Kummisetäni muistan kerran (tai siis kahdesti) antaumuksella lausuneen turhaan Herran nimen: "Ies...ksen Ies..s, kun on riallista!" Jokin asia ei ottanut luontuakseen, varmaankin jokin kone teki kiusaa. Kummisetäni oli varsinainen edison, joka keksi kaikkia vehkeitä, apulaitteita ja tykötarpeita niin omiinsa kuin tätini töihin. Mutta aina kapineita joutuu myös huoltamaan ja korjailemaan. Tuo "riallinen" on mielestäni varsin kuvaava sana, kuten näin eteläpohjalaisena voi sanoa ylipäätään useimmista täkäläisistä ilmauksista.
Eihän mulla työhaasteiden lisäksi oikeastaan mikään ole sen kummemmin viime aikoina riannut, mutta ajatuksia on vaivannut ja sitonut lähestyvä koulutussessio. Siis se, jossa minun pitäisi olla yhtenä kouluttajana. Aikuisille ihmisille. Siihen nuo otsakkeen diatkin liittyvät. Eilen viimein sain äntihin eli aijalliseksi alkaa opetella diaesityksen tekoa powerpointilla. Kun olin useamman ehtoon kahkinut ja pyörinyt sängyssä murehtien tekemättömiä hommia. Etenkin tuon koulutuksen suunnittelua ja valmistelua.
Diaesitykset vaativat vielä hienosäätöä, eikä minulla muutenkaan ole vielä kaikkia valmiina ensi torstaita varten. Mutta edes alullaan.
Tänään on tullut kuluneeksi uskomattomat 30 vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Mieheni sanoi tässä jokin päivä sitten, että pian olemme olleet 30 vuotta kihloissa. Minä väitin vastaan, että: "Ei pidä paikkaansa. Emmehän me olleet kihloissa kuin muutaman hassun kuukauden ennen kuin menimme jo naimisiin!" Tasan kolme kuukautta. Ehdimme olla kihloissa. Toukokuussa 30-vuotishääpäivä. Mikäs sen nimi on? Onko se jokin tina- tai messinkihääpäivä...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti