Valmistaudun jouluun - ei vieläkään kuvia

Mies osti taannoin meille uuden pöytätietokoneen ja läppärin. Kerran jo yritin liittää kännykkääni pöytämalliin toiveenani saada siirrettyä kännyltä tietsikalle vähäiset ottamani kuvat. Mutta sitä varten ei ollut valmiina ohjelmaa, enkä minä tohdi enkä osaa sellaista ladata. Joten nyt on menty kuvitta blogissakin.
Huomenna on jo neljäs adventtisunnuntai - ja huomasin tänään, että kolmaskin kynttilä adventtikynttelikössämme on jäänyt sytyttämättä, kun olimme viime pyhänseudun kaupunkikodissa. Joulu kuitenkin on jo niin lähellä, että luultavasti tämän jälkeen en ennen joulua postaile, vaan keskityn valmistautumiseen, sitten hiljentymiseen ja juhlimiseen.
Kirjoitan kuitenkin vielä jotain viime päivien tohinoista. Jotain olen ehtinyt tehdä siivousten eteenkin, mutta sekä tänään että eilen on oltu liikekannalla muolla päin. Eilen oli ostos- ja katsastusretki lähikaupunkiin. Poikkesimme samalla vaihtamassa Millanin kanssa joululahjoja. (Miksiköhän hän oli teipannut minun pakettini niin tiiviisti?) Mennen tullen matkalla ihastelimme erään talon pihassa olevan englantilaismallisen puhelinkopin joulusisustusta. Kopissa oli sisällä ihmisenkokoinen enkeli, ja iltahämärissä palatessamme siellä oli myös jouluvalot. Mietin vain, kelle enkeli mahtoi soittaa ja mitä asiaa? "Minä ilmoitan teille suuren ilon" -kenties. Ja ehkäpä kelle vain, joka suostuu vastaamaan puhelimeen ja kuuntelemaan. Autokin läpäisi katsastuksen - kolmannella kerralla, kun sytytystulpat ja öljyt oli vaihdettu.
Ja autosta jatkaakseni: tänään ajeltiin vähän kauemmas naapurikaupunkiin ostattelemaan perheautoa joulun sukulointeja varten. Minun piti lähteä siivonteoilta mukaan siltä varalta, että kaupat tehdään ja tullaan kahdella autolla takaisin. Kun vuoden seisonnassa ollut auto käynnistyi apuvirralla, niin päätettiin se ostaa, ja minä sain lähteä edeltä ajamaan kotia päin, kun mies jäi myyjän kanssa hoitamaan paperiasioita. Vähän mua jännäsi ajella oudossa kupungissa, mutta navigaattori ohjasi suoraa ja helppoa reittiä. Vieä piti jännittää lumisateessa mukkaasta tietä huonoilla valoilla, mutta kotiin asti varjeltiin sekä minun että miehen matka tuntia myöhemmin. Kiitos siitä.

Nyt toivotan - koruttomasti ilman kauniita tunnelmallisia joulukuvia - itse kullekin säädylle Vapahtajamme armorikasta syntymäjuhlaa!