Tämä paastonaika on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen. Suunnaton myllerrys menossa, niin ulkoisesti kuin vähän sisäisestikin. Miten ulkomylläys alkoikaan? Eräänä päivänä kotiin tullessani pihassa oli outo auto. Mies odotti minua erään kattofirman myyntiedustajan kanssa. Kanttorilan katon kunnostus on ollut pitkään mielen päällä, ja nyt myyntimies oli paikkakunnalla kierrellessään kiinnittänyt huomiota vanhaan taloomme. Sen iltapäivän aikana sovittiin kattoremontin lisäksi myös ulkoverhoilun uusimisesta. Talon ulkomaalausurakka on niin ikään odottanut toteuttajaa. Mutta nyt ei tyydyttäisikään maalaamaan, vaan vaihdettaisiin uudet paneelit ja niiden alle hengittävä eriste, pieneläinsuojaverkko ynnä muu tähtehellinen. Kattopeltiremonttiin sisältyisi myös mm. katon oikaisu sekä rännien ja syöksytorvien uusiminen. Syöksytorviin tulee sellainen väliohjain, jolla voi sadeveden kerätä talteen.
Tavallisesti asiakkaat haluavat tällaiset ulkoremontit teettää kesällä, ja siksi talvisaikaan remontteja myydään talvikampanjahinnalla. Talvella remontoinnin etuna on kuulemma se, että lumi ja jää suojaavat pihaa ja puutarhaa, kun pihamaalle tulee pariksi kuukaudeksi pelti- ja paneelikuormia ja roskalavoja. Toisaalta mahdollinen sade tulee lumena, joka on helppo saada pois ruoteitten ja katteiden päältä ennen peltien laittoa.
Remontin alku sovittiin viikolle 11, mutta koska puutavaraa tuli odotettua aiemmin (eräänä myöhäisiltana yllättäen, kun kuorman tuoja ei ollut tavoittanut miestä puhelimella ilmoittaakseen tulostaan), katon oikominen ja valmistelu peltejä varten alkoikin maanantaina viikolla 10.
Viikon loppupuolella näytti jo tältä.
Se sisäinen myllerrys liittyy työasioihin. Minulla on edessäni valintatilanne, joka vähältä stressaa, osaanko valita oikein. Viime postauksessani viittasin niin ikään jännittäviin työasioihin. Olin silloin menossa työhaastatteluun. Ja nyt näyttäisi, että minulla saattaisi olla kaksikin työpaikkavaihtoehtoa ensi syksylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti