Taas sama vanha virsi kuin aiempinakin keväinä ja kesinä: Kanttorilassa ei kerkiä kirjoittaa! Olimme mökkeilemässä niin viime kuin tänä viikonloppunakin, enkä kummallakaan kerralla ehtinyt mökkipäiväkirjaankaan laittaa muuta kuin päivämäärän. Saati sitten blogiin.
Mutta siis. Kevät oli edistynyt jo viime kerralla. Silloin emme vain pahemmin ehtineet piha- tai muitakaan töitä tehdä, kun lauantaipäivä vietettiin liesussa. Teimme äitienpäiväajelun minun kotiseudulleni, treffasimme molemmat siskoni - molemmat sairaina - sekä äitiä tietysti kävimme katsomassa. Äiti kyllä vain nukkui koko sen ajan, kun lauloimme hänelle kevätlauluja ynnä isänmaallisia ja hengellisiä lauluja. Mukava ajelu meillä silti oli. Pitää toki se vielä mainita, että menomatkalla kävimme poimimassa kyytiin pinon vinyylilevyjä ja niille sopivan soittopelin, kun lapsuuden naapuri arvasi niitä minulle tarjota Facebookissa. Opiskeluaikoinani ostamani levysoitin laukesi jo kauan sitten, ja levyistänikin olin jo siksi luopunut (annoin isosiskolle), vain yhden säästin itselle, Sibeliuksen Finlandian. Olin haikaillut levysoitinta, ja nyt sellaisen sain!
Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo iltapalalle ja kuulumisia vaihtamaan. Sunnuntaina kun oli äitienpäivä, niin lähdimme jo puoliltapäivin ajelemaan kaupunkikotia kohti, kun tytär ja vävy olivat tulossa poikkeamaan.
Tänä viikonloppuna pääsimme liikkeelle taas hivenen aikaisemmin, kun lähdimme liikkeelle töistäni päin. Tuntui kuin kesäloma olisi jo alkanut, kun oli niin lämmintä - ja kun todistukset oli tulostettuina. Kyydissä oli mm. kolme muovilaatikollista taimia, jotka jätin peräkamariin raahaamaani varastohyllyyn. Nyt kyllä vähän hirvittää, kuinka ne pärjäävät viisi päivää, kun kaupunkikodissa osa taimista oli ihan lotossa vain parin päivän kastelutauon takia. Millan kyllä lupasi, että hän voi käydä kastelemassa, kun kuitenkin harva se viikko hän käy muutenkin asioimassa kylällä. Täytynee kehdata vaivata, jos sää jatkuu aurinkoisena.
Kanttorilan pihaa kiertäessäni - taas ensitöikseni - panin merkille, että nokkonen oli parhaimmillaan poimittavaksi. Vaatteet vaihdettuani ja hommailtuani ensin pihalla muita kiireellisempiä hommia, lähinnä kasvimaan kylvökuntoon laittoa, kiersin keräämässä nokkosia.
Lauantaina aamupäivällä tein nokkoslättyjä ja kävin kylvämässä porkkanaa (Yellowstone ja Saint Valery), tammenlehtisalaattia, persiljaa, tilliä ja naurista. Kastelin kylvön ja peittelin kateharsolla. Tosin pahasti just nauriin kohtaan osui repeämä harsossa. Ensi kerralla täytynee kääntää harso toiseen asentoon ja levitellä nauriille vielä tuhkaa. Viime kesänä en saanut yhtään naurista. Vaikka tämä taisinolla turhan varhainen aika kylvää sitä, niin en ainakaan sen huonommin voi onnistua kuin viimeksi. Eka kertaa käytin rivien tekemisessä apuna lankaa ja keppejä saadakseni suoria rivejä sopivalle etäisyydelle. Sittemmin luin Millanin lainaamista puutarhalehdestä taas, että avaimenreikämalli/mandala olisi rivejä taloudellisempi kylvötapa tilankäytöltään. Jospa ensi keväänä vihdoin rohkenisin kokeilla mandalaa. Tällä erää koetin säästää tilaa paririvisysteemillä; kaksi riviä haranterän leveydelle toisistaan ja sitten väliin leveämpi tila käytäväksi.
Iltapäivällä lipattiin autoon mm. siemenperunoita ja työkaluja pottumaan kääntämiseen ja lähdimme Millanin markiille. Hänen peltonsa on kylläkin varsin savista eli märkää, tiivistä ja raskasta kääntää, mutta saimme tehtyä vajaat kymmenen vaonpätkää, joihin sain piilotettua kolme kahden kilon pussillista ituperunaa. Yksi pussillinen jäi tähteelle siemenperunoita, jotka illemalla kaivoin Kanttorilan maaperään pariin paikkaan. Ihan muutaman potin olin jo aiemmin jemmannut kaupunkikodin kasvimaahan härkäpapujen kera. Millanin peltoonkin meinaan vielä kylvää härkäpapua perunan kaveriksi, ne vain jäivät vielä matkasta eilen. (Millanin pihassa pääsin näkemään kevään ensimmäiset haarapääskyset, se kruunasi mukavan päivän.)
Illan päätteeksi siirsimme pienen arkkupakastimemme keittiön eteisestä peräkamariin, jotta pakastin olisi tasaisemmassa lämpötilassa. Eteinen on talvella kylmä ja kesällä kuuma. Ensi viikonloppuna pitäisi varmaan jo siirtää pakasteet kaupunkikodista Kanttorilan arkkuun.
Sängyssä sitten mietin sekä Millanin peltoa että Kanttorilan kalustusta. Olisiko rikkaruohoa kasvavan savipellon paras ja helpoin käsittelytapa peittää rikat pahvilla ja tehdä sitten pahvin päälle kohopenkkejä? Josko sillä tavoin vähitellen humusaines lisääntyisi ja vähentäisi liikaa tiiviyttä ja märkyyttä. Entäs sitten eteisemme kalustus? Siirtäisinkö työpöytäni peräkammarista eteiseen, jotta kamariin tulisi lisää tilaa ja ettei eteisen tyhjä nurkka täyttyisi romppeella? Vaan ehkä mun pitäisi ensin miettiä Kanttorilan kasvimaata kokonaisuutena. Mitä mihinkin tänä kesänä kasvamaan?
Ja sitten pitäisi funtsia tarkoon myös sitä, mitä kaikkea pitäisi muistaa pakata mukaamme kesälomaa varten. Kahdella ajokerralla pitäisi saada kulkeentumaan Kanttorilaan loput taimet, joukko astioita, tarpeellisia vaatteita yms. Ties vaikka jotain ensi viikonloppuna ehtisin paikan päällä skrivata...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti