Kai jo mainitsinkin, että mies porasi minulle yhdeksänreikäisen punonta-alustan halkomispölkkyyn.
Kuvan ottohetkellä työ oli vielä kesken, mutta päivällistauon jälkeen jatkoin valmiiksi, siitä en enää viitisnyt hämäränhyssyssä ottaa kuvaa. Ja kun seuraavana päivänä saapastelin markiilla, niin huomasin miehen peitelleen pressunpalalla koko komistuksen, halusi kuulemma suojata pölkkyä kastumiselta. Odotellaan nyt rauhassa, että paju sen verran kuivahtaa, että sen saisi irrotettua ilman tarpeetonta väkivaltaa.
Otsikon sanat sopisivat kyllä moneen muuhunkin kohtaan, mutta tällä erää ne kuvaavat ensimmäistä omatekemää pajutönteröä eli köynnöstukea.
Nyt olemme taas käylähtämässä kaupunkikodissa (ilmankos mulla on aikaa kirjoitellakin), mutta kunhan lauantain lauluharjoitusurakan jälkeen palaamme Kanttorilaan, niin säiden sattuessa teen toivon mukaan muutamia matalampiakin - ja harvempia - tönteröitä ihan vain merkeiksi ja ruohonleikkurilta suojaksi tammen- ja katajantaimien päälle nurtsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti