Toukokuu toi tuulen. Ei se suorastaan kylmäkään ollut, mutta varsin terhakka ja toimelias se oli. Heti herättyämme huomasin, että keittiön portailta oli kadonnut sinne pykäämäni muovinen kasvihuone, sellainen nelihyllyinen kaappi, jossa on vetoketjulla suljettava muoviovi (kuva hökötyksestä täällä). Ei se kauas ollut lentänyt, naamallensa vain portaiden juurelle. Kasvit olin kantanut yöksi sieltä sisälle, joten sen suurempaa vahinkoa ei tullut. Nyt olen sitonut sen kuminauhalla ikkunalautaan kiinni. Taaskin siellä kuin myös kasvihuoneessa pidin taimia muutaman tunnin, neljästä puoli kymmeneen. Raju tuuli arvelutti päivällä, pelkäsin sen katkovan tomaattien varsia kantaessani taimiastioita.
Muutenkin vapunvietto on sujunut työn merkeissä. Sen sijaan perinteinen vappulounas yhteisvastuun hyväksi jäi meiltä tänä vuonna väliin, ja ne yo-lakitkin ovat siellä kaupunkikodissa. Lipputankoakaan meillä ei vielä täällä ole, saati lippua.
Mies purki tuulenriepottaman autokatoksen tyystin veks. Tuli avaruutta pihaan. Minä sain viimein pykättyä pajukehikot katajien suojaksi, kun teroittelin puukolla pajuntyviä, että sain ne upotettua maahan. Samoin veistelin kierrätysrimojen päitä ja sain niistä pystytettyä suunnittelemani tukiristikon köynnösruusujen ja kärhöjen avuksi. Illanhämyssä tongin vielä yhdestä perennapenkistä voikukkia pois. Toki lähes kaikista jäi maan uumeniin juurenkärjet kasvamaan uutta rikkaviljaa, mutta jos hetken olisi perennoilla enemmän tilaa vahvistua.
Eilenkin vappusiivoukseni keskittyi pihaan. Haravoin vähän ja siivosin verihanhikit ja tulikellukat rikkakasveista. Samalla kun olen siivoillut perennapenkkejä, olen koettanut suunnitella, mihin sijoittelen perennojen ja kesäkukkien taimia ja mihin kylvän kesäkukkia. Vielä enemmän olen funtaillut vihannesmaan järjestystä. Nyt siitä alkaa olla suuret linjat selvänä. Useaan kertaan kylvettävät salaatit, tillit ja herneet kylveskelen sitten aina sinne, mihin kulloinkin sopii. Kuulin Millanilta, että auringonkukatkin kuuluvat maanparannuskasveihin, joten aion istuttaa niitä yhden kohopenkin laitaan, enkä navetan päätyyn, jonne ensin ajattelin.
Vähitellen kunnostelen kasvimaata valmiiksi kylvöjä ja istutuksia varten. Ties vaikka ne parsatkin jo pian postista tupsahtavat. Kun nyt saisi sitä hevosenlantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti