Varjoja paratiisissa

Vaikka olemme eläneet ja nauttineet Kanttorilan kulmilla miltei paratiisimaisista olosuhteista - mikäli niitä nyt osaa ihminen edes kuvitella - niin totuus kuitenkin on, ettei ihminen täällä enää paratiisia tavoita ennen kuin kaikki luodaan uudeksi.

Juttelimme tänään erään ystävän kanssa syvällisiä, mm. syntiinlankeemuksen seurauksista. Kas kun muistelimme synnytyksiämme... Viime päivinä olen myös pihamaalla ja kasvihuoneessa muistanut tuota luomiskertomukseen nivoutuvaa kuvausta siitä, miten maa on kirottu ihmisen synnin takia ja miten ihmisen vaivannäkö tuottaa aina myös (ja joskus pelkästään) orjantappuraa ja ohdaketta. Vaikkei minun ole juurikaan tarvinnut tania etanoiden kanssa, niin muita tuhoeläimiä kyllä olen harmitellut. Alkukesästä oli sakeanaan pientä mustaa ja vihreää elukkaa, mitä lie kirvoja melkein kasvissa kuin kasvissa. Niitä torjuin käsipelillä ja osin tolu-ruiskutuksella. Mutta nyt olen muutaman päivän ajan joutunut torjuntatöihin myös kasvihuoneessa. Kun viikko pari sitten löysin ensimmäiset vioittuneet pensastomaatit, luulin, että olin itse niitä tallonut, kun hedelmät roikkuivat lattialle asti. Nyttemmin löysin lisää pintavaurioisia ja reikäisiä kirsikkatomaatteja ja huomasin samalla myös isoja toukkia, jotka noukin pois. Kun tajusin, että niitä taitaa olla enemmältikin, aloin ravistella lähimpänä lattiaa olevia pensastomaattien oksia ja keräsin lattialle varisseet toukat pikakompostoriin.
Äsken netin avulla luultavasti löysin viholliselle nimenkin, vihannesyökkönen on tainnut käydä munimassa kasvihuoneeseen. Inhottavaa, kun nyt silmät sulkiessani näen vain noita isoja vihreitä ja ruskeita toukkia.

Toki omenapuitakin vaivaa edelleen muumiotauti. Tänä kesänä lisäksi olisi varmaan kannattanut antaa lisäkastelua omenapuillekin. Tädiltäni kuulin juuri, että omenapuu saattaa karistaa osan hedelmistä kuivuuden takia.

Nyt pikakompostorissa muhii muumio-omenoita ja yökkösentoukkia. Yök.

Kasvimaata kuvassa. Lehtimangoldia vihdoin ryöppäytin ja hienonsin pakastimeen, kun isoimmat lehdet alkoivat nuutua kuivuudessa. Nyt on taas sadetta saatu useampana päivänä peräkkäin, mikä tulikin tarpeeseen. Keskiviikkoon mennessä olinkin jo kastellut kaiken varastossa olleen sadeveden, mutta enemmänkin olisi pitänyt vettä antaa. Eniten kuivuudesta näytti kärsivän pari perennapenkkiä ja iso- ja ohutlehtiset vihannekset lehtimangoldi, salaatti ja punajuuri. Ja herne. Paratiisissa ei ollut edes kastelun vaivaa, eikä myöskään rajuilmojen riesaa.