Marraskuuta

Marraskuu on ollut tähän asti varsin leuto, toki kostea. Tällä viikolla syötiin viimeinen oma, uunin pankolla lämmössä kypsytellyistä suippopaprikoista. Söin myös viimeisen tomaatin, mutta niitä on toki jo jonkin aikaa tuotu myös kaupasta. 

Syysloman sisähommasuunnitelmista toteutui vain se siivousosuus. Aikomani askartelut ja käsityöprojekti jäivät tuonnemmaksi tähteellisempien kiireiden tieltä. Ykkösasia oli kasvihuoneen perusteellinen siivous. Kakkosena muitakin syksyn pihahommia. 

Ohoppas, aloitin tämän postauksen eilen perjantaina, mutta kesken jäi. Ilmeisesti postauksen päivämääräksi tulee kuitenkin eilinen 7.11.

On niitä pihan syystöitä ollut vielä loman jälkeenkin. Eilen käytiin Ruusurannassa tyhjäämässä loput vesiastiat ja minä istutin loput valkosipulit. Samalla keräsin sieltä maljakkoon viimeisiä kehäkukkia ja malvaa. 

Tilasin puutarhurilta uudet myyräkarkottimet ja samalla suvikellon sipuleita. Tilaajalahjana tuli lisäksi pussillinen luonnonnarsisseja, joista osa vein Millanille ja osalle piti etsiskellä paikkoja puutarhasta, samoin kuin suvikelloille. Meinasin jo unohtaa, mihin ne istutin, mutta olin sentään jotenkin merkannut paikat. Ai niin, ostinhan myös keisarinpikarililjan sipulin"oranssin lippiksen liikkeestä" poistomyynnistä, sen istutin perhospenkin eteläpäähän. 

Tänään laitoin loput verkkosuojaukset,  haravoin lehtiä omenapuiden alta ja nostin porkkanat. Ja sitten kun kiersin kameran kanssa kuvaamassa viimeisiä kukkia tässä pihassa, pökkäsin silmäni omenapuun oksaan. Silmää potien piti vielä saada kannetuksi omenat kuistilta kellariin. Kun ennustelevat kylmenevää. Luultavasti edessä pitkäaikainen vaiva tästäkin silmän sohaisusta.

Orvokkeja ja kehäkukka. 

 Unikko kasvimaalla oli yllätys. 

Kurjenkelloja oli sekä sinisenä että valkoisena. 

Syyslomaa kohti ennakoiden

Kirjoittelin jo itselleni listaa, mitä tahtoisin ehtiä hoitaa ensi viikon syyslomani aikana. Listalla on sekä sisähommia (ainakin käsitöitä, askartelua ja siivousta) että pihatöitä. Paria jobia olen jo vähitellen aloitellut. Kasvihuone pitäisi saada tyhjättyä tyystin ja pestyä huolellisesti - yritän päästä ansarijauhiaisesta eroon, ettei olisi ensi kesän riesana kasvihuoneessa. Kurkut olen jo ruosinut kasvihuoneesta pois ja myös osan tomaattien rontoista. Muutama tomaattihedelmä siellä on enää jäljellä, mutta paprikaa vielä raakana raakasti. (Tänään söimme kesäkauden jälkeen ensimmäisen kerran kaupasta ostettua jäävuorisalaattia. Aika mukavasti eri aikaisista kylvöksistä riitti satoa.) 

Myöskään perunasatoa ei ole jäänyt lomalle kaivettavaksi kuin rippeet, kun vielä viime sunnuntaina vieraat saateltuamme jatkoin Ruusurannassa perunapenkkien kaivelua. Samalla pussitin rikkakasveja useamman muovisäkillisen, jotka vein kuivumaan kasvihuoneeseen. 

Serkku kävi miehensä kanssa sunnuntaina, silloin minulla oli vielä kesän sinisävyiset kuosit keittiössä, mm. serkun äidin tekemä siniraitainen juhannuspoppanapöytäliina. Mutta sunnuntai-iltana aloin vähitellen vaihtaa kuosia aloittaen istuinpäällisistä. Kunhan siskot tulevat käymään loman lopulla, laitan vielä keittiön pöydälle samoista verhokankaista tehdyn kaitaliinankin. 

Kaukaa otetusta kuvasta ei niin selvästi erotu verhojen taitokset eikä pestyn(!) maton tahrat. Noinkohan oli ruokaöljypullo kaatunut matolle, kun tavallisella pesulla eivät tahrat olleet lähteneet. 

Välikausikeittiö. Jouluksi sitten taas jotain muuta, ainakin punainen tonttuverho. 

Perunaa punajuuripenkistä

 Jos ei ollut tämä kesä kurkun eikä kesäkurpitsan kulta-aikaa, niin olisi myös punajuuri varmaan tarvinnut lämpöisemmän alkukesän.

Nyt kun täälläkin uhkaa halla useampana yönä ja kun tänä aamuna auton lämpömittari näytti työmatkalla ulkolämpötilaksi -2°C, niin päätin nostaa punajuuret, vaikkeivät olekaan ihannemittoihin ehättäneet.

Otin avuksi lapion, jotta saisin samalla rikkaruohotuppaita perattua pois. Eipä aikaakaan, kun lapion terä osui ensimmäiseen perunaan. Sitten muistinkin, että punajuuripenkissä oli kesällä näkynyt myös perunanvarsia, edelliskesänä maahan vahingossa jääneistä mukuloista. Aloin kaivaa varovaisemmin, mutta silti halkesi vielä muutama peruna.

Hyvin äkkiä alkoi näyttää siltä, että perunasatoa kertyy punajuurimaasta enemmän kuin punajuurta. Vaan kyllähän pottua käytetään ja tarvitaankin useammin kuin punajuurta. Mies ei juuri syö etikkapunajuuria, ehkä kuitenkin teen niitä kaikkein pienimmistä omaa rosollimuunnelmaani sekä satunnaisia silakkaruokia varten. Mutta voi olla, että joulupöydän punajuuripaistokseen täytyy värkki hakea kaupasta.

En vielä aivan kaikkea kerännyt pois kasvihuoneesta, kun siellä on vielä varsin runsaasti vihreitä paprikoita. Vien ensi yöksi taas kynttilän sinne palamaan. 

Kovan onnen dahlia

Jänskättää, ehtiikö kuvan nuppu aueta ennen paleltumista. Tämä on nimittäin ensimmäinen nuppu kyseisessä daliassa monen vuoden odottamisen jälkeen. 

Ainahan olen dalian juurakoiden kanssa joutunut odottelemaan, mutta tällä yksilöllä vuosien viivästyminen johtui siitä, että istutin sen välillä väärinpäin. Taisin käännellä eri päin useampana kesänä, mutta sittemmin huolehdin, että kukka pääsi samoin päin multiin, oletettavasti oikein päin. Vihdoin sinnikkyys ja odotus palkittiin. 

Olemme käyneet Ruusurannassa tänä viikonloppuna perjantaista alkaen joka päivä enimmäkseen maata kääntämässä. Itse olen kääntänyt perunapenkkejä, ja perunoiden lisäksi olen kerännyt rikkaruohojuurakoita säkkeihin. Tänään mies lämmitti muuripadassa sadevettä, jolla pesimme kasvihuoneen sisäpintoja. Ulkoakin vähän pyyhkeilin sieltä, mihin ylsin. Loput tomaatit olin jo aiemmin kerännyt puoliraakana ja nyt revin rontotkin pois. Kaikki urakointi on aina vähän eteenpäin. 

EDIT  Pidin daliaa pari kylmää yötä sisällä, ja kun kukka alkoi aueta, nostin kasvin takaisin ulos. 

Kellertävä väri ei ole ihan lempparini, mutta tämä on ehdottomasti kookkain kukka, joka dalioihini on koskaan auennut, halkaisija 14 cm. 

Puutarhan satokausi lopuillaan

 Viime postauksessa yli kk sitten mainitsin lyhtykoisosta. Nyttemmin siinä on jo väriä.

Kävin aamulla keräämässä loput avomaankurkut pois ja revin jo rumaksi menneet varretkin pois. Mennyt kesä ei suosinut kurkkua eikä kesäkurpitsaa, ei ole ollut ylituotantoa eikä ylenmääräistä säilömisen vaivaa. Kaksi pientä erää olen

tehnyt maustekurkkua, ja aamulla kerätyistä tulee vielä yksi pienehkö purkillinen. Varmaankin alle 3 kg yhteensä. Mietin, viitsinkö kesäkurpitsaakaan enää peitellä mahdollisia kylmiä aamuja varten, koska tuskin pienistä aluista jaksaa enää

mitään kasvaa, etenkin kun pölyttäjiä ei näy ja kun en enää ole ehtinyt itse pölytellä.

Kasvihuoneestakin kurkut ja tomaatit hupenevat, mutta paprikat alkavat vuorostaan kypsyä. 

Töissä on ollut hektistä tälläkin viikolla, vaikka luokkani kanssa onkin suorastaan leppoisaa enimmäkseen. Mutta sitä ylimääräiseltä tuntuvaa on riittänyt niin aamuihin (tukiopetusta, turvakävely) kuin iltapäiviin (kokouksia ja palavereita). Kotona piti kuitenkin myös yrittää ruosia tilaa, kun vanhimmat pojat olivat tulossa täksi viikonlopuksi yökylään. Eilen kävinkin sitten miesporukassa juhlimassa vanhinta veljeä ❤️

Palatakseni satopäivitykseen, perunat pitäisi nostaa, mutta nyt on märkää. Luumuista osa on kerätty ja säilötty pakastimeen ja kellariin. Luumu-urakka kesken. Härkäpavuista loput keräsin tuleentuneena siemeneksi. Omenan satokausihan on hiljan vasta alkanut, syksyn säistä riippuu, kauanko se kestää. Punajuurilla ehkei vielä kiirettä, niistäkään ei ylituotantoa tule, koska lämmöstä punajuuri tykkäisi, mutta porkkanasato lienee suurempi kuin koskaan. 

Kunhan toetaan synttärireissusta ja kunhan vähän kuivahtaisi, voisi jotain puutarhapuuhaa viikonlopun aikana taas ehtiäkin. 

Syyslomahaaveita

Loman suhteen tahtoo odotukset olla aina korkealla ja suunnitelmat ylimitoitettu. Nytkin olen suunnitellut, etten käyttäisi aikaa TV:n katseluun tai naamakirjaan, mutta molempiin olen ehtinyt jo hussata kalliita lomaminuutteja, ellei jopa tunteja. Pimeäkin tulee niin nopeasti, että sekin rajoittaa ulkotöiden joutumista. Tänään teimme Millanin kanssa ostosretken, sieltä palattuamme aurinko vielä paistoi kauniisti, mutta saamattomuuttani en ehtinyt enää pihahommiin, vaikka olin ajatellut tänään vielä kylvää perennoja. Sain kuitenkin aamulla ennen reissuun lähtöä istutettua loput narsissin sipulit kasvimaan reunaan. Ruusurannassa tyydyin vain kippaamaan kukkasipulit pariin kuoppaan, jotka kaivoin perennapenkkiin. Ruusurantaan istutin myös loput kaksi sininataa, kuivahkoon penkkiin.

Perennojen kylvön lisäksi ajattelin ehtiä kylvää myös palsternakkaa ja valkosipulia, Ruusurantaan. Kanttorilaan kylvän nyt syksyllä ainakin loput salaattivuonankaalin siemenet. Millanin mukaan ne eivät säily kovin kauaa itävinä.

Entäs sitten porkkanoiden ja palsternakkojen nosto? Täytyy seurata säätiedotuksia. En halua yrittää irrotella niitä kovaksi kohmettuneesta maasta kuten viime syksynä.

Sen verran pääsin eilen aloittamaan ns. siivouksia, että pussitin kuivumassa olleita siemeniä ja järjestin tilaa siemenlaatikkoon. Silläpä minulla olisi sitä perennakylvöä, kun pitää päästä eroon muutamasta vanhasta siemenpussista.

EDIT. Aloitin tämän blogitekstin lauantaina, sittemmin olen monia asioita ehtinytkin, olen ollut kovasti tyytyväinen tähän syyslomaan tähän mennessä. Toivon ehtiväni ja muistavani kirjoittaa lomasta myöhemmin lisää. 

Hallan häivähdys

Kylläpä sittenkin halla yritti jo tänne ryömiä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Harmitti ja säikäytti huomata aamuseitsemän edellä, että ruohikko oli yhdeltä kantilta kuurassa. Olin tsekannut hallanvaaran todennäköisyyden netistä, eikä tähän kohtaan ollut annettu kohonnutta riskiä, niin tuudittauduin sitten siihen, enkä ollut levittänyt harsoja kurkkupenkillä (vaikka olin jo ehtinyt luvata sieltä loput kurkut siskolle) enkä sytyttänyt kynttilöitä kasvihuoneeseen. Mutta pelko oli pahempi kuin paukahros, kuten Millan tapaa sanoa.

Kohopenkki taisi antaa riittävän lisälämmön kurkuille, ja niiden paksu kuori suojasi lisää. Samoin kasvihuone säästyi. Ja nyt sitten yöt jatkuvat plussalla vielä jonkin päivän. 

Ensi viikonloppuna ennustusten mukaan  tulee käänne. Siksipä aloittelen vähitellen valmistautumista. Äsken kävin keräämässä suuren osan kasvihuoneen loppusadosta. Kenties loppuviikolla kerään jo loput tomaatit ja paprikat sisälle kypsymään. Ja ananaskirsikka pitäisi sieltä kantaa vintille talvettumaan. Mutta ensin pitäisi järjestää sekä vintille että molempiin eteisiin tilaa muillekin talvetettaville. Olen tuonut takaisin sisälle vasta lehtikaktukset. Tilaa tarvitaan joukolle pelargoneja, oliiville, värinokkoselle, araukarialle ja maljaköynnökselle. Arvelisin, etten vaivoottele enää yrittää keijunmekon talvetusta. Sitten olisi vielä gladioluksien, täplämunkinhuppujen ja amaryllisten mukuloiden huolehtiminen kellariin, ja ekan pakkasen jälkeen myös dalioiden. 

Kasvimaalta pitäisi kerätä loput punajuuret pois. Ehkä loput perunat myös ja Ruusurannasta mukulasellerit. Mutta porkkanat ja palsternakat ehtii  myöhemminkin. Lehtikaalia, persiljaa ja salaattivuonankaalta voi kerätä tarvittaessa vaikka lumen seasta.

Mies on tänään kerännyt pudokkaita oikein urakalla, kuvassa vain osa. Hän aikoo huomenna viedä niitä pohjoiseen. Puista täytynee kerätä loput punakanelit sitten loppuviikosta. Eikä talviomenoitakaan pidä jättää puihin pakkasiin asti. Mies toi äsken kaupasta lisää banaanilaatikoita omenasatoa varten. 

Koivuvanhuksen kaatumisen seurauksista

Viime syksynä ja talvena kirjoitin Kanttorilan vanhimman ja suurimman koivun kohtalosta. Onneksi sen eri runkojen kaatuminen ja kaataminen ei aiheuttanut sen suurempaa vahinkoa kuin Latvian matala -kirsikkapuun tahattoman karsimisen. 

Mutta sen ja parin muun vanhan lahopuun kaatamisesta seurasi ensinnäkin miehelle laaja ja pitkäkestoinen halkosouvi, joka on vielä vähän kesken ja keskeytyksissä halkomakoneen erään osan rikkoutumisen takia. Uusi osa on tilattu. 

Muitakin seurauksia olen ollut huomaavinani, siitä että varjostus on vähentynyt. Etukäteen vähän pelkäsin sen aiheuttavan kuivuutta, ja kyllähän pitsimyssy eli rönsytiarella osittain kärsi kuivuudesta. Mutta kyllä valoisuuden lisääntymisestä oli selvästi hyötyäkin

Kuvassa oleva tammen taimi hyötyi valon lisääntymisen lisäksi varmasti myös siitä, että iso koivu ei ole enää vieressä viemässä kaikkea vettä ja ravinteita. Tänä kesänä kasvaneet oksaversot ovat yhtä pitkät kuin tammen koko aikaisempi kasvu (vaikkakin edellisenä talvena puput taisivat päästä typistämään tammen pituudesta).

Myös kasvihuone on hyötynyt lisävalosta. Tänä kesänä ja syksynä olen saanut esimerkiksi kurkuista ennätyssadon. Tomaateissakaan ei ole ollut yhtään latvamätää, mikä ei tosin johtune yksistään valon määrästä. 

"Lähti laukalle..."

Jo viime satokaudella totesin, että valkosipulia tuli turhan paljon. Se johtui siitä, että nostettavaksi kasvaneita oli sekä toissa vuoden itusipulikylvöstä että edellisvuoden kynsi-istutuksista. 

Vielä enemmän valkosipulia nousi tänä vuonna, en tiedä miksi... 

Vein ensimmäisenä nostetut Millanin synttäreille, ja niistä Millan jakoi osan synttärivierailleen. 

Seuraaville synttäreille (serkkulikan kuuskymppiset, ikätoverini...) saan viedä kynsilaukkaa aika mekosta, vai miten Aleksis sen sanoisikaan, kun useampi lähisukulainen ilmaisi huolivansa liikojani.

Kyllä liian kanssa aina pärjää, tapasi äiti sanoa.

Tänä syksynä en sitten meinaakaan tähän Kanttorilan pihaan istuttaa/ kylvää valkosipulia - juurikaan. Ehkä yhden kukinnollisen itusipuleita, joista sitten keväällä voi siirtää porkkanakylvöjen kavereiksi. Ruusurantaan ajattelin istuttaa ensi kesänä nostettavat, samaten sinne levitän myös palsternakan siemeniä. Tänä kesänä koko Kanttorilan kasvimaa on enemn tai vähemmän palsternakan vallassa. Vastaavan tapahtuman yritän estää tulevina kesinä. Ensimmäinen toimenpide oli poistaa liiat palsternakan kukinnot. 

Suvi tuli takaisin käymään

Maanantaina yksi oppilas totesi hilpeästi: "Kylläpä talvi meni nopeasti ohi." Vaikka nyt on taas entistä hämärämpää aamuin illoin, niin on plussasäästä ainakin se ilo minulle, että kasvimaa on jälleen sulanut.

Tänä iltana - nukuttuani töiden jälkeen tunnin päikkärit sohvalla - kävin otsalampun turvin kaivamassa lapiolla lisää palsternakkoja, jotka irtosivat nyt paljon vähemmällä vaivalla. Yllätyksekseni sain lapiooni myös muutaman porkkanan. Kaivuun ohessa levitin samalla kasvimaalle tuhkaa. Puutarhuri oli vinkannut, että se kannattaakin tehdä syksyllä siksi, että keväällä kalkitsemisen (tahi tuhkaamisen) ja lannoittamisen välissä pitäisi olla ainakin kahden viikon tauko. Samasta syystä vein murskatut munankuoret jo kasvihuoneeseen kasvulaatikoihin. Jotta keväällä voi sitten lannoittaa huoletta. Paitsi kahteen laatikkoon en laita munankuoria, toiseen olen jo tyhjännyt bokashiastian ja toiseen tyhjään isänpäivän jälkeen, kun täysi astia on ehtinyt levähtää yli kaksi viikkoa.

Muuten onkin sitten elämä pyörinyt tanakasti työn ympärillä. 

Takaisin töihin

Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen koulupäivä. Oli tavallaan pehmeä lasku, kun maanantai on lyhyt päivä. Silti kotiin päästyäni nuokuin pöydän ääressä. Ottaa taas aikansa päästä rytmiin. Sunnuntaina nukuin kahdeksaan asti ja vaikka menin ajoissa nukkumaan, nukuin katkonaisesti.

Meinasi tehdä tiukkaa, mutta sain kuin sainkin tehtyä kaikki ne pihatyöt, jotka olin ajatellutkin ehtiä loman aikana. Porkkanat olisi kyllä ollut hyvä nostaa ennen kuin lähdimme sukulointireissulle pohjoiseen. Lauantaina lumeton kasvimaa oli jäätynyt jo niin kohmeiseksi, että sain hakata lapiolla tosissani. Osa porkkanoista nousi jäisen multapaakun mukana, vein ne sitten multineen kellariin sulamaan, niin kyllä ne sitten irtosivat. Muutamat purjoni ovat yhä nostamatta, mutta ainakin ennen ovat olleet vielä keväälläkin syötävässä kunnossa, jos ovat silloin vielä olleet maassa.

Kävimme sitten lauantai-iltana vielä kolmannenkin kerran Ruusurannassa tyhjäilemässä ja pakkailemassa. Mies kasasi loput arvokkaat koira-aitauksen osat ynnä koirankopin peräkärryyn, minä mm. pengoin "poistokirjoja" (yksi  vaatekaapillinen lähinnä kaunokirjallisuutta olisi menossa kiertämään, kun tietäisi vain mihin ja miten) ja otin tavalliset ja sähkösuojaverhot alas ikkunoilta ja toin ne pyykkinarulle tuulettumaan. Sunnuntaina mies nukkui vielä myöhemmälle kuin minä, joten tosi-kirkko jäi nyt väliin. Ensi pyhänä paremmat mahikset, kun saadaan yksi lisätunti. 

Lomaviikko työn touhussa

 Muistelen, etten olekaan tainnut aikaisemmin viettää syyslomaa näin aikaisin - ellei sitten uran alkuvuosina 1990-luvulla ollut jotenkin eri tavoin ajoitettu. Silloinkin kun vuosia sitten olin vajaan vuoden töissä täällä etelässä, työrupeamani alkoi vasta syysloman jälkeen marraskuussa.

Aika moni puutarhan syystyö on minulta jäänyt tähän lomaviikolle, kun koulupäivien jälkeen ei vain ole ehtinyt tai jaksanut. Mutta kasvihuoneen ainakin sain tyhjättyä ennen lomaa. Sieltä saatua satoa nautitaan yhä. Omat kurkut loppuivat Aleksis Kiven päivänä, mutta tomaatteja ja suippopaprikoita riittää vielä ainakin tämän viikon.

Eilen ja tänään olemme olleet miehen kanssa edelleen tyhjäämässä ja siivoilemassa Millanin entistä kotia. Meillä on Millanin auto ja peräkärry lainassa ja poissa tieltä sen aikaa, että hänen nykyisessä pihassaan saadaan tehtyä salaojitus. Se piti tapahtua viime viikolla, mutta urakka siirtyi sairastumisen vuoksi. Nyt sitten olemme käyneet hakemassa peräkärryllä Millanin toivomia tavaroita pihasta ja autotallista. Oma peräkärrymme on tällä hetkellä pohjoisessa (pitkä juttu), mutta torstaina on tarkoitus lähteä Millanin vetokoukullisella (ja talvirenkaisella) autolla hakemaan sitä ja samalla sukuloimaan.

Keräsimme äsken omenoita, kun olin saanut laitettua talvisuojat lopuille hedelmäpuille - ja uudelle koristearonian taimelle, jonka sain tänä syksynä veljeltäni. Huomiselle jää vielä ainakin kompostorin tyhjäys ja  kesäkukkien juurakoiden talteenotto. Niin, ja valkosipulia voisi myös alkaa kylvää ja istuttaa.

Nyt minulla on Kanttorilassa keraaminen liesi ja kiertoilmauuni, siirrettiin Millanin entisestä kodista ja vietiin sen tilalle vanha liesi. Millanilla on uudessa kodissaan vähemmän säteilevä sähköliesi, ja tuo kymmenisen vuotta vanha keraaminen liesi olisi kenties vain mennyt pilalle talossa, joka jätetään talveksi kylmilleen. Testasin eilen uunia, ja hyvin toimi. Omenapaistosta ja -piirakkaa sekä juurespaistosta.

Krassit sun muut kesäkukat paleltuivat jo viikko sitten. Silkkikukka sentään oli vielä loppuviikosta kukassa niin, että sain viedä luokkaan kukkia maljakkoon sadonkorjuujuhlamme kunniaksi perjantaina. Oppilaat olivat tuoneet kotoaan sadonkorjuuseen liittyviä maistiaisia, leivonnaisten lisäksi mm. päärynöitä, karpaloita, erilaisia hilloja (mm. paholaisenhilloa, jossa oli ainakin tomaattia ja chiliä) ja kurkkusalaattia. Musiikkipaikkakunnalle sopivaan tyyliin siirryimme lomalle herkuttelun jälkeen laulajaisten kautta. 

Työnantaja velvoitti unohtamaan työasiat ja pysymään poissa Wilmasta, mutta olisi mulla yksi läksyhomma, liittyen TCM-koulutukseen, jonka ensimmäinen sessio oli torstaina. Otan "läksykirjan" mukaan pohjoisen reissulle, niin ehdin ajomatkan aikana lukea pyydetyt kaksi lukua kirjan alusta. 

Pakkasta luvassa lähipäivinä

Tällä viikolla en ole jaksanut töiden jälkeen kotona juuri mitään. Pienet piipahdukset puutarhassa, kuten muumio-omenoiden keruuta lämpökompostoriin. Eilen hain persiljaa ja loput basilikat pakastimeen. Nyt kun uhkailevat hallalla/yöpakkasella torstain ja perjantain väliselle yölle, niin kävin tänään nostamassa mukulasellerit ennen kuin tuli liian pimeää. Tänään hoitui yksi palaveri, jota olin etukäteen jännittänyt, niin energiaa oli vähän enemmän kuin eilen sitä hermoillessa. Vielä muutama palaveri ja saman verran OPSien päivityksiä ennen syyslomaa. Siis tietysti tavallisen koulutyön lisäksi. (Toki nykyään nuo kuuluvat tavalliseen koulutyöhön.)

Porkkanat ja purjot saavat jäädä vielä maahan, samoin enimmät palsternakat ja maa-artisokat. Viikonloppuna nostin loput vähäiset perunat ja keräsin useamman desilitran etanoita...

Lopuksi jotain aivan muuta. Vuosia sitten Martti Muurikainen kävi silloisessa kotiseurakunnassani useammankin kerran Sanan ja rukouksen illoissa. Kerran kun olin kertonut hänelle rukousaiheitani ja olimme rukoilleet, hän sanoi kokevansa, että minuakin kutsutaan rukoilemaan sairasten puolesta. Lisäksi hän sanoi jotain sen suuntaista, että hänellä oli sellainen tunne, että se tehtävä alkaisi sillä, että rukoilen lapsen puolesta. Sen jälkeen olen rukoillut työhöni liittyen monien lapsien puolesta. Mutta tänään kotiin ajellessani rukoillessani erään lapsen puolesta muistin taas yhtäkkiä nuo Muurikainen aavistukset/ tuntemukset/ profetiat ja purskahdin itkuun ajatellessani, onko tämä se lapsi. Oli tai ei, rukous jatkuu. 

Sadonkorjuuta siinä sivussa

Uudenlainen syksy. Kiireinen. Kyllä. Mutta siinä ei oikeastaan ole mitään uutta, että blogikirjoittelu tahtoo jäädä niin koulutöiden kuin sadonkorjuupuuhien jalkoihin.

Se mikä on uutta ja ihanaa, on mahdollisuus vaikka joka työpäivän jälkeen pistäytyä puutarhassa ja ehkä puuhata siellä jotain. Mikäs sen palauttavampaa ja voimaannuttavampaa! Toissa syksynä piti vielä odottaa viikonloppua, että pääsi jatkamaan kauhealla kiireellä syysaskareita Kanttorilassa.

Toki alkusyksyn mittaan on ollut viikottain vähintään yksi työpäivä alkuiltaan asti, ja joidenkin koulupäivien jälkeen on tuntunut, että kakki mehut on puristettu, ja vähän tautejakin on ollut viikonloppuisin. Mutta esimerkiksi tänään ja eilen olen ehtinyt pihalle räämästämään.

Vähän saldoa ja muistiinpanoja, mitä puutarha ja kasvihuone ovat tuottaneet. Tähän asti olemme saaneet syödä kasvihuoneesta omia tomaatteja, kurkkuja ja nyttemmin myös paprikaa. Jonkin verran niitä liikeni lapsillekin tuliaisiksi, ja laskeskelin että vielä ainakin tämän viikon ne riittävät meille aamu- ja iltapalaleipien päälle, paprikoita senkin jälkeen.

Puutarhasta olen kerännyt härkäpapua vähän pakastimeen ja siemeneksi. Tällä kertaa jäimme ilman silpoydinherneitä. Pensaspapu ei ihan sitä korvaa joulupöydässä. Olemme syöneet kolme maissintähkää ja neljäs vielä tuleentuu. Kesäkurpitsoista isoimmat ovat kellarin hyllyllä. Kellarissa on jo myös vähän perunaa ja isoimmat punajuuret, vadelmahillo- ja omenasosepurkkeja sekä maustekurkkua. Vaikkakaan omista avomaankurkkukylvöstä ei ole ehtinyt kasvaa kuin kaksi hedelmää (jotka ovat yhä poimimatta), olen saanut silti säilöä kurkkua, kun Millan kehotti hakemaan säilöttävää hänen entisen kotinsa kasvimaalta. Valkosipuleista tuli hyvä sato, ne nostin kuivumaan elokuussa. Jos 

Viime vuosi oli omenapuille sapattivuosi, mutta tänä syksynä kerättävää on taas ollut. Lähinnä mies on urakoinut omenapuiden alla. Yhdessä on siivottu omenoita höyrymaijaan ja minä olen keitellyt sosetta purkkeihin. 

Pitkään lämpimänä kestänyt syksy on antanut lisäaikaa, venyttänyt sadonkorjuujaksoa pidemmäksi. Tänä iltana nostin loput punajuuret ja pari itsekseen ilmestynyttä kyssäkaalta. Ja siivosin taas purkillisen etanoita pois kasvimaalta 😒 Perunoista osa on vieläkin maassa, samoin kaikki mukulasellerit. Persiljaakin voisi vielä korjata pakastimeen. Porkkanat saavat jäädä vielä hyväksi aikaa, samoin purjot ja maa-artisokat. 

Metsän satoakin on saatu, vajaa sangollinen mustikkaa ja pari kertaa on käyty suppismetsällä, samalla on löytynyt vähän kantarelleja, ja karvarouskuja ryöppäsin sienisalaattiin. Mutta puolukat olivat sienipaikallamme vielä raakoja. Ehkä niitäkin vielä ehdimme kerätä. 

Sukanvarteen, lankoja

Ennen viikonloppua alkunsa saanut nuha meinaa viedä voimia. Tämänpäiväinen lyhyehkö kävelylenkki (kirjasto-ja äänestyskierros) pani puuskuttamaan. Tänään olisi pitkästä aikaa ollut kaunis aurinkoinen sää, mutta en ole jaksanut ajatella mitään pihahommia. Ei siellä oikein muuta toki olisikaan kuin keskeneräinen kuistin siivous. Loput palsternakatkin saavat olla maassa, kun ei se kerran vielä ole jäätynyt. 

Nojatuolissa istuskelu neuloen sujuu nuhaisenakin. Nyt on menossa sukkien kausi. Tykkään suunnitella lankojen jämistä sukkien varsia. En sen sijaan ole ryhtynyt kuvio- eli kirjoneulesukkia neulomaan. Nättejä ne olisivat, mutta suhtaudun epäillen niiden joustavuuteen (lankajuoksut) ja ylhäällä pysymiseen (lyhyt resori).

Kirsikalle lammasturkki ja Taistolle verkko

Kauniin aurinkoiset mutta kylmät päivähetket ovat jatkuneet tänäänkin. Pihalla ei enää kauheasti ole tekemistä, ainakaan pakollista tai kiireellistä, sisällä enemmänkin. Mutta tuntuu, että pihalle täytyy mennä niin kauan kuin ilmoja piisaa.

Eilen suojasin Sinikka-luumun ja kuvan hapankirsikan rungot pupuja vastaan kokeeksi lampaanvillalla, jota hankin viime keväänä tutulta lampurilta, mahavilloja ja muuta, mitä ei voinut kehrätä. (Katteeksi käytin menneenä kesänä vain osan, ensi kesänä varmaan laajemmin.) 

Narulla nierasin villamosselot pysymään rungon ympärillä. Tänään seurasimme keittiön klasista oravan touhuja, kun se viiletti kasvimaalta kuusikkoon suussaan iso karvatollero. Ei sentään repinyt puiden rungoilta, vaan haki kasvimaan katevilloja, olletikin pesänlämmikkeeksi. 

Tänään vihdoin sain laitettua myös loput verkkosuojat; Taisto-tammelle, pensasmustikoille ja vähän lisää verkkoa lehmus-oletetulle. 

Eilen kylvin kauluslavaan noin sata porkkanan siementä, yhden kerrallaan, käyttäen apuna punkkipihtejä. Tilliäkin sitten kylvin rivinpätkän tulevan kurkkulavan reunaan. Muistin viimein myös istuttaa pikkusiskolle menossa olevat esikot purkeissa perennapenkkiin. Laitan varulta siitäkin kuvan, jos en vaikka keväällä muista, mihin ne piilotin. 

Kaivonrenkaan reuna paljastaa kyseisen perennapenkin. 

Vähän raskailta askeleet ovat viime aikoina kylläkin tuntuneet, kun ajatukset viivähtävät surevien luona. Ja omissa muistoissa. Elämme kuoleman varjon maassa, ja syksyn alastomuus ja koleus sitä aivan kuin alleviivaavat. 

Kelloköynnös ym.

Toissapäivänä keskiviikkoaamuna oli meidän pihassa syksyn ensimmäinen kunnon kuura. Nyt näkyi kylmän jäljet jo enimmissä daalioissa, joiden juurakot ravistelinkin jo kuivahtamaan porstuassa ennen kuin kannan ne kellariin. Kellarissa on jo talvettumassa amaryllikset, täplämunkinhuput, gladiolukset ja osa Iron cross - onnenapiloista. Pari tupasta ajattelin talvettaa ikkunalla. Kannoin kellariin kokeeksi myös isomman "emoverenpisaran". Tehköön siellä, mitä tahtoo, sen pistokas lapsi saa viettää talven eteisen ikkunalla.

Tiistaina irrotin joustinpatjaköynnöstuesta vielä viimeisenkin keijunmekon sisälle, vaikka en sitä kokonaan enkä ilman kovakouraista repimistä saanut sitä irti. Eilen sitten irrottelin myös kelloköynnöstä. Se lähti helpommin, koska se kiinnittyy kärhöillä, kun taas keijunmekko kietoutuu lehtihangoistaan lähimpään tukeen. Siirsin Kelloköynnöksen pienempään ruukkuun ja kannoin sen toistaiseksi vintille. Pitäisi miettiä, miten ja mihin nieraan sen pitkät versot. Ajattelin kokeilla taas, josko talvetus onnistuisi nyt, kun olemme koko talven kasvien vointia täällä valvomassa. Auenneen, vielä valkoisen kukan taitoin maljakkoon. Tänään se oli jo muuttanut violetiksi.

Ihmettelin tuota vaaleutta, kun aiemmin kukkinut oli violetti. No, paljastihan kukka oikean värinsä sittemmin. Olihan minulla toissa vuonna valkokukkainen kelloköynnös, mutta ei ne nyt sentään samaan kasviin kai tule, violetit ja valkoiset kukat. 

Loppuun vielä pari talvettamiseen liittyvää kuvaa. Ekassa vähän onnenapilan muhkeita juurakoita. Sain ensimmäiset aikanaan kälyltä, sen jälkeen onnenapiloita on ollut runsaasti myös muille jaettavaksi. 

Samalta kälyltä sain menneenä keväänä myös elämäni ensimmäisen mustanmerenruusun, joka yllätti minut tällaisilla sievillä möykyillä juuristossaan. Jos hyvin käy, myös mustanmerenruususta saan iloita myös tulevina kesinä. Niin, nuo punaiset pötkylät ovat nyt siis myös kellarissa kevättä odottamassa. ❤️

Säät, kukat ja suojat

Kauniit syyssäät jatkuivat taas tänään, mutta nyt on jo kylmäkin. Toppatakissa meinasi kyllä tulla lämmin, kun kaivelin ruohotuppaita perennapenkistä, mutta kun käytyäni sisällä meinasin uudestaan ulos, niin reidet sanoivat, että villahousut tarttis. Sen verran kävin vielä pihalla, että otin kuvia lokakuun kukkasista.

Orvokit ovat kyllä melkein enemmän ympäri vuoden -kukkasia kuin lokakuun.

Hedelmäpuiden yms. talvisuojaus on vielä kesken, tänään sai suklaakirsikka suojaverkon, Latvian matalalla suoja on ollut läpi kesän. Jo aikaisemmin syksyllä hätäännyin suojaamaan hevoskastanjan taimen, kun kuulin pupujen syöneen sisarusten ja myös Millanin hevoskastanjoiden alut.

Samoin saskatoon on jo verkolla ympäröity. Mutta verkkoa pitäisi levittää vielä pensasmustikoiden ja tammen taimen suojaksi. Viimeksi mainittua kutsun leikkisästi Taistoksi.

Taisto-tammi

Verkon sijaan olen ajatellut loppujen luumu- ja kirsikkapuiden runkojen ympärille kääriä tän syksynä kokeeksi lampaanvillaa. Jollain narulla vaikka voisi nierata mosselot pysymään paikoillaan.

Villasta puheen ollen vein lisää koirien ja kissojen karvaa ulos lintuja varten. Ne voivat hakea niitä lämmikkeekseen rikkinäisen lyhdyn sisältä, nurinkäännetyn saviruukun reiästä tai köynnöstukena kenottavan joustinpatjajousiston koloista. Kohta oli yksi Tiainen lyhdyssä kollaamassa.

Voi olla, että nämä ovat tämän kasvukauden viimeisiä perennakuvia. 

Siirsin oheisen malvansukuisen kasvimaalta muuripenkkiin, ja se vain jatkaa kukkimistaan. ❤️❤️

 

Hiljaa hyvä tulee - lauantai perinteinen siivouspäivä

Monen päivän urakka, vaikkei tuon isompi työmaa. Nyt on kumminkin pestynä ja tuulettumassa. On siinä samalla ollut muitakin projekteja, ja jonkinlaista ketjutustakin taas piti tehdä. Mullalle kun piti järjestää tilaa kasvimaalla. Vielä on kahdessa kottikärryssä viimeiset kasvihuonemullat odottamassa loppusijoituspaikkaa.

Säät ovat nyt kyllä suosineet syystöitä. Monena syksynä näpit ovat olleet kovilla, kun kylmyyttä ja märkyyttä vastaan ei ole ollut kunnon suojakäsineitä. Nyt ei tehnyt heikkoakaan, vaikka suojahanskat vuotivat jäähtyneen pesuveden käsille.

Eilen istutin 18 kpl valkosipulinkynsiä ja tänään niitä itusipuleita, joita valkosipulin kukista löytyy. Kasvihuonetta pestessä huomasin heinittymistä läheisessä perennapenkissä.  Vielä ei pihalla ole tullut pimeää, jotain siellä vielä ehtisi. Jos en jämähdä tähän. 

Sateen sattuessa sisällä

Kaikki muut gladiolukset - niiden mukulat - ovat jo kellarissa odottamassa ensi kasvukautta, mutta tämän huomasin jokin aika sitten tekevän nuppua, niin nostin sen ensin eteiseen lämpimään, missä nuput alkoivatkin nopeasti suurelta, ja sitten keittiöön etelän ikkunalle. Tänään katkaisin kukkavarren maljakkoon ja hain parsaa kaveriksi. Mukula saa vielä hetken odottaa purkissa ennen kuin nostan senkin kuivahtamaan ja vien kellariin. Varteen voisi kyllä laittaa lapun, jotta kirkkaan punainen. Pihalla olisi vielä ainakin pari ritarinkannusta nupulla. Ensi yöksi povataan kylmää, mietin pitäisikö ritarinkannuksetkin katkaista vielä tänään maljakkoon. 

Tällaisena sadepäivänä ei oikein pääse tai ei huvita mennä pihatöihin. (Voin siis aivan hyvin kirjoitella...) Eilen jotain ulkona ehdin, kun oli kaunis aurinkoinen sää. Mutta kesken hommien piti lähteä ruuanlaittoon. Nyt kun olen vuorotteluvapaalla, olen ehtinyt itsekin osallistua ruuanlaittoon muutenkin kuin viikonloppuisin. Kesällä pihakiireiden aikaan keittiövuorot jakautuivat suhteellisen tasan (kunhan jotain jompi kumpi nopeasti kyhäsi, hampurilaiset tai uudet potut), mutta nyt ne hommat ovat mielestäni siirtyneet enimmäkseen minulle. Mies voisi tästä olla kyllä eri mieltä. Hän vastaakin yleensä jälkiruuasta, jos sellaista on (marjarahkaa).

Eilisen päivällisen olin suunnitellut etukäteen. Olin löytänyt sienikastikereseptin, jota halusin kokeilla ja jota varten sunnuntain metsäretkeltä mukaamme lähti suppilovahveroita ja vaaleaorakkaita. Keräsimme samalla myös muutaman litran sekamarjaa, juolukkaa, mustikkaa ja puolukkaa (joista osasta mies tekikin sunnuntaijälkkäriksi marjajogurttirahkaa).

Suunnitelmani vaati jonkin verran juoksentelua kasvimaan, kylppärin ja kellarin välillä. Pihalta nostin muutaman palsternakan ja kellarista hain perunoita kolmea sorttia, tavallisen lisäksi Rosamundaa ja yhden Blue Congon. Millan oli saanut sinistä perunalajiketta tuliaisiksi, ja kun niitä oli ollut hänelle liikaa, niin antaja oli ehdottanut "anna Ailalle".

Koska aioin tehdä metsämarjapiirakkaa uuniin, olin päättänyt kypsentää myös potut ja palsternakat uuninlämmössä, vaikka sienikastikkeen kanssa olisi sopinut kuoripotutkin. Kuoritut kasvikset suikaleiksi uunipellille, sekaan öljyä, suolaa, pippuria ja valkosipulimurskaa, nam! Sillä aikaa kun ensimmäinen kasvispellillinen oli uunissa, tein salaatin ja sienikastikkeen. Reseptin olin löytäny Maaseudun Tulevaisuudesta netistä.

Tokikaan en noudattanut ohjetta kirjaimellisesti. Sipulit korvasin paksulla ruohosipulinipulla. Dijon-sinappi oli ihan tavallista eikä kokojyvää. Nyhtökauraa ei ollut, eikä kastike sitä kaivannutkaan. Persilja jäi pois, kun oli jo niin nälkä, etten viitsinyt enää juosta pihalle persiljaa hakemaan. Maustepippuripurkin pohjalta karistin kouransydämeen vähän kuorirouhetta. Koska olin ehtinyt jo laittaa suolan, ja arvelin ilman nyhtökauraa tulevan liian suolaista, niin en laittanut noin paljoa maustekurkkua. 

Huh sentään, sillä aikaa kun toinen pellillinen perunaa ja palsternakkaa oli uunissa, rupesin kiireesti murotaikinan tekoon. Ja sain kuin sainkin marjapiirakan uuniin, kun kasvikset olivat kypsiä. Ja sitten ehdin jo itsekin syömään. 

Tänään söimme samaa ruokaa, mutta mies kaivoi pakastimesta lisukkeeksi vielä punajuurifalleroita. 

 Ei liene tapojeni mukaista selostaa - ja kuvittaa - näin seikkaperäisesti ruoka-asioita, mutta eipä ole tapojeni mukaista juuri myöskään käyttää reseptejä onnistuneesti... Tämä kasviskastikkeen resepti jää vakituiseen käyttööni. Voin kuvitella, että uuni- ja kuoripottujen lisäksi se sopii yhtä lailla esim. pasta- ja nuudeli kastikkeeksi. Kenties ihan joulupöytäänkin?