Matkapäiväkirja, II osa, toinen matkustuspäivä

Taivaan Isä armossaan johdatti lautan turvallisesti Tukholman satamaan, ja navigaattori neuvoi puolestaan, miten sieltä pääsee pois. Hikoilukohtausten ym. häiriöiden takia en ollut nukkunut hytissä häävisti, mutta pitkin kymmenen tunnin ajomatkaa Tukholmasta Tønsbergiin otin kyllä useammatkin tirsat. Tällä kertaa pidimme tavallista useampia taukoja, mutta ne olivat lyhyempiä kuin ennen. Toki taas poikkesimme Strängnäsissäkin (mennen tullen), mutta mennessä viivyimme siellä vain kahvinkeiton ajan. Kaasuliesi oli joutuisa. Ei tullut käytyä edes Visholmin venesataman vessassakaan, vaikkei tällä ikää pitäisi ainuttakaan tilaisuutta jättää käyttämättä.
Kristinehamnin tietämiltä löytyi ennenkokematon taukopaikka, sielläkin olisi ollut hyvät vessat, mutta olimme vasta poikenneet tutussa kahviossa jätskiostoksilla ja vessassa (mutta jäi verensokerit mittaamatta, siksi tarvittiin uusi tauko). Taukopaikalla piti molempien kaivaa kamerat esiin, sillä pienen lammen rannalta löytyi suomuuraimen lehtiä ja raakileita. Merkitsin paikan karttakirjaan. Että voidaan ensi kerralla taas poiketa.
Koko menomatka sujui kaiken kaikkiaan hienosti, lukuunottamatta söhläystämme Mossissa. Lauttaterminaali oli muuttunut viime kerrasta, osassa sisänmenoporteista luki Autopass ja yhdessä Manual. Ennen kaikki portit ovat olleet samanlaisia. Siinä ei ollut oikein aikaa ruveta fundeeraamaan, mies ajoi Autopass-portille, koska tietullimaksuja meille tulee sitä kautta kuitenkin. Mutta portti ei noussut, siinä olisi pitänyt työntää jokin kortti automaattiin. Myöhemmin tuli mieleen, että ehkä siihen olisi käynyt ihan pankkikortti, mutta siinä hetkessä oli pienoinen paniikki päällänsä, kun eteen päin ei päässyt puomin takia eikä peruuttamaankaan pystynyt taakse kertyneiden autojen takia. Porttivahtityttö tuli häsyyhin ja sai viittoilemalla takana olevat pöröttämään sen verran, että mies pääsi kiepauttamaan auton manuaalikassalle. Ojensin helpottuneena 200 kruunun setelin, joka minulla oli ollut valmiiksi tyrkyllä hyvän aikaa ennen terminaaliin tuloa... Hetken jonottelun jälkeen pääsimme ajamaan lautalle, eikä sitten perille kestänytkään enää tuntia kauempaa, lautalla puolisen tuntia ja saman verran ajo Hortenista Nøtterøyhin, jossa meitä odotti lämmin vastaanotto ja tuhti päivällinen. Ilta meni praatatessa.