Löysin nimittäin vahingossa kylväytyneitä krasseja oudoista paikoista. Osa esikasvatukseen kylvämistäni krassien siemenistä jäi itämättä. Olin sitten ilmeisesti tyhjäillyt itämättömien krassipurkkien mullat syyshohdekukkaistutuksen juurelle, koska nyttemmin löysin sieltä lähes kymmenkunta krassin alkua. Lisää löytyi eräästä sangosta, jossa minulla oli mullansekaista lecasoraa ja josta tonkaisin tarvitsemaani soraa vastikään parin ruukun pohjalle. En tiedä, mistä krassinsiemeniä oli sinne joutunut, mutta hyvin olivat itäneet sateenkostuttamassa sorassa. Ne lecasoralla salaojittamani ruukut muuten tarvitsin tomaattikokeilulle. Löysin vielä unohtuneen multapussinjämän ja siitä riitti parille varkaalle, jotka napsaisin golden sunrisesta ja joita tökkäsin vähän ensin juurrutehormonijauheeseen ja sitten kosteaan multaan. Millanin esimerkkiä seuraten. Keltaiset tomaatit olivat viime kesänä mieheni suosikkeja, joten aivan mukava, jos kahden emokasvin lisäksi noista varkaistakin saataisiin satoa.
Mutta sitten piti miettiä yllätyskrasseille sijoituspaikkoja. Päätin, että osa syyshohdekukkien lähelle kylväytyneistä saisi jäädä niille sijoilleen, onhan siinä vieressä korkea pajukartio tukemassa. Kyllä siihen tuoksuherneen lisäksi muutama krassikin sopinee kenailemaan.
Puutarhaa kiertelemällä aukkopaikkoja vielä krassinpoikasille löytyi. Lisäksi luin jostain Millanin puutarhalehdestä, että krassi sopii erityisen hyvin kasvimaalle senkin takia, että sen voimakas haju karkottaa tuholaisia aivan kuten samettikukankin. Ennestään olin istuttanut yhden krassin kasvimaan reunuspenkkiin, mutta nyt lisäsin taimia parin kohopenkin päähän. Voisin kuvitella, että kasvaessaan krassien köynnöstävät versot laskeutuvat nätisti kohopenkin laitaa alas.
Aporpos, eivät ne sekolaastilaattani kauhean kestäviltä vaikuttaneet, reunoista pyrki lohkeamaan paloja. Mutta hautasin laatat kuitenkin navetan päätyyn kaivopenkin reunamille astinkiviksi, kyllä ne siinä aikansa palvelevat. Lisää en kuitenkaan vala samalla systeemillä. Mutta jos mies hommaa sementtiä navetan lattian betonivaluun ja jos matskua jää yli, niin voisin yrittää siihen sotkea laastijämät ja mosaiikkimurskeen ja tehdä lisää laattoja.
Pari aiheisiin kuulumatonta kuvaa miehen kameralta. Unikot ovat tällä hetkellä upeimmillaan ja Johnson's blue-loistokurjenpolvikin aloittaa kukoistustaan.
Lisäsin vielä tuon huonolaatuisen kännykällä ottamani kokovertailukuvan Johnson's bluesta, jota en jostain syystä eilen saanut lisättyä. Näkee, miten kookkaita tämän loistokurjenpolven kukinnot ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti