Kökkää, kuunliljaa ja kirkonpenkkejä

Tänään kävimme jatkamassa Millanin apuna hänen hedelmätarhaprojektiaan. Tämä talkoilu eli kökkä on oikeastaan osa Millanin synttärilahjaa. Mietittyäni hartaasti, mitä minä voin sellaista antaa, jota hän oikeasti tarvitsisi, annoin hänelle kesällä 50-vuotislahjaksi lahjakortilla aikaa ja apua. Tämän vuorotteluvapaavuoteni aikana hän voi pyytää minua avukseen mihin tahansa hommiin, joissa hän apua tarvitsee. Kaikki rankemmat fyysiset puuhat ovat sellaisia.
Saimme mieheni avulla raivattua riittävästi tilaa, jotta Millan saa istutettua kaikki jo valmiiksi hankkimansa marjapensaat ja hedelmäpuut. Hän aloittikin istuttelun heti ensimmäisen nurkan valmistuttua, musta-aroniaa, latvian matalaa ja jokin kuusama, jonka marjat ovat paitsi syötäviä myös terveellisiä.
Toin samalla Millanille mm. kuunliljaa. Koskapa se mätäs, josta sitä irrottelin, oli siten valmiiksi irti maasta, niin kotiin palattuamme ryhdyin jakamaan mätästä pienempiin osiin ja istuttelin sitä vähän muuallekin.

Kuvassa on pätkä Millanin tekemästä kivikkokukkapenkistä, jota heinäkuussa perkailin. Mies sai äidiltään synttärikukaksi muurikellon, jonka istutin tyhjäksi jääneeseen tilaan. Penkin takareunaan sitten rustasin tänään tilaa niille kuunliljoillekin. Millan oli nimittäin maiminnut, että tuo penkki on kivikkokasveille turhan varjoinen, joten ne eivät siinä kovin hyvin menesty. Nyt elän toivossa, että sekä vihreä- että vaalealehtiset kuunliljat ehtivät vielä juurtua ja ensi kesänä kasvavat komeasti. Muurikellonkin voi saada säilymään hengissä talven yli peittelemällä - mikäli ei tule kovin ankaria pakkasia.

Länttäänpä vielä kuvan yhdestä miehenkin projektista. Hän odotteli pari viikkoa, että suntio tulisi noutamaan traktorilla noita kirkonpenkkejä ulkovarastostamme (Kanttorila on ollut seurakunnan omistuksessa siihen asti, kun Millan puolisoineen sen osti - ja ulkorakennus on ollut seurakunnan varastokäytössä vielä senkin jälkeen...).

Mutta sitten mieheni alkoi raahata penkkejä ulos varastosta saadakseen sinne tilaa ja päästäkseen sitä siivoamaan. Osan penkeistä hän sai keploteltua yksin pihalle, en kyllä käsitä miten. Nuo ruskeat ovat nimittäin tuhottoman raskaita. Osan rehaamisessa autoin minkä kykenin, siten että mies nosti penkin päätä, jotta sain sujautettua tuon kottikärryn penkin pään alle. Mä pitelin ja kiskoin aisoista, kun mies kantoi penkkiä toisesta päästä. Kuvassa on penkeistä vain osa, ehkä neljäsosa. Nyt ne ovat siistissä pinossa tuon pensasaidan vieressä, pressulla peiteltynä. Ja seurakuntaan on tiedotettu, että ne ovat jo ulkona ja että sopii tulla noutamaan. Kyllähän ne haetaankin, heti kun niille on jostain muualta järjestynyt varastotilaa...

Lilja tuo, kuka katseen häneen luo

Millan kirjoitti Kanttorilan puutarha-blogissaan, etteivät liljat ole hänen kukkiaan, kun ne ovat liian elegantteja. Minun onnekseni - ja aika monien muidenkin silmäniloksi - hän kuitenkin on niitäkin puutarhaansa istuttanut. Nyt ne ovat jo toki kukkimisensa kukkineet tältä kesältä, mutta kuvia mies ehti ottaa.

Varjoja paratiisissa

Vaikka olemme eläneet ja nauttineet Kanttorilan kulmilla miltei paratiisimaisista olosuhteista - mikäli niitä nyt osaa ihminen edes kuvitella - niin totuus kuitenkin on, ettei ihminen täällä enää paratiisia tavoita ennen kuin kaikki luodaan uudeksi.

Juttelimme tänään erään ystävän kanssa syvällisiä, mm. syntiinlankeemuksen seurauksista. Kas kun muistelimme synnytyksiämme... Viime päivinä olen myös pihamaalla ja kasvihuoneessa muistanut tuota luomiskertomukseen nivoutuvaa kuvausta siitä, miten maa on kirottu ihmisen synnin takia ja miten ihmisen vaivannäkö tuottaa aina myös (ja joskus pelkästään) orjantappuraa ja ohdaketta. Vaikkei minun ole juurikaan tarvinnut tania etanoiden kanssa, niin muita tuhoeläimiä kyllä olen harmitellut. Alkukesästä oli sakeanaan pientä mustaa ja vihreää elukkaa, mitä lie kirvoja melkein kasvissa kuin kasvissa. Niitä torjuin käsipelillä ja osin tolu-ruiskutuksella. Mutta nyt olen muutaman päivän ajan joutunut torjuntatöihin myös kasvihuoneessa. Kun viikko pari sitten löysin ensimmäiset vioittuneet pensastomaatit, luulin, että olin itse niitä tallonut, kun hedelmät roikkuivat lattialle asti. Nyttemmin löysin lisää pintavaurioisia ja reikäisiä kirsikkatomaatteja ja huomasin samalla myös isoja toukkia, jotka noukin pois. Kun tajusin, että niitä taitaa olla enemmältikin, aloin ravistella lähimpänä lattiaa olevia pensastomaattien oksia ja keräsin lattialle varisseet toukat pikakompostoriin.
Äsken netin avulla luultavasti löysin viholliselle nimenkin, vihannesyökkönen on tainnut käydä munimassa kasvihuoneeseen. Inhottavaa, kun nyt silmät sulkiessani näen vain noita isoja vihreitä ja ruskeita toukkia.

Toki omenapuitakin vaivaa edelleen muumiotauti. Tänä kesänä lisäksi olisi varmaan kannattanut antaa lisäkastelua omenapuillekin. Tädiltäni kuulin juuri, että omenapuu saattaa karistaa osan hedelmistä kuivuuden takia.

Nyt pikakompostorissa muhii muumio-omenoita ja yökkösentoukkia. Yök.

Kasvimaata kuvassa. Lehtimangoldia vihdoin ryöppäytin ja hienonsin pakastimeen, kun isoimmat lehdet alkoivat nuutua kuivuudessa. Nyt on taas sadetta saatu useampana päivänä peräkkäin, mikä tulikin tarpeeseen. Keskiviikkoon mennessä olinkin jo kastellut kaiken varastossa olleen sadeveden, mutta enemmänkin olisi pitänyt vettä antaa. Eniten kuivuudesta näytti kärsivän pari perennapenkkiä ja iso- ja ohutlehtiset vihannekset lehtimangoldi, salaatti ja punajuuri. Ja herne. Paratiisissa ei ollut edes kastelun vaivaa, eikä myöskään rajuilmojen riesaa.

Puutarhan ja täkäläistä elämää

Pienet sammakot ne lystikkäitä on. Ja nyt niitä piisaa. En tiedä, onko tämä kesä erityisen runsas sammakkokesä, mutta viime päivinä olen törmännyt ympäri tonttia niin täysikasvuisiin kuin eritoten pikkusammakoihin. Kuvia ei niistä ole. Ehtivät hypätä pois ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Vaikka tuskin ne sitä kuulisivat muutenkaan. Ei oo korvia, ei oo korvia. Silti niille on mukava puhua kimiällä äänellä "patkakielellä". Sammakko kuuluu suosikkieläimiini.
Sen sijaan en ole onnekseni juurikaan joutunut tanimaan etanoiden kanssa Kanttorilan kulmilla. Ne eivät kuulu suosikkeihin, enempi inhokkeihin.

Eilen ennen sadetta kävi ankara tuulispää, joka pöllytti ilman sakeaksi ties mistä siemenistä. Tänään huomasin, että oli se myös ravistellut omenapuista ylimääräisiä pois. Keräsin muumiotautisia pikakompostoriin ja mahdollisesti syötäväksi kelpaavia kaneliomenoita ämpäriin. Elleivät ihmisravinnoksi kelpaisikaan, niin kuitenkin kaikitenkin naakoille, rastaille ja harakoille.

Kävimme tänään talkoilemassa Millanin apuna. Kaivettiin nurmikkoon tilaa perennapenkille ja aloitettiin pellolle hedelmätarhalle tilaa. Urakan jälkeen käytiin samalla reissulla pyörähtämässä naapurikunnan puolella, kun Millan tiesi siellä olevan parikin runsasta kirpparia. Jo ensimmäisestä löytämästämme saimme kaiken tarvittavan, välipalaa lähetyksen kahviosta ja mustan puvun ja valkoisen paidan miehelle huomisia hautajaisia varten. Miten niin pääsikin käymään, että olimme vieneet hänen hautajaiskamppeensa kaupunkiasuntoon isäni hautajaisten jälkeen?

Huomenna ajelemme äidin serkun hautajaisiin ja otamme äidin siskon mukaamme. Sunnuntainakin tiedossa sosiaalisuutta, kun käymme vastavierailulla naapuriemme mökillä. Onneksi nyt taas ei kauheasti tarvitse kastelusta murehtia, kun pitkästä aikaa on satanut.

Hellehommaa

Tänään en ole taas jaksanut olla pitkiä toveja pihalla. Mukava tuulenvire hieman helpottaa paahdetta, mutta silti väsy tulee äkkiä. Aamupäivän puuha oli sentään varjon puolella, kun istuttelin takaisin rönsytiarellat ja kevätkaihonkukat, jotka eilen illalla kaivoin ylös penkistään saadakseni heinät ja muut ylimääriset lajit pois. Jätin osan istukkaista (onko tuo oikea sana?) purkkeihin viedäkseni niitä Millanille sekä siskolleni synttärilahjaksi. Toivon tapaavani hänet synttäripäivänsä aattona samalla, kun käymme yhden äidin serkun hautajaisissa.
Siskoa varten olen myös keräillyt muutamien lajien siemeniä, sellaisten, joiden siemenet alkavat olla kerättävissä ja joita en usko siskon puutarhassa vielä kasvavan. Millankin keräsi mukaansa joitakin siemenlajeja, kun he kävivät mieheni syntymäpäivillä.
Kesken erään perennapenkin kitkemistä muistin, että olin aikonut kuivattaa lisää oreganoa. Tällä säällä yrttien kuivaaminen kyllä onnistuu. Kokeeksi keräsin myös ruohosipulia, jonka kuivattamista en ole ennen yrittänytkään. Sipulin pakastamista en suosittele... Miltei mahdoton pakata niin, ettei haju karkaisi pakastimeen ja muihin pakasteisiin.
Nyt kun on taas viileä ja mukava olo, voisin mennä jatkamaan perennapenkin kitkemistä. Tarkoitus olisi samalla ottaa turhan kauas levinnyttä lyhtykoisoa purkkiin Millanille. Odottelen tässä kutsua, milloin menisimme lapioimaan hänen pihaansa hedelmätarhaa. Ukkosilmalla se ei onnistunut viime viikolla, mutta ei tämä hellekään ole hääviä kaivuu-urakointiin.
Muutama kuva ja sitten lähden:

                                                                  Helminukkajäkkärä

                                                       Yksi keijunkukista, olisiko koralli-?

                                                       Nyt on mm. ruusumalvan aika.

Eilen pörräsi pihalla nähdäkseni ennätysmäärä kimalaisia. Eräs niiden suosikeista on tämä ruusuruoho, toinen yhtä suosittu näyttäisi olevan yrtti-iiso. Toinen pikkueläin, minkä lukumäärää eilen ihailin ja kiittelin, oli leppäkerttu (tai mikä niiden oikea nimi lieneekään, seitsenpistepirkkoko? Yhdessä palsternakan varressa oli ainakin 280 pistettä.) Kun alkukesästä oli hurjasti kirvoja ja ties mitä tihutyöntekijöitä, niin nyt pirkkoarmeija tulee tasapainottamaan luonnon ekosysteemiä. Kimalaisten hurja määrä näkyi myös siinä, että jouduin pelastelemaan niitä vesiastioista tavallista enemmän.

Anoppi tulossa (ja tuli) käymään

Uusi yritys. Nimittäin. Kun perjantaina iltasella siivousten lomassa yritin jotain kirjoittaa, niin onneton läppäri oikutteli tavallista enemmän, ja kesken jäi homma. Tekstin pätkäni oli kuitenkin ehtinyt tallentua, joten jäliistä joulun sen nyt julkaisen, pienine alku- ja loppusoittoineen:

"Nyt kyllä pidän hetken huilootauon siivoonteoosta. Huomenna, jos Jumala suo - imorgon vill Gud - on minun anoppini tulossa kylään, onnittelemaan poikaansa, omaa synttärlahjaansa, ja samalla katsastamaan tämän Kanttorilamme. Anopin ja nuorimman poikansa vierailu riippuu toki terveydentilasta ja säästä, mutta koetan silti järjestää miehelleni kelvolliset synttärit. On meille toiveissa tulla muitakin vieraita, Millan miehensä kanssa. Toki heidänkin tulonsa voi kariutua terveydellisiin esteisiin, mutta tiedän Millanin yrittävän pitää lupauksistaan kiinni, vaikka pää paketissa.
Mies on ollut sopivasti poissa jaloista, kun olen siivonnut huushollia ja aina välillä karauttanut pihalle vetämään kiireesti muovia..."

Ja tuossa kohdassa kone sitten tilttasi. Olin kirjoittamassa, että vetelin muovia suojaamaan pestyjä ja melkein kuivia mattoja piskotteluilta. Ja että mies oli auttelemassa esikoista muuttopuuhissa.

Nyt on siis jo sunnuntai, ja jos perjantai meni siivotessa niin eilispäivä meni juhliessa. Heräsin aamulla jo ennen kellonsoittoa (ei minulla todellakaan kesälomalla ole normaalisti kello herättämässä, mutta erityistapauksissa kylläkin), ja hyvä niin. Ehdin täyttää ja koristella kakun, tehdä ruuan ja liottaa lefsat valmiiksi pehmenemään täyttämistä varten ennen kuin ensimmäiset vieraat olivat tulossa yhden ja kahden välillä. Syötyämme ehdin vielä tehdä munavoin, voidella lefsat katkaraputuorejuustolla ja täyttää kylmäsavulohella, salaatilla ja tillillä ja lopuksi ladata kahvin ja kattaa pöytää niin valmiiksi kuin tohti (ilman kylmäketjun katkeamista). Millan puolisoineen saapuivat ja Millanin kanssa tein tietysti ensi töiksi puutarhakierroksen. Vietimme mukavan tuokion niin kauan kuin Millan kykeni siedettävästi viipymään Kanttorilassa (kännyt, tietsikat ja telkut kiinni, valot ym. turhat sähköt pois päältä). Heidän lähdettyään ehdimme odotella anoppia ja lankoa jonkin aikaa. Ehdin tuulettaa vielä makkarin matot ja pyyhkäistä lattian, jotta siellä kehtaisi mummun yövyttää.

Me nukuimme itse olkkarin vuodesohvalla, anoppi meidän makkarissamme ja lanko yläkerran kamarissa, jonne mies kasasi vintiltä löytyneen sänkyrungon jo ennen muuttohommiin lähtöään, ja sieltä palattuaan toi tullessaan sahalta pohjalaudat sänkyyn. Mummun koiralla oli oma peti mukana, mutta se taisi nukkua suurimman osan yötä vessan oven edessä, niin että iltapesulle piti tunkea ovenraosta. Kaikki me kuitenkin nukuimme enemmän tai vähemmän hyvin, vieraamme lähtivät kotimatkalle aamiaisen jälkeen, ja mummu soitti äsken, että olivat jaksaneet ajella kotiin saakka.

Mukava aktiivinen viikonloppu, jonka päätteeksi tänään vielä kävelimme reippaasti perhekirkkoon. Loppupäivä mennyt enempi velttoillessa. Yhden maton vielä pesin huomiselle povattuun helteeseen kuivumaan, ja nyt illalla kastelin kasvimaan nokkosvedellä. Vielä pitäisi käydä kastelemassa loput perennapenkitkin. Niitä rutiinihommia.

Rutiinit

Murehdin taannoisessa kirjeessäni Millanille, että pitäisi varmaan minunkin joinkin suunnitella ajankäyttöäni, vaikka vapaalla olenkin nyt vielä vuoden päivät. Nyttemminkään en ole itselleni mitään aikataulua - saati LUKUJÄRJESTYSTÄ - laatinut, mutta olen rauhoitellut mieltäni toteamalla, että onhan minulla ajankäyttösuunnitelma: niin kauan kuin kesää piisaa ja maa on sulana, teen puutarhahommia. Sitten kun laidunkausi päättyy ja siirrytään sisäruokinaan, rupean askartelemaan ja ompelemaan. Lukeminen on mulla ollut ohjelmassa nyt kesälläkin. Tällä hetkellä menossa A. Christien Kissa kyyhkyslakassa (älköön kukaan paljastako murhaajaa!)
Ompelemisesta puheen ollen: käytiin ostamassa tänään paikalliselta helluntaikirppikseltä polku-Singer, jonka jo viime viikolla bongasin, mutta jota emme tandemin kyydissä pystyneet kuskaamaan. Se tuli tänään autokyytillä samalla, kun vietiin kirppikselle vintiltä pois jaloista käyttämätön suihkukaappi. Viime viikolla lupasivat sellaisen huolia myytäväksi. Olin päättänyt, että jos polkukone on vielä viikon perästä myymättä, niin sitten ostamme sen. Saimme vielä kaupantekijäisiksi yhden sadevesitynnyrin lisää (sekin on jo täynnä viimeisen ukkoskuuron ansiosta).
Mutta tuskin tätä Singeriä käytän varsinaisesti ompelemiseen - tällä hetkellä se palvelee tietokonepöytänä - vaan meinaan kuskata sähkökäyttöisen ompelukoneeni kaikkine tykötarpeineen tänne Kattorilaan ensi talveksi.
Mitä tulee rutiineihin, niin onhan niitä tuossa puutarhanhoidossakin. Vähintään kerran päivässä, yleensä aamulla, kierrän kasvihuoneessa pölyttämässä tomaatinkukkia. Kastelu on toinen välttämätön rutiini, riippuen säistä, sen teen iltaisin, koska aamulla nukun niin myöhään, että lämpö on jo ehtinyt nousta liikaa, jolloin haihtumista tapahtuu turhan paljon. Kitken tuolloin tällöin, yleensä päivittäiskierrosten yhteydessä nyhdän jokusen peltoemäkin, pihasaunion, suolaheinän ym. rikkakasveiksi laskettavia. Eilen vielä laittelin herneille tukikeppejä johtoajatuksena "parempi myöhään kuin ei milloinkaan". Sadonkorjuu laskettaneen myös puutarhahoitorutiineihin. Päivittäisten salaatti- ja ruokavärkkikeruiden lisäksi olen kerännyt kuivumaan oreganoa, tilliä, ranskalaista rakuunaa ja vähän minttua. Eilen keitin taas "roskaruokaa" eli punajuurien naateista keitettyä keittoa, jota lisähöystin lehtikaalilla, -mangoldilla ja -sellerillä sekä lipstikalla, valko- ja ruohosipulilla. Olen harventanut punajuurta vähin erin sitä mukaa kuin olemme saaneet poisharvenettua syötyä, kuten olen jo aiemmin kertonut.
Hei! Aurinko alkoi paistaa! Painun pihalle. Voisi ottaa vaikka hetkeksi taas muovin pois eilen kuivumaan ripustamiltani matoilta.