Tyrjöötä osa 2

Oheinen kuva on otettu 14.3. Silloin oli peltikatto melkein valmis ja eteläseinä jo paneloituna. Ja parveke pudotettuna. 

Tuon jälkeen remontti on edennyt kovasti. Eilen oli laitettu jo rännit ja syöksytorvetkin vesirosvoineen. Seinistä vain pohjoispääty ja luoteisnurkka ovat puolimoos. Mutta muutama viikko pitää odotella ennenkuin ikkunoita ja ovia tullaan asentamaan. Sitä ennen ehkä on jo riihen kattokin valmiina. 

Mies on päivittäin tyrjännyt pihalla, siivoten työmiesten jälkiä. Itse aloitin ikkunoiden edustojen tyrjäämisen kylmästä komerosta, joka on täpötäynnä kampetta ja roipetta. Kannoin muutaman banaanilaatikollisen askarteluvärkkejäni kylmälle vintille - kun olin ensin raivannut sinne tilaa. (Ja Toivoskelen, että muistan, missä ne ovat, kun niitä kaipailen.) Komeron tyhjäys on toki kesken, mutta on tässä aikaa vielä ennen kuin ikkunat ovat valmiit.

Monta yötä mietin kukkien ja taimien turvaamisen järjestämistä siinä vaiheessa, kun huone kerrallaan ruvetaan ikkunoita irrottamaan ja vaihtamaan.

Nyttemmin olen kyllä miettinyt öisin enempi työasioita. Ratkaisu on yhä tekemättä. Ja muutakin miettimistä työasioissa on, oppilaiden asioita. 

Tänään kuitenkin multa-, kylvö- ja kasviterapia auttoi minua jättämään työasiat hetkeksi mielestä. Vitkuttelin kylvöjä mainitun tulevan ikkunaremontin takia, mutta koska se siirtyy huhtikuun loppuun, niin en voi siirtää kesäkukkien esikasvatuskylvöjä niin kauas. Ehkäpä silloin ei ulkona ole enää pakkasta ja saan suojattua taimet riittävästi muovihupulla. Tänään kylvin vaniljasamettikukka, leijonankitaa, päivänsineä, mustasilmäsusannaa, punarevonhäntää, kukontöyhtöä ja vähän lisää ahkeraliisaa, kun edellinen kylvö saattoi kuivahtaa. 

Iso ilo tänään oli siitä, kun huomasin mustanmerenruusun nousseen pintaan. 

Sain kälyltä viime kesän alussa kukkivan mustanmerenruusun, syksyllä löysin sattumalta sen kävyt (minulle aivan uusi kasvi, enkä tiennyt sen talvehtivan), ja pari viikkoa sitten panin ne multihin. 

Tyrjöötä osa 1

Tämä paastonaika on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen. Suunnaton myllerrys menossa, niin ulkoisesti kuin vähän sisäisestikin. Miten ulkomylläys alkoikaan? Eräänä päivänä kotiin tullessani pihassa oli outo auto. Mies odotti minua erään kattofirman myyntiedustajan kanssa. Kanttorilan katon kunnostus on ollut pitkään mielen päällä, ja nyt myyntimies oli paikkakunnalla kierrellessään kiinnittänyt huomiota vanhaan taloomme. Sen iltapäivän aikana sovittiin kattoremontin lisäksi myös ulkoverhoilun uusimisesta. Talon ulkomaalausurakka on niin ikään odottanut toteuttajaa. Mutta nyt ei tyydyttäisikään maalaamaan, vaan vaihdettaisiin uudet paneelit ja niiden alle hengittävä eriste, pieneläinsuojaverkko ynnä muu tähtehellinen. Kattopeltiremonttiin sisältyisi myös mm. katon oikaisu sekä rännien ja syöksytorvien uusiminen. Syöksytorviin tulee sellainen väliohjain, jolla voi sadeveden kerätä talteen.

Tavallisesti asiakkaat haluavat tällaiset ulkoremontit teettää kesällä, ja siksi talvisaikaan remontteja myydään talvikampanjahinnalla. Talvella remontoinnin etuna on kuulemma se, että lumi ja jää suojaavat pihaa ja puutarhaa, kun pihamaalle tulee pariksi kuukaudeksi pelti- ja paneelikuormia ja roskalavoja. Toisaalta mahdollinen sade tulee lumena, joka on helppo saada pois ruoteitten ja katteiden päältä ennen peltien laittoa.

Remontin alku sovittiin viikolle 11, mutta koska puutavaraa tuli odotettua aiemmin (eräänä myöhäisiltana yllättäen, kun kuorman tuoja ei ollut tavoittanut miestä puhelimella ilmoittaakseen tulostaan), katon oikominen ja valmistelu peltejä varten alkoikin maanantaina viikolla 10.

Viikon loppupuolella näytti jo tältä. 

Se sisäinen myllerrys liittyy työasioihin. Minulla on edessäni valintatilanne, joka vähältä stressaa, osaanko valita oikein. Viime postauksessani viittasin niin ikään jännittäviin työasioihin. Olin silloin menossa työhaastatteluun. Ja nyt näyttäisi, että minulla saattaisi olla kaksikin työpaikkavaihtoehtoa ensi syksylle. 

Loman loppu ja saldo

Kiitos tästä lomasta! Millan kysyi minulta lauantaina, oliko loma tarpeeksi pitkä vai olisinko halunnut jatkaa vielä toisen viikon. Vastasin, että kyllähän minä olen jo aika tavalla ehtinyt laiskotella. Mies tosin väitti vastaan, etten muka olisi ollut jouten. Mistä hän sen tietäisi, kun on itse ollut riihellä puuhaamassa erilaisia projektejaan.

Aikomani mullanvaihto jäi alkutekijöihinsä, vain pari vehkaa, kohtalonpensas, herttaköynnös, yksi aaroninparta ja yksi rönsylilja saivat uudet mullat, kastelukiteillä höystettynä. Lisäksi kliivia sai suihkun. Suihkutella voi toki myöhemminkin, mutta mullanvaihtoa täytynee jatkaa vuoden päästä.

Toki muutenkin sotkin mullan kanssa, kun orvokeiden jälkeen koulin purjot ja mukulasellerit. Eilen vielä kylvin jonkin verran tomaatteja ja neljä munakoison siementä. Ja tänään pitäisi panna muötihin vielä mustanmerenruusun kävyt, kun toin ne jo kellarista ylös. En kyllä yhtään tiedä, onko jo sen aika.

Sotkemisen lisäksi olen vähän jotain siivonnutkin (muoviastiakomeron...), lukenut yhden kirjan (kaskuja) ja virkannut afrikankukkia. Mutta parasta lomassa on kuitenkin ollut erilaiset sosiaaliset tilanteet, tiistain sukulointi- ja kouluvierailureissu, kyläilyt Millanin luona ja tänään vielä loman päätteeksi siskon kyläily Kanttorilassa.

Loman aikana pihaamme tuotiin - ensimmäinen - rakennustarvikekuorma katto- ja ulkoverhousremonttia varten. Siihen tulee vielä ainakin yksi siirtolava jätteelle ja peltikuorma. Mutta työmiehet tulevat ilmeisesti jo huomenna aloittelemaan remonttirupeamaa. Huomenna tässä käy myös ikkunafirman edustaja esittelemässä ja ehdottelemassa, mutta kotitalousvähennyksien kannalta mahdollinen ikkunoiden uusiminen kannattaisi siirtää ensi vuodelle.

Ensi viikolla on muutakin jännää, mutta siitä kenties myöhemmin tarkemmin. Vihjaan sen verran, että liittyy työasioihin. 

Loman alku ja kirjemuisto

Eilen töistä talvilomalle lähdettyäni autossa nukutti kunnolla. Kotiin päästyäni ja välipalan nautittuani kääriydyin makuupussiin sohvalle ja nukuin melkein tunnin, miesten yhdistelmähiihdon ajan. (Sen verran kuulin unen läpi, että Arvin jalka on paskana.) En sitten jaksanutkaan muuta kuin kirjoittaa kirjettä ja lukea vanhoja kirjeitä.

Millan antoi pari viikkoa sitten minulle pussillisen kirjoittamiani kirjeitä luettavaksi ja säilytettäväksi (kenties siksi kunnes Millanilla on uusi koti). Kun eilen sitten luin niistä loputkin, niin löysin yhden unohtamani unen, jonka olin kertonut Millanille kirjeessä.

Viime vuosina minulle on joka kesä tullut käsivarsiin, ranteisiin tai peukalohankaan ankarasti kutisevaa ihottumaa, jokin allerginen reaktio, jota olen sitten raapinut verille ja käsi on ollut tulehtunut pari viikkoa tai pidempään. Eräänä kesänä olin sitten nähnyt unta, että olin tohtori Kiminkisen vastaanotolla, mutta en pyynnöstä huolimatta kehdannut näyttää hänelle käsivarsiani. Kiminkinen sanoi minulle - suorasukaiseen tapaansa - että tule sitten takaisin, kun käsi irtoaa...

Tänään jaksoin aloitella lomapuuhia pesemällä koneellisen pyykkiä ja koulimalla orvokkeja. Suunnitelmissa lisäksi ainakin huonekasvien suihkuttelu ja mahdollinen mullanvaihto sekä sukulointia. Ainakin yksi työhomma pitäisi myös hoitaa jossain välissä, uuden istumajärjestyksen mietintä. 

Taas muistelua Dein inspiroimana

Toissapäivänä taisi olla kansainvälinen radiopäivä, jonka vuoksi Radio Dein päivän kysymyksenä pyydettiin radiomuistoja, ensi kosketuksia radioon, tai ajatuksia radion nykyisestä kuuntelusta tai merkityksestä.

Toki minäkin ryhdyin heti auton ratissa muistelemaan, ja olihan minulla mm. joidenkin kuuntelijoiden kanssa yhteisiä muistoja esim. radiojumalanpalvelusten kuuntelemisesta. Lapsuuden kodissa radio oli auki melkein koko ajan. Kirkko oli kaukana, niin sunnuntain jumalanpalveluksen korvasi radiokirkko. Sieltä varmaan opin niin uskontunnustuksen kuin Isä meidän ja Herran siunauksen. Yleensä jumalanpalveluksen aikana samalla kuorittiin sisarusten kanssa perunoita perunamuusia varten. Taikka perunavoita, niin kuin sitä meillä sanottiin.

Isä sähkömiehenä oli värkännyt tuvan radiosta yhteyden navettaan niin, että askareilla ollessaan isä ja äiti pystyivät kuuntelemaan radiota, ja ties vaikka lehmätkin mielikseen kuuntelivat Iltatuulen viestiä. Joskus kävi niin, että jos joku lapsista erehtyi sorkkimaan radioasemia, isä tuli vinkiäätte navetasta asettamaan oikean aseman kohdalleen. En minä ainakaan kyllä muista uskaltaneeni sorkkia radion kanavanvalitsinta.

Kyllä radiosta tuli paljon meille lapsillekin mieluista kuunneltavaa. Muistan, miten toisinaan istuin radion alla olevan polkusingerin pöydän päällä korva kiinni kaiuttimessa, kun tuli jokin jännittävä kuunnelma. Oli kyllä ihmeellistä huomata, että Areenasta löytyy mm. jännityskuunnelma, jonka nimi on lapsuudesta mieleeni syöpynyt: "Karjakko ja kartanon kummitus". Tietysti kuunneltiin myös Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, jotka aina jatkuivat huomenna. Ja jouluisin iki-ihanat Noita Nokinenät. Sitten kun tuli ikää vähän lisää, Nuorten sävellahjasta tuli suosikkiohjelma. Muistanpa itsekin osallistuneeni. Toivekappaleeni oli Kasevaa, ja koska se ei ollut mikään tusinatoive, niin tottahan Jake Nyman toteutti toiveeni. Sitä en muista, oliko se Mari, Julie, Turhaan mua huudat vai Naula läpi pään...

Sitten 1970-luvun puolivälin jälkeen tuli meillekin kasettinauhuri ja mullisti musiikkielämän. ❤️

Lukioajoista

Nykyinen työpaikkani on koulukeskuksessa, jonka välittömässä läheisyydessä on myös lukio. Sen ansiosta pääsin pitkästä aikaa näkemään niin penkkarit kuin vanhojen tanssitkin. 

Kuuntelen työmatkoilla Radio Deitä. Siellä on aina aamuisin päivän kysymys. Penkkariviikolla pyydettiin kuulijoita muistelemaan omia penkkari- ja vanhojentanssiaikojaan. Minä en ehtinyt vastaamaan, mutta itsekseni muistelin 40 ja 41(!!) vuoden takaisia aikoja.

Minun aikoinani kotipaikkakunnan lukiossa ei ollut mitään wanhojen tanssiaisia saati prinsessamekkoja. Silloin pukeuduttiin vanhoiksi/vanhanaikaisesti. Minulla oli mamman musta vihkisilkki, musta mekko, joka saattoi olla äidin kihlajais- ja hautajaisasu, sekä musta pieni turkishattu ja pyöreäsankaiset lasit, joita pidin nenällä, koska en olisi niillä nähnyt kunnolla. Taisivat nekin olla mamman jäämistöstä. Ei kai sen päivän ohjelmassa ollut mitään sen kummempaa kuin normaalit koulutunnit.

Mutta seuraavan vuoden penkkaripäivässä ohjelmaa oli. Olimme kirjoittaneet opettajista lauluja, se oli yksi silloinen paikallinen perinne. Minä olin kirjoittanut luokanvalvojastamme laulun Malmstenin Leila-valssiin. Sitä ei sitten kuitenkaan laulettu, koska luokanvalvojamme ei ollut koulussa penkkaripäivänä. Mainittakoon, että kyseinen klassikko olikin yllättäen outo kenties kaikille muille abeille 😆

Tuolloinkin perinteisiin kuului tietysti pukeutuminen, mutta meillä ei muistaakseni ollut mitään teemaa. Myös nuorempien koululaisten sotkeminen huulipunalla kuului asiaan. Nyttemmin se on kai kielletty. Sen sijaan mitään karkkien heittelyä ei ollut.

Penkkariasuni intialaisnaisena koostin kotoa löytyvistä varusteista. Sen verran jouduin satsaamaan, että ostin ruskeaa värivoidetta käsiin, kaulaan ja kasvoihin. Mutta silmien väriä en toki pystynyt muuttamaan. Eivätkä hiuksenikaan ole luonnostaan sinisen mustat. Noinkohan niitä yritin jollain värjätä siltä osin kuin huivin alta näkyi, sitä en muista. Tarjetakseni kuormurin lavalla minulla oli sarini yllä erilaisia huiveja ja torkkupeitto.

Kiersimme kuorma-autoilla ainakin kauppaopiston pihassa, ikätovereita tervehtimässä. 

Sitten alkoikin lukuloma, ilman mitään risteilyjä, tack o lov. Mukavaa näitä on muistella. 

Koulua pääasiassa

Neljä viikkoa kevätlukukautta on jo takana ja kolme viikkoa talvilomaan. Vähitellen olen tottunut ajomatkaan. Ei tarvitse enää joka päivä puristaa rattia hartiat jäykkinä. Tänään vihdoin huomasin myös aamun valkenemisen matkan aikana. Eipä aikaakaan, kun voi jättää pitkät valot kokonaan käyttämättä.

Yhä edelleen kollegat kysyvät säännöllisesti, miten on mennyt, onko kaikki hyvin tai miten meni viikonloppu. 

Sain väliarviointikeskustelut pidettyä loppuun viime viikolla. Nyt voisi olla aikaa ja jaksua esim. tukiopetukselle.

Ja kotonakin voisi koettaa tehdä asioita. Siis muutakin kuin olla puhelimella 🙁 (No, keitin minä tänään borssikeiton, ja eilen illalla tiskasin viikonlopun tiskit.)

Kylvöt aloitin pari kolme viikkoa sitten, Orvokit itivät melko nopeasti, vaikka epäilin omakeräämien siemenien itävyyttä. Keijunmekot ja mukulasellerit nousivat seuraavaksi, mutta paprikoita ja chilejä en jaksanut enää odottaa, vaan kylvin loputkin soikkopaprikan siemenet pidettyäni niitä ensin kosteassa ja lämpöisessä. Sittemmin ensin kylvetyt ovatkin sitten alkaneet nousta pintaan... Voi olla, että keväällä minulla on paprikan taimia jaeltavaksi.