Joulusiivouksien yhteydessä piilotin kaappiin odottamaan nipun silitettäviä tyyny- ym. liinoja - olivat olleet vieraskamarin sängyllä hyvän aikaa silitystä odottamassa. Saatuani pohjoisen reissulta uuden pesukoneen pyykkäsin lisää silitettävää. Se ei kuulu lempipuuhiini (siis silittäminen), enkä yleensä vaivaudukaan kuin tyyny- tai pöytäliinojen osalta. Otin viimeiset tyynyliinat pyykkinarulta jäisinä, kasasin ne kosteuttamaan kaapissa joulun yli jemmaamiani silitettäviä ja rustasin silityslaudan valmiiksi. Ehdin silittää ehkä puolet urakasta, kun silitysrautani kärähti. Pikkusiskoni totesi pyykkikoneen ja uunimme simahdettua olevan tyypillistä, että koneet laukeavat juhlapyhien aikaan. Vaikken silityksestä nautikaan, harmitti silti, että urakka jäi kesken. Ja liinakasa jälleen odottamassa vierashuoneen sängyllä ties mihin asti. Silitysraudan johdon pintaan oli tullut murtuma. Kun tyhmyyksissäni lisäsin vettä säiliöön höyryttämistä varten - irrottamatta johtoa seinästä - kastunut johto alkoi kipinöidä ja savuta. Toki se olisi alkanut kärytä kuitenkin siinä vaiheessa, kun olisin työntänyt pistokkeen takaisin pistorasiaan. Johto oli ollut litistyneenä ja vääntyneenä raudan telineessä, vaikka oli siihen täytynyt tulla pintavikaa/ suojauksen kulumista jo vuosien mittaan.
Kuvitukseksi huomiseen loppiaiseen liittyen tämän joulun korttikavalkadi pois lukien oppilailta saamani kortit. Loppiaiseksi olen tavannut kerätä joulukortit yhteiskuvaan ennen kuin olen lajitellut ne muistojen joukkoon.
