Jos kunnia jo menikin, maine senkun kasvaa

Ensimmäinen valo-viikko takana ja toinen alussa. Eka viikko oli eräänlainen pehmeä lasku, kun meillä sivukylillä oli vain kolme koulupäivää, tiistaista torstaihin. Itselläni oli kyllä työpäivä perjantainakin, mutta sen tein yhteiskoululla toisten valo-opettajien kaverina. Kouluviikko päättyi juhlallisesti itsenäisyyspäivän tunnelmissa, aamulla lipunnosto ja Maamme-laulu yhteiskoulun pihamaalla (minua ja ainakin yhtä koulunkäuýnnin ohjaajaa suorastaan liikutti).

Minulla piti kyllä oleman tiedossa, että yhteiskoululla pidettäisiin oikein itsenäisyysjuhlakin puolelta päivin. Mutta ei se enää aamulla ollut mielessä, kun pukeutumista mietin. Tai siis en miettinyt, vetäisin ylleni vain mahdollisimman mukavaa ja kotoista, farkut, keltaiset villasukat ja kuopuksen harmaan collegepuseron t-paidan päälle. Muistin juhlan vasta, kun näin toinen toistaan kauniimpia asuja niin koulun käytävillä kuin opettajainhuoneessakin. No, minähän olisin voinut piipahtaa nopsasti Kanttorilassa vaihtamassa, mutta ajattelin olla solidaarinen toiselle valo-opelle, joka hänkin oli unohtanut juhlan. Tosin hänen farkkuasunsa oli sievempi ja siistimpi kuin minun. 

Loppujen lopuksi etikettivirheeni ei koitunut sen suuremmaksi häpeäksi, kun en sitten sinne juhlaan ehtinytkään, kun palaveerasin sivukouluilta tulleiden valo-opettajien kanssa. Jatkoimme yhteispalaveria vielä sitten juhlan jälkeen koko porukalla ja rehtorien vahvistuksella.

Sain yllättävän yhteydenoton. Erään lähikunnan kristillisen opiston koulutussuunnittelija lähestyi minua kysyen, josko voisin tulla ensi vuoden puolella kertomaan koulunkäynninohjaajien täydennyskoulutukseen maahanmuuttajalapsista, joiden ohjaus olisi yksi koulutusaiheista. En tiedä, mistä oli saanut yhteystietoni, mutta epäilenpä, että eräässä maakunnan lehdessä ollut juttu valmistavan opetuksen alkamisesta näillä kulmilla avitti asiaa. Muutamassa muussakin lehdessä on nimeni - ja pärstänikin - komeillut viime aikoina. Yhdessä kuvassa olin näkevinäni sen kuopuksen collegepuseronkin, jota olen näköjään tykännyt pitää useamminkin kuin vain itsenäisyysjuhlien aikaan. 

Kunnia meni ja maine kasvoi varmaan myös tänään, kun minä hullu vein koko kuudentoista oppilaan lössin (= kaksi valo-ryhmää) LIIKUNTASALIIN. ILMAN PILLIÄ. Kailotukseni EI ja ALAS kuului opettajainhuoneen lisäksi varmaan ympäri koulua. No, onneksi selvittiin vain muutamalla itkulla...   

Nyt kotitöihin. Yritin tehdä pakastimeen vähän tilaa joulua varten. Siis jouluruokia ja -leivonnaisia varten. Emme me aio pakastimessa joulua viettää. Löysin syksyn 2013 puolukkasurvosta useita rasioita, jotka otin sulamaan. Tänään meinaan keittää ne omenalohkojen ja kesäkurpitsaraasteen kanssa hilloksi purkkeihin ja kellariin. Jouluvalmisteluja siis sekin askar, uskokaa pois.