Omenatarha

Omenatarha

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Pitääkö olla huolissaan?

Kotiuduimme pohjoisesta etuajassa, vain yhden yön reissu aiotun  kahden sijaan. Sen mahdollisti odotettua lyhyemmäksi jäänyt kokous, jonka jälkeen ehdimme käydä lasten luona vielä samana päivänä. Kaikin puolin onnistunut ja hyvä reissu. Vaikka yhtä asiaa ehdin jo harmitella, mutta sekin selvisi parhain päin. Juttu liittyy tuohon otsikon kysymykseen. Olin kuullut, että kylällä sattuu olemaan taimienvaihtotori sopivasti juuri paikkakunnalla ollessamme, ja olinkin ottanut mukaani muutaman ylimääräisen kukantaimen. Sillä aikaa kun mies kävi kaupassa, minä kiertelin kurkkimassa tarjolla olevia perennoja, joitakin lajeja oli vaihdettavana , joitakin ostettavissa. Ostin voitonlaukan. Asioilla käyntimme ajan tuliaisiksi aikomani perennat ja keijunmekot olivat säilyneet rauhassa asuntomme ulko-ovella, mutta mietin, tohtisinko jättää juuri ostamani laukan ulko-ovelle siksi aikaa, kun ajelemme käymään lasten luona. Illalla palattuamme ovella muistin laukan, jota en harmikseni nähnyt portaalla. Oliko joku ottanut sen vai enkö vain muistanut, mihin sen laitoin. Kiersin katsomassa takapihalle, jos olisin vienyt sen sinne näkösuojaan ja yritin kurkkia auton ikkunoistakin. Kuljinpa vielä koko rivitalon edustan, josko laukkani näkyisi jonkun muun ovella. Lopulta keksin kurkistaa vielä auton takaluukkuun, ja sinnehän olinkin sen laittanut, näkösuojaan ja lähtövalmiiksi.

Pitääkö olla huolissaan tällaisesta muistamattomuudesta? Toinenkin esimerkki: ennen Norjaan lähtöä olen muistaakseni istuttanut yhden aaroninsauvan eli täplämunkinhupun jonnekin, mutta en nyt enää muista, mihin. En myöskään ole löytänyt sitä istutettuna enkä myöskään ruukussa (jos siis olisinkin jättänyt sen istuttamasta). Onneksi minulla oli toinenkin mukula, joka oli jotenkin joutunut samaan ruukkuun jonkin toisen kasvin kanssa. Tänään kun sitten haeskelin sitä toista katveeseen sijoittamistani taimiruukuista, en meinannut millään löytää munkinhuppua. Ehdin jo epäillä, että olin vienyt sen taimienvaihtotorille tai tuliaisten mukana. Vihdoin bongasin sen onnenapiloiden seasta. Oli jo tehnyt lehden, niin en ensin huomannut, kun viimeksi oli vasta "tikku". Kyllä kai se toinenkin aikanaan löytyy istutettuna, kunhan kasvaa esiin. 

Jälkeenpäin itseä lähinnä huvittaa tuollaiset unohtamiskommellukset, mutta en silti taida tohtia kertoa niistä Millanille. Hän aina heti huolestuu terveydentilastani ja jaksamisestani. Hän on jopa pitänyt kirjaa, kuinka usein minulla on ollut flunssaa. 


lauantai 15. kesäkuuta 2024

Kauppa se on, joka kannattaa

Eilen sitten kävimme kaupanvahvistajalla tekemässä ne aiotut kiinteistökaupat Millanin kanssa, kuitenkin niin että Millanin puolesta paikalla oli hänen valtuuttamansa edustaja. Omistan nyt n. 0,2 hehtaaria lisää pelto- ja kasvimaata ynnä puutarhaa hedelmäpuineen, marjapensaineen ja koristekasveineen. Eilen tultiin myös piipahtamaan pohjoiseen asunto-osakeyhtiön kokousta ja samalla sukulointia varten. Ja yhdet autokaupatkin taas, kun mies osti veljeltään takaisin peräkoukullisen tila-auton. 

Edellisen postauksen jälkeen olemme ehättäneet tehdä vuotuisen Norjan matkan. Kunhan mies saa kuvat kameralta koneelle, voisin ehkä kirjoittaa siitä erikseen. Kyllä se muistiin kirjoittamisen väärti matka oli jälleen.

Tästä pohjoisen reissustakin voinen jatkaa myöhemmin, kunhan se on valmis ja tiedossa, miten se meni kaiken kaikkiaan. 

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Työteliäs loman alku

Lauantain työpäivä minulla vähän venähti, kun koululla oli vielä yhtä ja toista huolehdittavaa (arkistointia, tiskikone, kierrätystä...) mutta kotiin päästyä jaksoin ja ehdin vielä aloitella puutarhan kesälomapuuhat. Sunnuntain aloitimme lepopäivän merkeissä, messu ja kyläreissu, mutta illalla olin taas puutarhassa. Kylvin punajuurta, salaattia, tilliä ja hernettä. Aikaisemmista salaattikylvöistä vain yksi, varhaisin, on itänyt, kenties johtuen helteistä. Nyt on luvassa vähän sopivampia lämpötiloja salaatin itämiseen. 

Maanantaina, kuten sunnuntaina ja tänäänkin, heräsin aikaisin ja aamukahvien jälkeen ryhdyin päivän puuhiin. Oman pihan töiden lisäksi kävimme tekemässä reilun viiden tunnin työrupeaman Ruusurannassa. Riehuin vuoroin lapion, vuoroin viikatteen kanssa, eikä mies ollut yhtään laiskempi. Olemme aikeissa ostaa sen Millanilta uudeksi työprojektiksemme, ja sillä olemme nyt muutaman kerran käyneet siellä tutustumassa ja aloittelemassa projektia. Maanantain urakan jälkeen olin aika puhki. Onneksi ei kuitenkaan hyttyset olleet siellä aurinkoisella ja avoimella kasvimaalla riesana, toisin kuin täällä Kanttorilan suojaisessa pihassa. 


Pitkästä aikaa olen saanut ihailla ja nuuhkia näitä violetteja iiriksiä, mitä lie helluntaililjoja. Siirsin niitä viime syksynä aurinkoisemmille paikoille, ja isojen vanhojen puiden kaataminen lisäsi valoa entisestään. 

Alla eräs toinen ilonaihe. Nyt alkaa toteutua toivomani suunnitelma koskien köynnöshortensiaa ja sembramäntyä. Istutin männyn köynnökselle tulevaisuuden tueksi, ja nyt se on löytänyt sen tuekseen.


Alunperin Millan oli istuttanut köynnöshortensian tuohon tarkoituksena, että se vähitellen tarjoaisi varjoa koiranhäkille. Mutta kun häkki muutti Millanin mukana, niin laitoin ensin tueksi heinäseipään. Se alkoi kuitenkin lahota tyvestään. Jossain puutarhalehdessä näin kuvan isosta männystä, jonka runkoa köynnöshortensia kiersi, niin siitä sain inspiraation. Toivottavasti mänty pysyy vähintään samassa kasvutahdissa köynnöksen kanssa. 



lauantai 25. toukokuuta 2024

Sade saapui, olen autuas


Perjantaina töistä ajelin koko matkan sateessa ja rukoilin, että sade tulisi kotiin asti. Niin tapahtui. Ensin sateli hiljalleen, sopivasti kuivaa maan pintaa kostuttaen jotta se pystyi imemään myöhemmin alkaneen reippaamman kuuron. Jo aamulla olin tarkistanut rännit, että "ryöstäjät" olivat oikeassa asennossa ohjaamassa sadeveden astioihin. Saatiin varastoonkin taas kasteluvettä. 

Mahtoiko johtua vain matalapaineesta vai hektisestä työviikosta, että kotiin päästyäni ja syötyäni sammuin sohvalle. Tirsojen jälkeen jaksoin kuitenkin pihalle. Sateen jälkeen tuoksui lumoavalta. Mutta harmi, että hyttysetkin olivat innostuneet sateesta. Istutin muutaman perunan tähänkin pihaan. Jo aiemmin olin istuttanut perunoita Ruusurantaan. Meillä on tekeillä siitä kaupat Millanin kanssa, joten olemme aloittaneet kevätpuuhat sielläkin, vaikka kaupantekoa varten tehtävä valtakirjakaan ei ole vielä tullut kaupanvahvistajalta. 

Kylvin sitten jo muutaman avomaankurkun kohopenkkiin ja itämättömän porkkanoiden testikylvön tilalle salaattia. 

Tänään istutin tomaatit, neljä kurkkua, munakoison ja paprikoita kasvihuoneeseen, kun on ollut sopivan pilvinen päivä, ei tukalaa kuumuutta. Peittelin istutukset kuitenkin kateharsolla. Huomenna messun jälkeen ajattelin kantaa ainakin osan muistakin taimista ikkunoita kasvihuoneeseen, ehkä hetkeksi ihan uloskin karaistumaan, kateharson alle suojaan. 



Hedelmäpuiden kukinta-aika on alkanut. Hapankirsikka kukkii tällä hetkellä runsaimmin, mutta omenapuissakin on alkamassa aivan kelpo kukinta. Samoin pitkään juronut suklaakirsikka alkaa olla toipunut kuuden vuoden takaisesta siirrosta ja kukkii jo vanhaan malliin.

perjantai 17. toukokuuta 2024

Kevätpuutarhan iloja

Viikonloppu, ja sekä aikaa että voimia kierrellä töiden jälkeen puutarhassa, miettiä mihin ryhtyisi, mutta ennen ryhtymistä vain kuljeksia joten ja tutkailla äkillisen lämpöaallon vaikutuksia. 

Ja mitä löysinkään?! Yksi silmäteristäni, tarhavarjohiippa kukkii komeampana kuin koskaan. Se on ilmeisesti hyötynyt vanhojen koivujen ja pihlajien kaatamisen tuomasta lisävalosta, vaikka onkin varjokasvi. 



Mutta sen vieressä kasvava rönsytiarellamatto on nyt kyllä kärsinyt jostain, talvesta varmaankin. Suurten kuivuneiden alueiden laitamilla joitakin hengissä olevia lehdyköitä ja yksi nupullaan oleva kukkavana. Kevätkaihonkukka kuitenkin kukoistaa. 



Ryhdyin ihastelukierroksen jälkeen sitten keräämään nokkosia, mikä on kuulunut jo pitkään tekemättömien töiden kirjoittamattomalle listalle. 

Kastellakin piti vähäisiä kylvöjä. Sadetta ei ole luvassa ainakaan viikkoon. 

Keräsin myös lipstikkaa ja pari parsanvartta, jotka kiehautin ja söin sinällään ja ihan yksin.



sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Saatu vähän sadetta, kohta lämpöäkin

Nyt sääennusteet povaavat lämpenevää, eikä hetkeen ainakaan pitäisi tulla yöpakkasia. Kasvihuoneen kennomuovit on yhä pesemättä, mutta kunhan huomisesta koulupäivästä olen selvinnyt, niin kenties jo torstaina minulla olisi iltapäivällä aikaa ja voimia siivota kasvihuone tomaatteja varten. Huominen on meillä takarajana arviointien tekoon. Tänä viikonloppuna olen kuitenkin saanut asiaa edistymään sen verran, että varsin luottavaisin ja keventynein mielin suhtaudun jäljellä olevaan urakkaan. Tiistainakin menee tavallista myöhempään töissä, kun pidämme lauluharjoitukset, keskiviikkona vietettäviä läksiäisiä varten.

Helatorstain aattona töiden jälkeen kävimme toisen kerran Ruusurannassa. Perkasin yhden kohopenkin juolavehnästä, että sain kylvää siihen vähän tilliä ja härkäpapua. Lauantaina kävimme viemässä Millanille kauppa-asioita ja istuimme juttelemassa ja karvatteja rapsuttelemassa. Ihmeesti se vanhinkin kissa vielä on piristynyt, vaikka muutama viikko sitten näytti, että se tekee kuolemaa. Nivelkivut olivat niin kovat, että kissa sai epileptisen kohtauksen. Eläinlääkäri kirjoitti kivunlievitystä ja Mimmi sai jatkoaikaa. 

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Myöhäinen kevät

Jossain vaiheessa huhtikuussa lumien sulettua oli ainakin yhtenä viikonloppuna yksi lämmin päivä, jolloin lopulta rapsuttelin perennapenkeistä roskat. Mies on sitten muuten huolehtinut pihan tyhjäämisestä ja haravoinnista, kun hänellä on ollut sitä pölli- ja risusavottaa. Nyt se on risujen osalta jo hyvällä mallilla, pölliurakkaa piisaa kenties koko kesäksi.
Näillä säillä ei ole pahemmin viemistänyt pihahommiin. Mutta vappu oli poikkeus säiden suhteen, kahdessakin mielessä. Tavallisesti vappuna tulee räntää tai vettä. Nyt sattuikin vapulle tähän mennessä lähes ainut ulkoleikkipäivä.
Otin silloin urakakseni kanadanpiiskun ylöskaivuun, se kun on nyttemmin luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Sain siten tilaa navetanpäätypenkkiin muille lajeille. Ja samalla kaivoin pois aika tavalla myös juolavehnää. Jotain muuta pienempääkin ehdin pihassa hommailla, ja sitten käytiin miehen kanssa vielä mutka Ruusurannassa. Meillä on aikomuksena ostaa se pois Millanin vaivoista. Vein tontille myyräkarkottimen, tyjjäilin kasvihuoneessa kasvatusastioita, tutkailin kotilotilannetta ja kierrettiin takamarkilla etsimässä tontin rajapyykit.
Tänä viikonloppuna olen taas vähän edistänyt puutarhatöitä, vaikka käytiin eilen kyläilemässäkin Millanin luona. Tein kohopenkin, kylvin porkkanaa, persiljaa, härkäpapua ja jotain salaattilajeja. Istutin veljeltä saamani ja esikasvattamani ilmasipulit porkkanoiden liki, samoin purjon rääpäletaimet.
Tänään oli oikein mukava kirkkoreissu, kun kirkossa oli paljon nuoria. Kirkon jälkeen olen jatkanut kevätpuuhia lähinnä sisällä.
Monien lajien esikasvatus on jäänyt paljon tavallista myöhemmälle. Tänä viikonloppuna kylvin kokeeksi kuitenkin esikasvamaan kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua, tuoksuhernettä, kyssäkaalta, lehtikaalta ja talvikynteliä. Lisäksi laitoin purkkeihin auringonkukkaa, valkoista Galahad-ritarinkannusta, sininataa, lamopinaattia, ruusupapua ja pari omakeräämää siementä tarhavarjohiippaa. Nyt on samettikukat ja kirjokakkarat koulittuna. Viime kesänä en onnistunut kirjokakkaran suorakylvössä, niin päätin kokeilla esikasvatusta. 
Kuistilla on vilpoisessa tarhaverbenaa itämässä. Tänään kylvin kanadanpiiskun tilalle kehäkukkaa ja eilen kamomillasauniota. Navettapenkin reunaan kylvin loput Schneeball-kaukasianpitkäpalon siemenet.
Kasvihuone on yhä siivoamatta. Alkavalle viikolle povataan yhä viileää ja yöpakkasia, joten ei kasvihuoneeseenkaan ole tomaateilla mitään kiirettä. 

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Etanantorjunta alkoi jo

Ensimmäinen puutarhaviikonloppu. Puutarhakauden tämänaamuisessa jaksossa alettiin siivota perennapenkkejä, niin siitä sain minäkin pontta aloittaa. Kyllä minä niiden päälle jo katselin eilen töistä tullessa.  Millanilta saamani käsiharava on siinä puuhassa oiva työkalu. Sulimmat ja kuivimmat perennapenkit sain käytyä läpi alustavasti. Mukana kulkivat myös sekatööri ja "rikkalapio" (kapeateräinen käsilapio, jota käytän rikkakasvien irrotteluun juurineen.) Muutaman kerran penkoessani yhytin etanan, kotilon tai etanan munia. Ne kaikki saivat tylyn lopun. 

En malttanut pysyä poissa myöskään kasvimaalta. Kaivoin sinne pari "ojaa", joihin tyhjäsin talven aikana täyttyneet bokashista got ja peittelin mössön mullalla.

Sitten katselin kurkkupenkkikehikon päälle. Rakensimme sen miehen kanssa joitakin vuosia sitten vanhoista navetan lattialankuista. Minua alkoi taas häiritä se, että kehikko on aurinkoon nähden väärässä asennossa jättäen varjoonsa ison maaläntin. Päätin purkaa kehikon ja arvelin, että samalla poistuu etanoilta yksi merkittävä suojapaikka. Aivan oikein, penkin reunamullassa lankkuja vasten oli siellä täällä läpikuultavia etanan munia. Kävin hakemassa niiden keruuseen astian ja muovilusikan. Jälleen pari pientä kotiloakin löytyi murskattavaksi yhdessä munien kanssa.

Toinen kehikko, vähän sirompi ja matalampi jäi vielä kasvimaalle. Taidan senkin poistaa tuonnempana. 

Puutarhassa puuhailu vei heti taas mukanaan. Siinä samalla kehkeytyi ajatuksia tämän kevään kylvöistä sun muista tulevista askareista. Materiaalia olisi taas kohopenkkiinkin, roveesti ainakin risusydämeen. Alustavasti suunnittelin paikkaa sellaiselle melkein keskelle kasvimaata.

Ensimmäiset krookukset ovat kukassa. Nokkosperhonen näytti viihtyvän kaadetun koivun kannolla, joka oli märkänä mahlasta. 

lauantai 30. maaliskuuta 2024

Juhlavalmistelua









Hautajaiset olivat viime sunnuntaina, palmusunnuntaina. Ihan kaikki mummun rakkaat eivät päässeet paikalle, mutta oli meitä silti koolla lähes neljäkymmentä. Tänä sunnuntaina kokoonnutaan täällä Kanttorilassa pienemmällä porukalla, kun meidän lapset ja minun sisarukseni tulevat viettämään pääsiäistä ja synttäreitä. Meiltä on jäänyt pitämättä jo neljät kuusikymppiset pelkästään sisaruspiirissämme, paikataan sitä nyt vähän samalla. 

Pääsin hiljaisella viikolla joka ilta kirkkoon, lisäksi pitkäperjantain sanajumalanpalvelukseen. Mutta huomisen pääsiäispäivän messu jäänee nyt väliin. Siivoukset ovat valmiina, mutta tarjottavien kanssa on vielä valmistelemista

maanantai 4. maaliskuuta 2024

Ruumiillista surutyötä

Tuntuu, että niitä tulee nyt trusapäin, suruviestejä. Nyt me olemme miehen kanssa molemmat täysorpoja, kun anoppi kutsuttiin kotiin myöhään lauantai-iltana. Tätä tiedettiin odottaa, jo ennen edellisiä hautajaisia. Kuten vihjasin jo aiemmassa tekstissä.


Vaikkei suruviesti ollut yllätys, kyllä se silti haikeaksi veti. Sunnuntain selasin hautajaisvirsiä, jopa kirkon penkissä. Sitten selasin myös mummon tekstejä. Anoppi oli ahkera kirjoittamaan, muun muassa muistelmansa ihan kansien väliin. 

Mies on jatkanut koivusavottaa, minäkin siellä olen itseni hiestyttänyt risuja pätkien ja pois jaloista kanniskellen. Jonkinlaista surutyön korviketta saattaa olla miehelle tuo raataminen. Minä mietin noita koivuja. Nekin olivat jo tulleet tiensä päähän, sisältä lahoja vaikka joka kevät silmuista avautui hiirenkorvia. Vaikka sen tiesi jo muutaman vuoden ajan, että ne pitäisi kaataa, ennen kuin itsekseen rysähtävät omia aikojaan, niin ei olisi millään raaskinut. 

Nyt on kuulunut tuolta julkkissaraltakin taas useampia kuolinuutisia, mm. Jungner, Taanila ja KD:n entinen kansanedustaja Leena Rauhala, johon sain itsekin tutustua KD Naisten toiminnassa. 


lauantai 2. maaliskuuta 2024

Saha soittaa ja iskee kirves ynnä oksasakset purevat

Lupasin yhdelle oppilaalleni, että hiihtoloman aikana käyn hiihtämässä. Lupaus on yhä lunastamatta ja voi jäädäkin. Keksin tänään korvaavaa liikuntaa. Mies on huudattanut moottorisahaa nyt jo toista päivää, viimeisetkin pihan lahot koivuvanhukset ovat nyt nurin. Risusavottaa niiden kanssa riittää minullekin. Ja hangessa kahlaamista. 


Tienvieren suurimman koivun viimeinen haara oli niin laho, että se kaatui liian aikaisin ennen kuin mies ehti sitä ohjata. Niinpä se rysähti sinne, minne ei pitänyt, mennessään sivalsi saskatoonia ja vielä pahemmin se kohteli Latvian matalaa. Kirsikkapuusta halkesi useampi paksu haara. Puu oli saanut kasvaa rehottaa omaan tahtiinsa, nyt sitä karsittiin, vaikkakin hallitsemattomasti. Aika näyttää, mitä siitä seuraa. Mutta ajattelin säästää Millania yhdeltä murheelta, enkä kerro hänelle, miten hänen istuttamalleen kirsikalle kävi. Yritin sanoa miehellekin, ettei puhuta siitä Millanin kuullen. Saa nähdä, muistaako hän pitää suuns kiinni. Katkoin osan kirsikan revenneistä oksista ja jätin ne hangelle pupuja varten. Jos tuo puu tuosta tokenee tekemään satoa, niin voi olla, että nyt sitä taas yltää suojaamaan linnulta. 



Toisenkin puunrungon kanssa tuli häihäräppiä. Pihlaja sai osumaa, samoin joustinpatjojen rungoista kasattu kukkaportti, joka oli mennyt taas lysyyn. Taannoin oli lumi painanut sen luokalle. Silloin se nousi  takaisin, että bojoing vain, kun tyhjäsin lumen sen päältä. Mutta nyt tarvittiin oksasaksia ja kahta sorttia sahaa, ennen kuin portti ponnahti pystyyn paksujen oksien alta.

Kuvista näkee, millaiset säät ovat vallinneet lomalla. Ei ole minua eikä sisähommiani haitannut. No, tänään en ole vielä paljoa ehättänyt tuvalla touhuta. Virkkasin muutaman afrikankukan trikoomekkoni tahrojen peitoksi ja keitin pakastimentyhjäyskeittoa (keitinlientä, tomaattia, tomaattimehua, lehtikaalta, härkäpapua, pensaspapua, basilikaa, persiljaa, hapankaalta ja revittyä tofua, ynnä muutama pottu).

Kastelin risusavotassa jo kahdet toppahousut, siis lumessa kahlaamalla. Jos jommat kummat ovat ehtineet kuivua, voisin mennä miehen kaveriksi risuja katkomaan ja raahaamaan risuaidan päälle. 

torstai 29. helmikuuta 2024

Tomaattipäivitys

Kysyin Millanilta, milloin hän on tavannut aloittaa tomaattikylvöt. Hän vastasi, että runkotomaattien osalta 28.2. Niinpä minäkin päätin kokeilla, helmikuun viimeistä päivää, joka tänä vuonna onkin 29.2. Olin ostanut tuollaisen tomaattien minikasvihuoneen, johon nyt sitten kylvin pari siementä kutakin lajiketta. 



Kasvihuonekaupan yhteydessä sain lupauksen ilmaisista siemenistä, jos lähettäisin mainoskäyttöön valokuvan pystytetystä, käytössä olevasta kasvihuoneesta. Sillä minulla on nyt sitten muitakin lajikkeita kuin iänikuista Money makeria.

Viime vuonna jo kokeilin kylvää yhden siemenen kutakin valitsemaani lahjalajiketta, mutta silloin Blue Pitts ei itänyt. Nyt kylvin tuplat muista paitsi Kudesnikista. Vaikka siinä on A-vitamiinia (tai juuri siksi), se ei maistunut kovin hyvältä. Jo mainittujen lisäksi minulla on nyt itämässä Pastel Sleeves, The Trace of a Flying Dragon, Dr. Carolyn ja Buffalo's Heart. Minä nyt kylvin kaikki samalla kertaa, kirsikkatomaatinkin (Dr. Carolyn), kun kerta nuo kaikki pelletit piti kerralla turvottaa. 


Kuutentoista turvepellettiin mahtui sitten muutakin, yksi Money maker (kun siemeniä yhä piisaa), viimeinen Balcony yellow ja kolmeen pellettiin talvikynteliä. Nyt vasta hoksasin, että olisin voinut laittaa samaan lootaan myös tomatilloa, mutta sille olisi kuitenkin niin vähän käyttöä, että taidan jättää tänä keväänä väliin. 

Laatikko saa nyt olla jonkin aikaa (itämiseen asti) lämpömaton päällä.

Vintin ikkunalla oleville Outdoor Girl -taimille piilotin tänään ruukkuihin vähän tomaattilannoitetta. Olisi ollut helpompi laittaa sitä valmiiksi ruukun pohjalle koulimisvaiheessa vaan enpä silloin hoksannut. Nyt tökin paksulla kudinvartaalla ruukkujen reunamille koloja, joihin varistelin teelusikalla nokon ravinnetta. 

maanantai 26. helmikuuta 2024

Lomanviettoa

Samoihin aikoihin, kun maailmalta kuului viesti toisinajattelijan kuolemasta naapurimaan vankeudessa, saimme kuulla muitakin suru-uutisia vähän lähempää, kun parikin iäkästä uskon veljeä, Kalevi ja Esko, oli kutsuttu kotiin - toinen tosin jo marraskuussa, mutta nyt vasta luimme muistokirjoituksen Shalom-lehdestä. Toiselle leskelle soitin ja toiselle lähetin muistamiset postitse. 

Meni muutama päivä ja putosi taas pommi, kun yhdellä sisaruksista saattaa olla syöpä levinnyt. Ja sitten kuultiin, että pikkuserkkumme on menehtynyt nopeasti edenneeseen sairauteen. 

Tällaiset viestit kuuluvat tähän ikään, ei sille mitään voi, mutta ei siihen vain totu. Täti kuitenkin sinnittelee, kuten anoppikin, vaikka molemmille jo saattohoitoa on ehdoteltu. 

Nyt kuitenkin vietän hiihtolomaviikkoa ja tekemistä piisaa, ettei ehdi surra eikä murehtia. 

Aloitin loman lukemalla 480-sivuisen kirjan, jonka olin varannut kirjastosta ja jonka juuri sopivasti ennen lomaa sieltä sain. 



Toinen urakka oli mullanvaihto, jonka siirsin viime keväältä tulevaan. Samoilla sotkuilla sitten koulin eilisiltana lisää taimia. Tomaattikylvökokeiluni koulin jo aiemmin, sitten keijunmekot ja nyt oli vuorossa orvokit ynnä muutama narsissitupakka, purjo ja ruotiselleri. 

Tälle lomalle ei ole suunnitelmissa juurikaan matkustelua. Mies kylläkin ajeli tänään jatkamaan lattiaremonttia asunto-osakkeessa. Itselläni mielessä aloitella raivailu. Haaveenani on kutsua pääsiäissunnuntaiksi lapset ja sisaruksia tänne kylään, niin sitä varten olisi hyvä jo pohjustaa siivousta. Esimerkiksi ompelemalla pois tieltä muutamia keskeneräisiä projekteja. 

Lomaviikon loppupuolella ehkä jatkan kuitenkin multasotkuja sen verran, että kylväisin tomaateista runko- ja pihvitomaattilajikkeita. Toistaiseksi kasvilamppu on ajastimen avulla palanut aamuin illoin, mutta maaliskuussa ei ehkä enää tarvita lisävaloa kylvöille. 

Pakkasjaksot ovat toivon mukaan jo takana. Eilen kirkkoon mennessä oli liukasta (miehellä oli potkukelkka apuna ja minulla liukuesteet kengissä), mutta tänään kirjastossa käydessäni melkeinpä kahlasin sohjossa. 




sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Kylmää kyytiä siemenille

Ohopsista! Olen kirjoittanut alla olevan tekstin perjantaina, mutta jostain syystä se on tainnut jäädä julkaisematta. Menköön nyt vaalipäivänä. 

Meillä koulussa on menossa arviointikeskustelut. Eilen minulla oli juttutuokia viiden oppilaan ja huoltajan/huoltajien kanssa. Hyviä tuokioita. Erityisen lämpöisenä jäi mieleen erään äidin lähdössä ollessaan tekemä kysymys: "Joko olet aloittanut kylvöt?" Tytär on kuulemma kertonut harrastuksestani, ja äidillä on sama innostus.

Maanantaina jaksoin töiden jälkeen aloittaa kylmäkäsiteltäviksi luokittelemieni siementen käsittelyn. Nimikylttejä olin leikellyt valmiiksi maitorahka- ym. purkeista. Nyt on sitten liuta multapurkkeja kylvöksineen peräkamarin lattialla odottamassa ulosvientiä. Puutarhuri ehdotteli, että saisivat olla pari viikkoa huoneen lämmössä ennen sitä. Katsotaan, maltanko antaa niiden olla niin kauan.

Toissailtana huomasin Outdoor girl-kylvöksestä itämisen merkkejä, jopa yhden hontelon taimenkin. Kiikutin purkin ripeästi vintille valohoitoon led-lampun alle. Omakeräämissä siemenissä näyttää siis kuitenkin olevan ytyä, vaikka olin epäileväinen. Keräsin siemenet nimittäin tomaatin rungon juurelle pudonneesta mätänemistilassa olevasta hedelmästä. Myöhemmin keväällä pääsen kokeilemaan myös omakeräämiä kasvihuonekurkun ja kesäkurpitsan siemeniä.

EDIT. Kurkistelin tänään purkkeihin, jotka odottivat ulos kylmäkäsittelyyn vientiä. Oli käynyt kuten vähän pelkäsinkin; yhdestä purkista oli alkanut puskea itua pintaan. Punapäivänkakkara. Hetken mietin, mitä teen itäneelle putkille. Sitten päätin viedä sen muiden mukana ulos. Kaivoin risuaidan viereen purkeille syvennyksen, jonne ne peittelin paksulla lumikerroksella. Jos punapäivänkakkarapurkista ei jää yhtään henkiin, on minulla vielä lisää siemeniä kerättynä, ja kesällä voi kerätä vielä lisää. 

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Kevään ensimmäiset kylvöt

Toinen työviikko oli hektinen ja välillä ongelmallinenkin, niin en muistanut saati ehtinyt viikolla jouduttaa kylvöjen aloitusta, vaikka se on ollut mielessä melkein vuoden alusta asti. 

Toki sen verran olemme miehen kanssa tehneet esivalmisteluita, että olemme raahanneet yhtä multasäkkiä edestakaisin sisälle ja ulos. Kas kun puutarhuri neuvoi niin tekemään harsosääskien torjumiseksi. En jaksanut yksin kärrätä jäätynyttä multapussia sisälle, niin mies auttoi säkin portaita ylös kylppäriin. Kyllä minä sen sieltä sain sitten tuonnempana vastuukin päällä vedettyä peräkamarin lattialle jatkamaan sulamista ja lämpenemistä. Reilussa viikossa piti harsosääskien munien kehittyä toukiksi. Sitten vedin vastuukilla säkin takaisin ulos kuistille viimeisimpien kovien pakkasten aikaan. 

Loppuviikolla kiskoin säkin takaisin sulamaan, mutta eihän se nyt tokikaan ehtinyt sulaa ja lämmetä ensimmäisiä kylvöjä varten. Onneksi minulla oli vielä jemmassa pari kookosmultabrikettiä, joista toisen laitoin eilen turpoamaan, sitten kun olin kollastanut siemenjemmani ja tehnyt inventaarion. 

Aika monta siemenpussia, erityisesti perennoista kerättyjä siemeniä, laitoin sivuun odottamaan kylmäkäsittelyä. Kunhan kuskattu multa vielä hetken sulaa, niin täyttelen ja nimikoin parikymmentä purkkia, ja kun siemenet ovat saaneet horvin olla sisällä, vien purkit ulos lumihangen alle. 

Eilen vihdoin siis kylvin KEIJUNMEKKOA. Se itää valossa, kuten MUKULA- ja RUOTISELLERIKIN, joten ne kylvin saman kuvun alle ja vein vintin ikkunalle. Tänään viritin niille valon, mutta pitäisi vielä saada laitettua lamppuun ajastin. Vintin ikkunalla on myös NARSISSITUPAKKAkylvös. Sen jätin viime keväänä vallan kasvattamatta.

ORVOKKI taas kuulemma idätetään pimeässä, mutta lämpimässä, joten laitoin orvokkipurkit (vaaleansininen ja oranssi) samalle lämpöalustalle MUNAKOISO-, CHILI -, PAPRIKA - ja TOMAATTIkylvöjen kanssa. Tomaatteja ei toki vielä tarvitsisi kylvää, mutta tämä on kokeilu, itävätkö itse kerätyt OUTDOOR GIRL - lajikkeen siemenet. Myöhemmin sitten muitakin lajikkeita, ja tarvittaessa uusintakylvö Outdoor girlistä. Chiliä kylvin aivan liikaa, mutta tuli mieleen, josko oppilaat haluaisivat kasvattaa oman chilin vaikka äitienpäivälahjaksi. Paprikaa on kolmessa purkissa, suippopaprikaa, jotain Millanilta saatua lajiketta sekä muutama epämääräinen siemen. (Ai niin, kylvinhän kokeeksi viimeiset kolme PEPINON siementäkin, vaikken sen suhteen toiveikas olekaan.) 

Epämääräisistä siemenistä puheenollen, omat siemeneni inventoituani tongin vielä pussin, jonka pelastin Millanin roskiksesta muuttoapua antaessamme. Sieltä löytyi lisää kylmäkäsittelykokeiluihin. Toki omissakin siemenissä oli useampia nimettömiä lajeja, jotka mahdollisesti kasvettuaan paljastavat itsensä. Siemenpusseja ei kannata vuositolkulla laatikossa jemmata odottelemassa. Tulevana keväänä täytyy kuitenkin kaivaa kanadanpiisku pois navetanpäädystä, niin siihen jää isohko alue tilaa uusille istutuksille ja/tai kylvöille. Jos ei kylmäkäsittelystä saa istutettavaa, niin onpahan noita kesäkukkien siemeniäkin jemmassa. 



keskiviikko 10. tammikuuta 2024

Lisää polttopuuta

Kanttorilan portinpielen koivuvanhuksesta kaatui viime elokuun myrskyissä se haara, joka oli kallellaan pihaan päin. 


Mies päätti jo silloin, että loputkin kaksi haaraa täytyy kaataa viimeistään kevättalvella. Loppuvuoden aikana koivun paksuun runkoon ilmestyi halkeama, joka näytti vähitellen leviävän. Samaan tahtiin tielle päin kallellaan oleva haara näytti kallistuvan. Sen huomasi siitä, että alin oksa alkoi roikkua aiempaa alempana.

Kun eilen tulin töistä, näin että kotimarkilla oli saha soinut. Tien suunnan runkohaara makasi ojassa, latvaoksat siivottuna pihan puolelle. Myös postilaatikon nurkalla ollut laho runko oli kaadettu. Oletin ilman muuta, että nyt mies on riehunut oikein urakalla. Mutta hänpä kertoikin, että ammattimiehet olivat olleet asialla. Nimittäin palomiehet. Enpä sitten päässyt näkemään sitä savottaa. Enkä tänäänkään ehtinyt kotiin valoisan aikaan, että olisi saanut tuoretta kuvaa.

Jäi miehellekin silti vielä metsurin töitä. Koivuvanhusvainaan viimeinen haara  törröttää yhä pystyssä, kenollaan puutarhaan päin. Mies on nyt urakoinut eilisten oksien ja rungonpätkien kanssa paita hiessä. Kenties sen souvin perästä hän käy viimeisen haaran kimppuun.

Paksu emärunko saa jäädä paikoilleen ruokkimaan hyönteisiä ja lintuja. 

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Joulumuistiinpanoja

 Vuosikymmenien mittaan olen huomannut karvaasti monta kertaa, että harvemmin tarvittavien värkkien jemmoja ei pidä hevin muutella. Niitä kapineita saa sitten tarvitessa haeskella pitkään ja hartaasti. Siksikin olen lisännyt blogini tunnisteisiin hakusanan "Muistiinpanoja". Että kirjoittaisin muistiin, jos jotain paikkoja muuttelee! Se tulee nyt myös tämän blogitekstini yhdeksi tunnisteeksi.

Loppiaisena keräsin joulukoristeita salongin pöydälle pois pakattavaksi. Laskeskelin, että joulukoristeita ja -tarvikkeita on minulla yhteensä seitsemässä erikokoisessa pahvilaatikossa. Yhdessä on joulukuusen koristeet, yhdessä joululiinat ym. -tekstiilit, parissa on jouluseimiä varusteineen, yhteen olen pakannut sinisävyiset joulukoristeet, yhdessä mahdollisesti jo ennen joulua tarvittavia ja yhdessä matskua mahdollisiin jouluaskarteluihin. Eikun yksi laatikko vielä, kahdeksannessa on sisäkäyttöön tarkoitettuja jouluvaloja. Yritin kiertää, katsella ja kerätä joka puolelta niin joulukoristeet, -liinat kuin -valotkin jap akattuani nostelin laatikot makuuhuoneen yläkaappeihin ja kaapin päälle. Mutta eikös vain myöhemmin löytynyt taas pari unohtunutta figuuria, kun olin laittanut kukkatelineelle savienkelin ja kynttilä tontun... Tökkäsin ne sitten piiloon klaffipiironkiin, kun en viitsinyt kaahia laatikoita nostelemaan alas.

Aiemmin toinen (pienempi) seimilaatikko on ollut kirjahyllyssä, mutta nyt hoksasins ille olevan tilaa makkarin kaapissa, niin sillä on nyt uusi jemma. Lisäksi voin ensi jouluna olla huuli pyöreänä, kun joulukuusen alusmatto ei olekaan enää samalla makkarin vaatekaapin ylähyllyllä, missä seimilaatikkokin. Kas kun rullasin sen nyt samaan isoon pahvilaatikkoon kuusen kanssa. 

Yhden muistiinpanon vielä kirjaan itselleni muistiin, edelleen koristeisiin liittyen. Juttelin tänään Millanille siitä, miten joskus tahtoisin koristella taloa jo vähän ennen joulua, jos vain saisi ajoissa siivottua sitä varten (sillä eihän sotkujen keskelle kannata koristeita levitellä). Kerroin hänelle myös, miten nätisti siskoni oli - toipilaisuudestaan huolimatta - koristellut kotiaan jouluksi.. Ja harmittelin, miten minäkin olisin voinut koristella paljon enemmän. Millan luki ajatukseni, että minun pitäisi tehdä joulukoristesuunnitelma. Saa nähdä, saanko sellaisen aikaan jo ensi joulua varten.

Nyt tarttee kuitenkin laittaa paperille muita suunnitelmia, huomista koulupäivää ja vähän koko loppulukukautta varten. 



perjantai 5. tammikuuta 2024

Pakkaspäiviä

Meillä ei ole ulkolämpömittaria, mutta keittiön porstun kylmässä komerossa on digitaalinen mittari, joka näyttää lämpötilan lattiatasosta ja naaman korkeudelta. Tällä viikolla hyllykorkeudella lämpötila on vähitellen laskenut nollaan ja lattiatasolla on tänään ennätyslukema -7,3°C. Keittiön porstuassa ei ole yhtä kylmä, kun siellä on pieni lämpöpatteri, mutta kaiken varalta siirsin sieltä pienet kaktukseni kamarin ikkunalle.

Lomaa ei ole enää paljoa jäljellä. Minun oli tarkoitus loman aikana mm. pöyhiä kompostoria ja laittaa sinne sekä herätettä että kuumaa vettä muovikanisterissa. Mutta tällä viikolla ei ole ollut mitään asiaa aukomaan kompostorin kantta. Eikä siinä varsinaisesti kiirettä muuten olisikaan, koskapa talvella käytämme bokashiastiaa, mutta kun olen raahannut kellarista omenalaatikoita keittiöön, niin pahentuneita omenoita on nyt sangoissa keittiön lattiallao dottamassa, että pääsisivät kompostoriin.

 Näillä pakkasilla - jotka säätiedotusten mukaan ovat Pohjolan ennätyslukemia tällä vuosituhannella, Enontekiöllä -44,3°C - linnut ovat olleet nopiana lintulaudalla. Mies on huolehtinut auringonkukansiemeniä sekä ruokinta-automaattiin että maassa olevalle uunipellille peltopyitä varten. Pellin hän ons uojannut lumisateelta lautasantennista tehdyllä katoksella. Minä tein eilen lisää siemenrasvakuppeja ja vein tänä aamuna toisenkin sellaisen roikkumaan. Heti alkoi kupilla kuhina. 

Nyt olisi ollut nättejä aurinkoisia säitä valokuvaamiseen ulkona, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Tänään kävin lintulaudanl isäksi postilaatikolla. Sieltä löytyikin kotiseutulehden lisäksi Eestistä tullut kirje. 

Mietin, miten koleaa meillä täällä olisikaan, ellei viime keväänä olisi tehty sitä katto-, ulkoverhous-, ikkuna- ja oviremonttia. Nytkin on pitänyt pukea kunnolla sisälläkin ja takkaa on lämmitetty päivittäin. Olen polttanut kynttilöitä tällä viikolla enemmän kuin ennen joulua ja joulun aikaan yhteensä. Saadakseni pientä lisälämpöä kylpyhuoneeseen ja keittiöön. 



keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Pizzaa



Uusi vuosi on alkanut kylmänä. En ole juuri nenääni ulos pistänyt uudenvuodenaaton jälkeen. Silloin kävimme kirkossa ja minä illansuussa vielä omatoimikirjastossa. Enpä ole paljoa muuta sitten tehnytkään kuin lueskellut. Kirjastosta lainatut luettuani olen aloittanut Ryhmy-tiiliskiven, jonka sisko palautti lauantaina, kun käytiin sukuloimassa. Siitä sen verran, että tapasimme kummitätini hoitokodissa, molemmat siskot, siskonmiehen, toisen siskon tyttären, vävyn ja pojan sekä koiran. Söimme runsaan ja herkullisen jouluaterian ja nauroimme paljon. 

Jouluruokien jälkeen on pitänyt taas erikseen funtsia ruuanlaittoa. Mies on jo pitkään mielitellyt pitsaa. Nyt oli sen aika, kun kaappeihin oli kertynyt sitä sun tätä pitsaan sopivaa. Rupesin kirjoittamaan muistiin tämänkertaista reseptiä, koska kokeilu oli menestys. Itse asiassa käytin vanhan ja uskollisen Ruutukokkini reseptiä, vain vähän soveltaen. 

Kuumensin ensin öljyssä oreganoa, silputun sipulin ja pakastimesta klöntin öljyyn säilöttyä basilikaa, päälle paseerattua tomaattia, suolaa, pippuria, suppilovahveroa ja lopuksi muutaman murskatun valkosipulin kynnen. Pohjaan laitoin vehnä- ja ruisjauhojen lisäksi psylliumia, mikä helpotti kaulimista. Tomaattikastikkeen päälle pitsaan tuli loput oliivit viipaleina ja loput homejuustosta, lisäksi yksi purkki tonnikalaa ja vähän ananasmurskaa, pinnalle nuukansorttisesti. polarjuustoraastetta.

Pitsat menivät uuniin nisulonkien jälkeen. Nisukin onnistui. Liekö syynä, että käytin tällä kertaa kuivahiivaa. En yleensä edes osta sitä, vaan joulun edellä paikallisesta oli palahiiva loppunut, niin onpahan nyt hätävarahiivaa kuiva-ainekaapissa.