelee kukintaa. Valkoinen peurankello kasvoi kääpiökokoiseksi tänä kesänä, ehkä moitti sitä, kun rajoitin sen leviämistä ruukulla. 

Puutarhakesän onnistumiset ja epäonnistumiset

 Kesäkukista:

Ikkunaremontti viivästytti enimpiä esikasvatuksia, mitä pidän suurimpana syynä - kolean kevään ohella - siihen, että suurinpiirtein kaikki siemenestä kasvattamani kesäkukat ovat edistyneet tavallistakin hitaammin. Toki osa on ehtinyt kukalle, vaikka vähäisemmällä varrellakin. (Ahkeraliisat ovat 5-10 cm:n korkuisia, yksi kukka auennut...) 

Sen sijaan talvettumassa olleista osa on jälleen palkinnut vaivan. 

Mm. Dahlioista nämä kaksi, viime kesänä ostamani vaaleanpunainen ja kolme vuotta sitten Vilma-oppilaalta saamani punainen. 

Mutta varsinainen helmi on tämä Iron cross - onnenapila. Jos miettii helppohoitoisinta, kestävintä ja varmimmin sekä kauimmin kukkivaa, niin en kyllä nyt keksi toista. Jatkossa onnenapila tulee saamaan yhä keskeisemmän aseman kesäkukkaistutuksissani. Varsinainen luottokasvi ❤️🍀

Hyötykasvit kasvihuoneessa ja kasvimaalla:

Osin samasta syystä kuin kesäkukkien kohdalla myös kasvihuoneessa kehitys on hidasta. Kasvihuonekurkuissa on lupaavasti alkuja, vaikka kasvavatkin kokoa kovin hitaasti. Silti niistä on tulossa satoa varmasti enemmän kuin viime kesänä, kun saimme yhden kurkun. Edes Outdoor girl -tomaatit eivät ole vielä alkaneet punehtua. Viime vuonna emme saaneet ananaskirsikoita, kun ne eivät edes kukkineet. Pistokkaasta kasvattamani uusi verso on kukalla ja yksi hedelmä on kehittymässä. Jonkin asteen onnistuminen siis kaiketi. 

Kasvimaalla tämän kesän onnistujiin on laskettava tilli. Ja vaikka kaikki kylvöt eivät ole itäneet, myös salaattia olemme jo hyvän aikaa saaneet tarpeeksi meille kahdelle.

Lisäksi jokakesäiset varmat lajit, kesäkurpitsa ja valkosipuli antavat satoa tänäkin kasvukautena.

Rivien suoruudessa ja yhtenäisyydessä emme taaskaan ole kasvimaani kanssa onnistuneet. Ajoittaisen kuivuuden tai vanhentuneiden siementen johdosta moniin kylvöriveihin on jäänyt aukkoja. Osin olen niitä yrittänyt paikkailla uusintakylvöillä, lähinnä salaatin, herneen ja tillin, mutta uusinnatkaan eivät ole välttämättä itäneet. Porkkanoiden itäminen on ollut taas epäsäännöllistä. Kaksi melkein ehjää riviä, mutta parissa muussa paikassa vain muutama iti. Toinen niistä oli syyskylvö, johon tein monta lyhyttä riviä, varmaan toista sataa siementä... Jospa nyt jo ottaisin opiksi, enkä enää yritä syyskylvöä. 

Pieni katsaus Kaustiselle

Avajaispäivänä Kaustisen Kansanmusiikkijuhlille pääsi ilmaiseksi, kun Avain Säästöpankki kustansi liput. Väkeä olikin sitten silmämääräisesti enemmän kuin muulloin käydessäni, vaikka toki tuo ilmainen maanantai alkaa ollakin jo perinne. 

Olin tehnyt itselleni lukujärjestyksen sekä maanantaita että tiistaita varten. Tokikaan en pystynyt sitä koko ajan noudattamaan, ja pari ohariakin tuli, mutta kaiken kaikkiaan ehdimme kahden päivän aikana kuulla monenlaista mielenkiintoista. 

Toiveenani oli tietysti nähdä myös tuttuja, ja se toteutui runsaammin ja erikoisemmin kuin olin uskaltanut odottaakaan. 

Kuvassa on Pikku-Ottosia, mukana myös pari oppilastani, joita toivoinkin bongaavani. Sen sijaan en osannut odottaa tapaavani entistä kämppäkaveriani opiskeluajoilta lähes 40 vuoden takaa. Hän se tunnisti, varmistui persoonastani, kun näki minut mieheni kanssa.

Pikkuserkkuni esitteli minut parille uudelle tuttavalle, Kaustisen henkeen sopivasti. Lähisukuakin treffattiin, toinen siskoni ja hänen tyttärensä, joka myös soitti Konsta Jylhä - kilpailun semifinaalissa, sekä vanhin veljeni perheensä kanssa. Veli ja hänen tyttärensä puolestaan osallistuivat ohjelmaan tanhuamalla.

Olin merkinnyt lukujärjestykseeni erityisesti tuttujen esitykset, semifinaalin lisäksi Trio Kolme M, jossa soittaa pikkuserkun mies, pari tanhuryhmää, veljen ryhmän lisäksi entisen esihenkilöni porukka sekä Teekkarikuoro, jossa on mukana seurakuntanuoriaikojen ystäväni tytär.

Bongasinhan myös useita työkavereitani ☺️ Ja pääsin käyttämään oppilaaltani saamani lahjakortin jäätelökioskille. ☺️

Heinäkuu puolessa

Kymmenen päivää edellisestä tekstistä, ja monenmoista olemme hommailleet, osin toki niitä samoja, mitä muutenkin tänä kesänä; veimme viime viikolla jo kolmannen muuttokuorman, ja tillejä olen ehtinyt kuivattaa kaksi erää lisää. Miehellä taas on edelleen riittänyt askarta autojen kanssa. 

Viime viikolla vietettiin Millanin synttäreitä. Olin tehnyt gluteenittoman ja maidottoman vadelmatäytekakun. Kahvittelun jälkeen täytimme peräkärryn ja tila-auton ja kävimme viemässä vielä yhden lastin hyllyjä ja kirjoja. Millan ei itse lähtenyt mukaan, kun oli sen verran huonossa kunnossa. Paluukyytiin lastasimme taas myös jätekuormaa ulkorakennuksesta, mm. metalliromua (kuten pyörän raato ja ruostunut lumikola).

Synttäripäivän jälkeen perkasin mansikkamaan. Olin suojannut kädet ja käsivarret kyynärpäihin asti. Mutta niiden yläpuolelle tuli sitten taas jotain osumia, jotka kutisevat ja joita olen raapinut verille. Levitin kokeeksi mansikkamaalle katteeksi lampaanvillaa ja laitoin verkkoa rastassuojaksi. Tällä viikolla otin suojan kuitenkin pois, päästettyäni yhden päivän aikana kaksi verkkoon juuttunutta rastasta vapaaksi - ja miehen annettua armoiskun yhdelle rastasparalle, joka oli riuhtonut itsensä höyhenettömäksi ja veriseksi. 😒

Olin parina iltana miehen kaverina siivoamassa navettaa, mutta se homma ei ollut oikein sujuvaa, kun vähän väliä piti kysyä mieheltä, mikä tämä on, mihin se kuuluu... 

Kuluvalla viikolla olimme kahtena päivänä, ma ja ti, Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla. Ne päivät olisivat oman blogikirjoituksen arvoisia. (Ehkä myöhemmin?) Mutta jälleen kerran musiikin lisäksi kohtaamiset tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa olivat päivien helmiä. Myös sää suosi Festareita.

Keskiviikkona oli jälleen tapaaminen Millanin kanssa, mutta ei tällä kertaa muuttopuuhissa vaan katsastuksen merkeissä. Mies käytti Millanin auton katsastuksessa sillä aikaa kun me istumme juttelemassa ja kävimme poimimassa hunajamarjoja Millanin puutarhasta. Millanin mielestä nimi on harhaanjohtava, hänelle ne eivät maistu, joten me saamme käydä poimimassa itselle, jos mielimme. 

Aloitin tämän tekstin eilen perjantai-iltana, mutta se jäi kesken, kun yövieraamme, veljen perhe, oli tulossa festareilta. Mutta ennen heidän tuloaan saimme hetken pitää vieraina muitakin sukulaisia, kun serkkuni miehensä kanssa poikkesi ohikulkumatkalla. Olipa mukava nähdä ja praatata pitkästä aikaa. 

Ennen kuin serkku kävi, olimme itse kotiutuneet pikaiselta pistäytymiseltä Herättäjäjuhlilla. Samalla reissulla ostimme tila-auton puolilleen multaa, yhteensä 24 säkkiä piha- ja rodomultaa. Niistä rodomullat ja puolet (10 kpl) pihamultasäkeistä on menossa Millanin uuden kodin pihaan.