Toki sää muuttui koko maassa keväisemmäksi jo ennen kuin tänne saavuimmekaan. Ei siis mikään ihme. että lumi oli huvennut miltei olemattomiin pihasta. Taimetkin piti heti katsastaa. Leijonankidat eivät sitten selvinneet hengissä. Eikä tuoksuherne sen kummemmin kuin lisäkurkkukaan ollut ehtinyt vielä itää. Kylvin ne juuri ennen lähtöämme ja viivyimme poissa kaksi yötä... Mutta muuten kasvua ja vankistumista oli havaittavissa siellä sun täällä. Tosin huomasin, että astiassa, johon olin kylvänyt tarhajalomalvaa ja jossa yhtä tainta olin sellaisena vaalinutkin, olikin nyt itänyt toinenkin taimi. Ja SE oli ihan oikeasti malvan näköinen. Se ensimmäiseksi itänyt olikin tarkemmin katsottuna aivan samannäköinen kuin zinnian taimet... Jotenkin oli siemen päässyt lipsahtamaan väärään astiaan.
Ylivieskan laulu-urakan jälkeen poikkesimme paikallisessa halppiksessa ostamassa tarjouksessa olleen kasvihuoneen, siis sellaisen hyllykön, jossa on muoviseinät. (En ole vielä pakkausta avannut saati hyllyä koonnut. Ehtiihän tuon, en ihan vielä aloita karaisua.) Ostinpa sitten taas muutaman siemenpussinkin, kun olivat poistossa kahdellakymmenellä sentillä, kyssä- ja kukkakaalta sekä kokeeksi sitrusheinää. Luin jostakin (FB:stä), että mm. sitruunantuoksuiset yrtit karkottavat hyttysiä. Sitrusheinän lisäksi kylvin tänään syyshohdekukkaakin, jonka siemenet olivat kuukauden verran kylmäkäsittelyssä.
Tänään kiersin perennapenkkejä hanskat käsissä ja revin jo vähän rikkaruohoja. Ja ihailin krookuksien runsasta ja suloista kukintaa. Myös sinivuokko oli aukaissut nuppunsa. Siitä en ottanut kuvaa, mutta eka krookuskuvaan yritin saada myös pari pörräävää kimalaista. Toinen näkyykin oikealla alhaalla keltaisessa krookuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti