Minä en ole vieläkään oppinut sanomaan "ei", enkä ainakaan silloin, jos toinen vielä yllyttää... Nimittäin: minua pyydettiin koulunkäynninohjaajien koulutus- ja virkistyspäiville luennoimaan/ kertomaan maahanmuuttajalasten opettamisesta (4 x 45 min sessiot!), varsin lyhyellä harkinta-ajalla. Pyysin saada vastausaikaa siihen asti, että olen varmistanut työnantajalta, voinko olla yhtenä päivänä töistä poissa tällaisen tehtävän takia. Sivistysjohtaja vastasi: "Tottakai sinä menet, kun pyydetään!" Ai, mistä hän mahtoi sen tietää, emmehän me olleet tunteneet kuin vasta toista kuukautta.
No niin, koulutuspäivä lähestyy. Täti olisi sanonut mulle, että "kupistas löydät". Eikä tässä vielä kaikki, ostosteeveetä lainatakseni: menin sitten lupaamaan vielä lehtikirjoituksen ammattiyhdistyksemme piiirn julkaisuun. Senkin deadline lähestyy.
No, kuten Millan totesi, parempi tässä vaiheessa talvea rustata tuollaisia, kun vielä ei ihan hirveästi ole kylvö- saati muita keväthommia. Unissani olin kyllä jo keväässä. Sain Millanilta tutkittavakseni (ja yhteistilausta tehdäksemme) erään siementilausjulkaisun, jonka tarkkaan selasinkin. Se taisi tulla uniini, kuten sekin, että ennustettiin sään lauhtumista. Unessani lumi oli kokonaan sulanut ja ruoho oli aivan ihreää. Tienvieressä helmihyasintti-istutukset olivat kasvaneet polvenkorkuisiksi(!) ja kukkivat täyttä päätä, samoin narsissit. Suunnittelin poimivani siitä koululle maljakkoon, samalla miettien, mitäs me nyt teemme koko valo-oppilasrevohkan kanssa koulun pihalla aikamme kuluksi.
Vaan ei sentään ollut lumi sulanut, lisääkin oli yöllä satanut. Koulun jääkin oli avan kelvollisessa kunnossa meillle. Olin itse ekaa kertaa luistimilla taas horviin. Viime talvena vuorotteluvapaalla en todellakaan luistellut, eikä edellistalvenakaan monta kertaa oppilaiden kanssa ehditty, kun talvi oli mitä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti