Viattomien lasten päivänä Hannes-myrskyn jälkeen

 Meillä oli tänä vuonna kissajoulu.

Neljä- ja kuusivuotiaat ragdoll-komistukset ❤️

Sain kuin sainkin kaikki laatikot paistettua, mutta aika ison osan piparitaikinasta pakastin. Ei taida olla järkeä tehdä enää ensi vuonna nelinkertaista taikinamäärää, vaikka tykkäänkin itse syödä pipareita vaikka ympäri vuoden. Jouluvieraamme viipyivät vain joulupäivään, niin kaikkien muidenkin jouluruokien ja herkkujen hävittäminen on jäänyt meidän kahden kontolle. Kesken toki vielä, vaikka olen pakastanut muutakin kuin taikinaa.

Tänä vuonna kuusen kokoaminen ja koristelu jäi miehelle, kun itselläni riitti siivousta aattoaamuun asti, ruokapuolen rustaamisesta puhumattakaan. Itse ehdin koristella joulua lähinnä vain tekstiilien osalta, jouluverhot, -liinat ja -matot, sekä lisäksi seimiasetelman rakentaminen piironkiin.

Kävimme tänään ihmettelemässä myrskytuhoja ja suurta varjelusta Millanin luona. Jo matkalla kauhisteltiin kokonaisten metsäplänttien tuhoja. 

Huomenna ohjelmassa taas vähän ajelua. Toiveissa mm. hommata meille uusi pyykkikone. 

Neljännen adventin aatto

Tänään alkoi joululoma. Tänään olin ajatellut leipoa piparit. Pitkän syyslukukauden jälkeen kuitenkin väsytti niin, että rojahdin sohvaan päivätorkuille. Vähitellen jaksoin käynnistyä ja päätin tsekata säätiedotukset, jos vaikka lataisi pesukoneeseen lakanapyykkiä. Näytti enimmäkseen poutaa, niin riuhtaisin lakanat koneeseen. Mutta mutta... Ohjelma alkoi heti tökkiä. Kokeilin toistakin ohjelmaa, siinä sama juttu, kummaa nikottelua. Sammutin koneen ja revin hivenen kostuneet lakanat pyykkikoriin. Ja aloin leipoa pipareita. Tälläkin kertaa tein myös leipää, että sai laittaa sen uuniin ensimmäisten pellillisten jälkeen, jotta voisi leivän kypsyessä leipoa lisää pipareita. Mutta mutta... Sitten tuli jokin häihäräppi. Kun leipä oli ollut jonkin aikaa uunissa, sain taas yhden pellin täyteen pipareita ja laitoin sen kiertoilmaan leipävuoan yläpuolelle. Piparit eivät kuitenkaan alkaneet kypsyä. Eikä merkkivalo sammunut kuin vasta alle sadassa asteessa, kun vääntelin säätimiä. Hohhoijaajaa. Ehkäpä joskus muistelen:"Niin se 2025 oli se vuosi, kun joulun alla simahti sekä pyykkikone että kiertoilmauuni."

Länttäsin valmiiksi kaulitun taikinapalasen takaisin kulhoon ja kylmään. Yritin paistaa puolikypsiä pipareita valmiiksi mikrossa, huonolla menestyksellä. Sitten kuitenkin kokeilin, toimisiko uunissa ylä- ja alalämpö. Se sentään huojensi, että uuni alkoi lämmetä. Sain leivän kypsymään valmiiksi ja sen jälkeen uuniin vielä pellillisen valmiiksi tehtyjä pipareita. Loppu piparitaikina saa nyt odottaa seuraavaan uuninlämmitykseen.

Meinasi jo alkaa lamaannuttaa moiset vastoinkäymiset. Ei minun tarvitse pyykätä ennen joulua, ja uunin käyttö täytyy nyt vain suunnitella toisella tapaa, kun ei pysty paistamaan/lämmittämään kahdessa tasossa yhtä aikaa.

Syyslukukausi sujahti, jäikö siitä jotain muistiin? En ainakaan ala nyt muistia kaivella. Saunaan ja sänkyyn. Suunnittelen jouluaskareet vaikka sitten huomenna kirkon jälkeen.