Kukkapenkkien tilannekatsaus 25.6.

Selasin viimekesäisiä postauksia, erityisesti kuvia siitä, missä vaiheessa kasvu oli näihin aikoihin Ehkei tänä kesänä olla ihan niin paljon jäljessä edelliskesästä kuin olin kuvitellut. Mutta totesin kylläkin, että kannattaa ottaa kuvia ja tallettaa niitä tänne tulevia kesiä ja vertailua varten.

Ekaan kuvaan halusin erityisesti purppuratulikukan, jonka viime kesänä sain Millanilta ja joka tulikukkien tapaan kukkii toisena kesänä. Hyvin sen väri mielestäni passaa vuorikaunokin ja sen välistä tuikkivan tulikellukan kaveriksi.

Erityisesti yllätyin viimekesänä näihin aikoihin otetusta "enkelipenkkikuvasta". Silloin se oli alkukesästä paljon alastomampi kuin oheisessa kuvassa, ilmeisesti osin siksi, että silloin kesäloman alettua riivin siitä pois kassikaupalla maahumalaa. Nyt penkin varsinaiset perennalajit ovat saaneet vallattua itselleen enemmän omaa tilaa.

Pitäisi taas kävelyttää miestä kameran kanssa pitkin pihaa. Mutta siihen asti kelvatkoon nämä kännykuvat. Tuoksuköynnöskuusama kukkii ja tuoksuu edelleen.

Punapäivänkakkarat alkavat aukeilla. Niiden soisin kukkivan pidempään. Luinkohan jostain, että kukkineet kukat leikkaamalla sen voisi saada tekemään vielä uudet kukat myöhemmin kesällä. Voisin kokeilla.

 Iskin heinäseipään kolmiopenkin kärkeen köynnöstueksi tuoksuherneelle. Sidoin naruja noihin tappeihin ja kiedoin herneitä varovasti naruihin. Jos kesä tästä vähitellen lämpenee, toiveissa on, että tuoksuhernekin kasvaisi kohti heinäseipään kärkeä, kukkisi ja ehtisi tehdä siementäkin. Toivoisin voivani kerätä herneitä myös oppilaitteni kylvettäväksi ensi keväänä.

Loput kuvat ovat kasvimaan laidassa olevasta pitkästä aidanvieruspenkistä. Ensimmäisen kuvan otin ihanan väriyhdistelmän vuoksi, mutta eihän tuo moskakänny sitä saanut talteen. Kuvassa pitäisi olla apprikoosinvärinen lehtosinilatva yhdessä sammalleimun ja kurjenpolven kanssa.  Seuraavassa kuvassa on hopeapiippo. Millan on auttanut minua ymmärtämään paremmin myös heinäkasvien viehätystä. Aikaisemmin tunsin vain viiruhelpin. Kanttorilassa on sen ja hopeapiipon lisäksi myös rantavehnäpehko.

Viimeisen kuvan laji on edelleen arvailujen varassa. Kurjenpolven lehdethän sillä on, mutta matalalla on tuon kurjen polvet. Viime kesänä tuossa ei ollut kukannuppuja. Täytyykin käydä Millanin Kanttorilan puutarha-blogissa selaamassa jälleen kerran sivua Kanttorilan kasvit. Sieltä löytynee nimi myös tuolle "kääpiökurjenpolvelle". Millanin luettelosta on ollut minulle verraton apu.