"Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen..." Sukujuhlaviikonloppu on nyt takana. Siitä jäi päällimmäiseksi kiitollinen ja hyvä mieli. Minusta riippumatta kaikki sujui hienosti ja vähintäänkin mukavasti ja jouhevasti. Juhlijoiden ikähaitari oli vajaasta kolmesta vuodesta 87 vuoteen, ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Olin vähän jännännyt lasten viihtymistä, mutta veljeni tuoma pallo ja laaja piha nurmikkoineen ja piilopaikkoineen riitti hyvin. Toki pienimmäinenkin kuunteli kiinnostuneena myös pikkuserkkuni tarinointeja. Iloksemme sääkin suosi niin, että myös ulkona miehen pystyttämässä katoksessa pystyi hyvin ruokailemaan. Onneksi oli noita seurakunnan vanhoja pöytiä ja ostamiamme kirkonpenkkejä, joista riitti myös sisälle lisäkalusteita.
Juhlapäivämme alkoi kirkossa seurakunnan yhteisessä messussa, jossa mieheni piti saarnan, minä sain palvella tekstinluvussa ja ehtoollisen aikana yksi pikkuserkuistani lauloi. Vanhat tutut laulut saivat taas aivan uutta syvyyttä.
Tämä oli tällainen testaus. Nyt kun Kanttorila on todettu kelvolliseksi sukukokoontumispaikaksi, niin parin vuoden päästä otetaan uusiksi samoissa maisemissa, ellei joku toinen sukulaisista ehdi väliin.
Maanantaina kävimme jo palauttamassa Millanille laina-astiat (häneltä saimme ruokapöytäämme myös kasvihuonekurkut), ja samalla reissulla poikettiin seurakunnan taloustoimistossa viemässä sukutapaamisessa kertyneet kahvirahat diakonialle. Mies kasasi pöydät ja penkit peräkärryyn ja purki hyvin palvelleen telttakatoksen. Minun osaltani "jälkikorjuu" on vielä vähän kesken, kaikki astiat eivät ole vielä paikoillaan kaapeissa. Mutta ylijäämäsafkat on nyt jaettu rääppiäisinä sinne tänne. Eilen vielä vähän jatkettiin sukutapaamisia, kun saimme vielä uudelleen treffata tätini, molemmat siskoni ja yhden äitini serkuista puolisoineen. Tämä päivä on mennyt osaltani tyystin levätessä, kurkkukipuko mahtoi viedä voimat.
Jos huomenna jaksaisi tyhjätä kompostorin, maa-artisokka kuulemma myös tarttee ravinteita, niin niiden juurille voisi kompostia levittää katteeksi. Ja jos saisi miehelle viisattua aueneet pionit, jotta nappaisi kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti