Mihin syksy sujahti?
Lepuutan jalkojani aatonaaton touhujen jälkeen. Nousin kuudelta. Olin saanut automatkalla torkkua univelkoja pois, niin nyt on taas jaksanut. Aamukahvin jälkeen kokosin kuivumassa olleet koristellut piparit rasioihin. Seuraavana oli lasimestarin sillin vuoro, mutta kaljan pullotusta siirsin pitkälle päivään, että ehti paremmin ruveta kuhisemaan.
Kun käynnistin puhelimen, löysin parikin huolestuttavaa viestiä eilisillalta. Toinen oli keskimmäiseltä pojalta, joka oli potenut päänsärkyä ja väsymystä ja aikoi siksi siirtää tänne tuloa ainakin päivällä. Hänen piti alunperin ajella tänne tänään. Esikoinen tuli jo eilen kanssamme ja kuopus on huomenna tulossa.
Ruuanlaittopuuhien välissä kysyin keskimmäisen kuulumisia ja sain huojentavan vastauksen. Olo on jo parempi ja koronatestikin antoi suotuisan vastauksen, joten toiveissa on saada hänetkin tänne huomenna.
Koska en ehtinyt saada seurakunnan laatikkomyynnistä jouluruokia (soitin laatikkotilaukseni liian myöhään, eivät pystyneet ottamaan enempää tilauksia), niin tänään tein sitten itse lanttulaatikkoa ja pitkästä aikaa myös porkkanalaatikkoa, ja ihan ekaa kertaa kokeilin sen tekemiseen kaupan valmista porkkanasosetta. Sitä varten keittämääni kaura-ohra-riisisekoitusta tuli vähältä roveesti, niin ylimääräisen kaveriksi tein teriyakilohta ja -kasviksia, joita nautitsimme päivälliseksi. Lounas meni miehen iltamyynnistä löytämillä eineksillä (kirjolohikiusausta ja lasagnea).
Uunissa on tänään ollut em. laatikoiden lisäksi gluteenitonta leipää Millanille, kesäkurpitsakakku, karjalanpaisti, saaristolaisleipää (sitten kun sain kaljan pullotettua ja siitä mäskin taikinaan), täytekakkupohja punajuuripaistos ja lopuksi 15 joulutorttua.
Aika tiiviisti olen totuttuun tapaan viettänyt aatonaaton keittiössä. Tiskiä on tullut ja mennyt. Sen verran olen pihalla käynyt, että kävin ripustamassa yhdet jouluvalot kuistin tuntumaan. Ai niin, postilaatikolla tarttis vielä illan päälle käydä. Ja sen jälkeen taidan olla kypsä petiin.
