Porua piisaa

Mistä näitä kyyneleitä oikein tulee? Vietin eilisillan kaupunkikotimme vinttikomerossa pakkailemassa talteen muistoja lastemme kerho- ja kouluajoilta, ja vielä nyt aamulla olen pakkaamista jatkanut lueskellen mm. äitien- ja isänpäiväkortteja, nauranut ja itkenyt. Toisesta komerosta siivosin roskikseen risoja kenkiä. Mutta keskimmäisen poikamme reppua en vielä hennonnut heittää pois, vaikka se on rikki, likainen ja haiseva. Sekin sai minut itkemään. Poika taisi käyttää sitä koko kouluajan, vieläpä lukiossakin. Lapsuuden joululahjojani, isäni tekemä nukenkehto ja äidin tekemä teddynalle...Kuopuksen synnäriranneke. Miten pojan käsi on voinut mahtua noin pieneen renkaaseen? Voi itku!