Menneen viikon mittaan ehdin tavata miltei kaikki paikkakunnan koululaiset eskareista lukiolaisiin. Vain yhdellä sivukoululla missasin luokat 3-6, mutta ei se mitään, heihin ehdin vielä tutustua, koska juuri heidän koululleen olen menossa valo-opettajaksi joulukuun alusta. Oppilaiden lisäksi sain tavata myös vanhempia, niin kantaväestön kuin valo-oppilaidenkin. Kohtaamiset olivat mukavia, aivan turhaan jännitin (sattui hauskasti, kun eräs ekaluokkalainen tyttö huikkasi sitten käytävällä, että mehän olemmekin naapureita, ja aivan totta, olimmehan jutelleet kesällä raja-aidalla). Pariin lehtihaastatteluunkin jouduin lennosta. Viimeinenkin opettaja nimettiin perjantaina. Tiimi kasassa. Huomenna meitä lähtee valo-opettajien lisäksi muitakin asiasta kiinnostuneita ex cursiolle eräälle koululle, jossa on useampia valmistavan petuksen ryhmiä. Matkan aikana toivon mukaan ehdimme vielä hioa strategioita seuraavan päivän koulunaloitusta varten.
Perjantaina töistä joudettuani joskus kolmen jälkeen lähdimme miehen kanssa koeajelulle ja veimme kuormallisen kamoja uuteen työpisteeseeni. Luokka näytti aivan ihanalta, sähkökynttilätkin olivat palamassa ikkunalla. Luokassa näytti siltä, että uudet kollegani olivat järjestäneet sitä valmiiksi uusia oppilaita varten. Näki selvästi, että heitä odotetaan innokkaasti ja halutaan ottaa lämpimästi vastaan. Menomatkalla poikettiin Millanin luona kahvittelemassa ja kuulumisia vaihtamassa.
Työviikko oli niin hektinen, että olin unohtaa adentin lähestyvän. Eilen sitten virittelin minäkin ensimmäiset jouluvalot Kanttorilan seinustalle kahteen pajukuuseen ja keittiön ikkunalle sen kynttelikön, joka on meillä ollut kaikissa kodeissamme. Valot siitä sammahti heti, ja oli mulla kova hakeminen ja muisteleminen, mihin olin laittanut sen rasian, jossa varapolttimot ovat (kaupunkikodissa se oli ollut vuosikaudet keittiön kaapin ylähyllyllä). Muistin kuin muistinkin lopulta, ja kaksi poltimoa vaihdettuani kynttelikkö syttyi kiltisti.
Sen verran olen joulua varten jo rustannut, että lääkekaapin siivosin... No, en sentään aio kaikkia kaappeja siivota. Punajuuri-aurajuustopaistoksen/ -laatikon tein jo valmiiksi pakastimeen, koska punajuureni saivat kylmää kovien pakkasöiden aikana eivätkä ilmeisesti sen takia ole kovin hyvin säilyneet. Muiden laatikoiden osalta joudun funtsimaan uutta ratkaisua. Tähän asti olen ostanut kaikki laatikot kaupunkikotiseurakuntamme adventtimyyjäisistä. Mutta nyt me emme lähde sitä varten ajelemaan yli neljänsadan kilometrin mutkaa, etenkään kun myyjäiset ovat arkipäivänä. Täällä ei ilmeisesti seurakunta järjestä joulumyyjäisiä, mutta erilaisilla kyläyhdistyksillä sellaisia lienee. Eihän se nyt olisi kova vaiva rustata lanttu- ja porkkanalaatikkoa itsekin. Voihan olla, että täällä maalla sellaisia ei myyjäisiin edes tehdäkään, kun kaikki tekevät itse?
En nyt ole seurannut viimeisiä käänteitä postin lakon suhteen, mutta aikomus olisi kirjoitella ja postittaa parisenkymmentä joulukorttia. Meinasin jo eilen, mutta johonkin muuhun aika hupeni. (Ai niin, niiden jouluvalojen rustaamiseen... ja etsimiseen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti